Matka inkerinsuomalaisten vaiettuun historiaan
Toimittajat, inkeriläissyntyiset Lea ja Santeri Pakkanen valottavat uutuuskirjassaan inkerinsuomalaisten vaiheita oman sukunsa kautta. Tytär ja isä käsittelevät muun muassa sitä, mitä tapahtui 30 vuotta sitten alkaneessa paluumuutossa sekä kertovat omia kokemuksiaan kotiutumisesta.
Vuosina 1990—2016 Suomeen saapui yli 30 000—35 000 inkeriläistä. Heidän joukossaan oli muun muassa Pakkasen perhe, joka saapui Suomeen vuonna 1991 paluumuuttajana Petroskoista.
Santeri Pakkanen valittiin vuonna 1989 Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton puheenjohtajaksi, siksi hän seurasi paluumuuttoa aivan alusta alkaen. Lea Pakkanen kuvaa paluumuuttoa 7-vuotiaan koululaisen silmin.
Kirjassa käsitellään kaikki, mitä inkerinsuomalaiset ovat kohdanneet — vainoa, karkotuksia, vankileirikokemuksia ja venäläistämistä.
Lea Pakkasen mukaan kirjahanke on kypsynyt kauan. Matka hänen isänsä synnyinkylään antoi lopullisen sysäyksen.
— Olimme kumpikin isän kanssa pohtineet inkeriläisaiheen käsittelyä tavalla tai toisella jo pidemmän aikaa. Kipinä aloittamiseen syttyi kesällä 2017, kun olimme yhtä aikaa käymässä isän synnyinkylässä Tšalnassa Petroskoin lähellä. Olimme siellä ensimmäistä kertaa 26 vuoteen, Lea kertoo.
— Siellä oli yhä pystyssä mummon vanha sauna, jonka ovessa erottui mummolle kirjoittamani viesti: ”Näkemiin mummo, älä itke äläkä ikävöi”. Kirjoitin sen juuri ennen kuin muutimme Suomeen. Kun näimme oven, syntyi tarve tarttua sekä oman sukumme että inkeriläisen yhteisön kokemusten käsittelyyn, hän jatkaa.
Silloin Lea päätti selvittää, mitä inkerinsuomalaisille oli tapahtunut.
Lea Pakkanen kulki inkeriläisten jäljillä eri puolilla Venäjää yhdessä isänsä sekä valokuvaaja Meeri Koutaniemen kanssa.
He kävivät Petroskoissa ja Jakutiassa, Tiksissä, jonne karkotettiin Lean isoäiti. He tekivät kenttämatkan Inkerinmaalle. Heidän viimeisin matka oli Keski-Siperiaan, Norilskin kaupunkiin. Siperialaiseen Gulag-vankileirikaupunkiin päätyi Lean isoisä.
Toimittajat haastattelivat ja kuvasivat usean vuoden aikana myös Suomessa asuvia inkeriläisiä.
Kolmen vuoden ajan Lea ja Santeri työstivät rinnakkain sekä kirjaa että inkerinsuomalaisista kertovaa näyttely Inkeriläiset – unohdetut suomalaiset. Näyttely oli esillä Helsingissä Kansallismuseossa tammi—heinäkuussa 2020, ja se kertoi yleisölle inkerinsuomalaisten historiasta ja siitä, mitä inkeriläisyys merkitsee. Aiheesta syntyi myös kirja Se tapahtui meille.
