Usko sihe, midä teged, i vägi löudase

Usko sihe, midä teged, i vägi löudase

Galina Baburova
22.11.2023
Jubilejaks: Tetabale Karjalas etnografale, vepsläižele aktivistale Zinaida Strogalščikovale täudui 75 vot.
Om jüged kuvitelda, äjak om tehnu Zinaida Ivanovna vepsän rahvahan da sen kul’turan kaičendan täht. Ičeze elon hän omišti vepsläižile. Kuva: “Respublika“-tedotuzagentstv/Nikolai Smirnov
Om jüged kuvitelda, äjak om tehnu Zinaida Ivanovna vepsän rahvahan da sen kul’turan kaičendan täht. Ičeze elon hän omišti vepsläižile. Kuva: “Respublika“-tedotuzagentstv/Nikolai Smirnov

— Zinaida Ivanovna, miččid muštlotesid Teile jäi laps’aigaspäi kodiküläs?

— Sikš ku külä om järven randal, oli pannu muštho, kut mö kävuim järven randadme, kut varaižim poromadoid vai miččid-se mustid madoižid, miččed ujuba vedes. Muštan, kut mö kül’bimoiš. Sarel, mitte sijadui läz meiden küläd, oli časoun’. Sigä mäniba praznikad. Konz elim jo toižes sijas – Ignatovskoje-küläs – kaikuččen voden mö mamanke tuleskelim nenile praznikoile. Muštan, miše tatale se ei olend mel’he, sikš ku hänele siloi pidi jäda kodihe emägaks. A meil oli äi živatoid. Ezmäi nenil päivil mö elim ičemoi pertiš. Sid’ nece pert’ vanhtu, i mö jäim ödumaha maman Nast’a- da Dus’a -sizaridenno, kudambad völ eliba Sarjärves. Nügüd’ nenid-ki pertid jo ei ole. Enččen külän tahole oli tehtud mectusen elomišt.

— Midä tegihe Sarjärvenke?

— Nece külä, kut äjad toižed-ki sen aigan küläd, oli saubatud. Rahvast kodikülišpäi oli sirttud. Lugin, miše valdkundale tariž oli vähenzoitta peniden küliden lugumärad. Ekonomikan polespäi oli kalliž kaita mugoižid külid, antta paukad lekarile, opendajile. Sanutihe, miše nenihe külihe polehe ei ole hüväd ted. Tozi sanuda, konz küläd jo ei olend olnu, mectusen elomištole den’gad teravas löutihe. Nece oli jüged aig. Se ei voind jäda painastamata vepsläižiden kul’turan kaičendaha. Siloi oli pagin vepsläižiden küliden kolendas valdmehišton ezitajidenke. Valdmehed andoiba vastusen, miše venäläižil külänikoil om mugoine-žo elo-oza. No vepsläine kirjutai Anatolii Petuhov sanui, miše venänikad sirttes elämaha toižele elotahole putuba ičeze etnižehe ümbrištoho, a vepsläine sirttes elämaha verhale male jo unohtab ičeze jurid, kel’t, kadotab ičeze rahvahan kul’turad. Nece oli mugoine “kibed” aig istorijas. Se toštihe völ 1990.-vozil da 2009. vodel.


Sar’ časoun’anke Sarjärves.


Laps’aigal penikaine Zina pagiži vaiše vepsäks. Venän kel’he hän openzihe, konz kanz sirdihe elämaha Ignatovskoje-külähä, kus vepsläižidenke ahthiš kosketusiš oliba venänikad-ki. Zina oli kümnenden lapsen kanzas. No muštab hän vaiše koume ičeze velled. Toižed lapsed koliba edel hänen sündundad. Ezmäine maman da tatan poig Mihail edel voinad päzui opendamhas Artilerijskijaha opištoho. 1945. voden kevädel necen opišton openikad oli oigetud Kemerovon agjas suks’matkaha. Matkas Mihail läžuganzi miningital da koli läžundkodiš.

— Konz tuli vestine Mišan kolendas, mam da tat voikiba äjan. Tat oti venehen da kadoi kuna-se, mam meleti, miše hän ei pörtte tagaze, tat oli opalas. Tatad frontale ei ottud. Edel voinad hän satati jaugad. No hän püdi kalad voinmehile. Meiden pertiš oli štab, sikš kanz ei nägend sur’t näl’gad.

Voinan aigan oli lujas äi toižiš sijoišpäi tulnuzid lapsid. Ken-se heišpäi läžui kor’-läžundal. I mamal kor’-läžundaspäi koli kaks’ vai koume last. Toižed-ki lapsed oliba vägetomad. Mam konz-se ozuti minei mäthuzid kaumištol, kuna oli pandud maha penikaižed lapsed.

— Minun-ki polhe sanutihe, miše voin kolda. Ezmäižed päiväd sündundan jäl’ghe tat da mam kacuiba mindai: olen-ik hengiš. Sid’ lekar’ sanui, miše mamale tariž ajada läžundkodihe minunke, miše en koliži. No mamal oli paiči mindai völ kaks’ lapst siloi, živatoid oli äi. Abunikoid ei olend. Tat ved’ ei olend kodiš kaiken aigan, hän radoi, pidi ajada nedalikš kodišpäi. No kaik-se vodes päliči vahvištuin.

Möhemba kanz sauvoi pertin Lodeinijas Pöudos.

— Tat oli Vidl-külän lespromhozan radnikan – vedi mecad heboil. Sid’ hänele anttihe mecad pertin sauvondan täht. Minä siloi mänin 5. klassaha. Tat kaks’ vot eli neciš pertiš meidenke. Sid’ hän läžeganzi, spravitoitihe. No leikatust Vidlas ei hökähtadud tehta. Sikš tat läksi Arhangel’skaha. Arhangel’skas tatale tehtihe leikatuz, no hän kaik-se koli. Em nähnugoi händast enemba, panim maha tatan Lodeinijas Pöudos. Jäim koume mamal: minun kaks’ velled – völ üks’ Mihail – da Tol’a. Kaikid vanhemb vel’l’ Ivan eli eriži meišpäi. Muštan, kut vellidenke poimim marjoid, kazvatim živatoid. Eskai Lodeinijas Pöudos meil oli lehm – tat tegi sille suren lävän, se paimenzihe Süvärin randal. Mam koli vodel 1983. Nügüd’ pertid Lodejnijas Pöudos mugažo jo ei ole.

Fol’kloraha meid openzi Kirill Čistov. Hän nevoi minei lähtta radole Petroskoin Kelen, literaturan da istorijan institutaha da jatkata opendust aspiranturas Moskvas Vladimir Pimenoval.

— Hüvin-ik openzitoi školas? Miččed urokad oliba armhad?

— Openzimoi hüvin. Külälaižes školas kaik lapsed oma sil’mnägubal. Sigä lapsed ei ole äi. Kaikuččen päivän tehlim koditöd, kaiken openzim. Konz opendaškanzimoi Lodejnijan Pöudon školas, ka meil oli jo harjenemuz opetas. Armhad predmetad oliba istorii da literatur. Matematikas-ki saskelin hüvid arvznamoid, eskai penembiden klassoiden openikoile abutelin matematikas. Siloi kaik vanhembad tahtoiba, miše lapsed opendažihe hüvin. Heil oli jüged aig. Hö tahtoiba ičeze lapsile parembad elod.

Kaks’ Zinaidan velled eli Piterin agjas. Ivan eli Arhangel’skas. Anatolii oli voinmehen, služi Lomonosovas. A Mihail radoi organižacijas, mitte sauvoi da kohenzi sildoid. Zinaida päzui opendamhas Leningradan universitetan istorijan fakul’tetale, sil vodel fakul’tetal avaitihe etnografijan kafedr. Siloi vanhemb vel’l’ Mihail kucui sizaren da hänen Ol’a-podruškaižen ičeze radole. Konz sauvojad lähliba kodihe ehtal, tariž oli varjoita sauvondobjektad, miše ei olnuiži pažagad, miše niken veraz ei tulnuiži sinna. Varjoičijoiden täht oli pertine, a siš oli divan da telefon. Zinaida Ivanovna sanub, miše opetas rates mugoižes sijas oli hüvä. Ni-mi ei telustand opendusele. Tuskikahižil ehtoil kaik koditö oli tehtud.

— Konz päzuit universitetha, olit-ik jo tednu, midä tahtoit oppida?

— Ka. Meiden kafedrale opendamhas päzui kuz’ prihad da viž neičukašt. Etnografijan kafedran pämehen oli Rudol’f Its. Hän oli mugažo Etnologijan institutan – Kunstkameran – pämehen-ki. Rudol’f Ferdinandovič kerazi meid da zavodi paginoid, miše mö äi kerdoid meletanuižim, pidab-ik tägä opetas. Hän sanui, miše se ei ole akoiden rad, nece om jüged azj – kaiken aigan pidab olda matkoiš. Mindai se abidoiti vähäižen. Ved’ olin jo tednu, midä tahtoin.

— Todenzoiti-ik elo, miše nece om tozi jüged rad? Midä Teiden mužik meleti neciš rados, da siš, miše Teil om äi radmatkoid?

— Ka, nece om jüged, no melentartuine rad. Minun mužik lujas abuteli minei i kodiš, i lapsidenke. Hän el’genzi, miše rad minei om mel’he. Penikaine Polina-tütär kogonaižen kezan mäneti aigad babanke Lodeinijas Pöudos, kuni minun mam oli hengiš. No minä zavodin ajelta ekspedicijoihe jo edel mehele lähtendad.

Oldes üläopenikan Zinaida kaikuččen voden ajeli ekspedicijoihe. Ezmäižel voz’kursal oli Dagestanas, toižel – Sibiriš. A koumandel vodel Estin Etnografižen muzejan pämez’ Aleksei Peterson pakiči, miše Zinaida lähtnuiži heidenke ekspedicijaha keskvepsläižidennoks. Möhemba Leningradan agjan Kul’turkomitet kucui händast ekspedicijaha, miččes hö oppiba puarhitekturad tactud vepsläižiš küliš. Sid’ diplomtön temaks-ki Zinaida valiči vepsläine sauvotuz, pert’. Pästtes universitetaspäi Zinaidad oigetihe Petroskoihe.

— Fol’kloraha meid openzi Kirill Čistov. Hän nevoi minei lähtta radole Petroskoin Kelen, literaturan da istorijan institutaha da jatkata opendust aspiranturas Moskvas Vladimir Pimenoval. Muga tegihe-ki. Minä päzuin aspiranturaha da openzimoi sigä koume vot.

Sen täht, miše pakita midä-se valdkundal, tariž oli sada oficialine todištuz, miše om mugoine rahvaz, se om vähäluguine, miše necil rahvahal om ičeze kel’, tradicijoid, sidä voib völ kaita.

Vodelpäi 1974 Zinaida Ivanovna radab Petroskoiš. Erasid vozid hän oli Karjalan Ülembaižen nevondišton deputatan, Karjalan Zakonoiden tegendan kundan deputatan da Ühthižrahvazkundoiden Kaikenaigaižen foruman ekspertan.

— Tegihe-ik Karjalan ma neniš voziš kodimaks?

— Ka. No en voi sanuda, miše en mušta minun tošt kodimad. Rohktas voin sanuda, miše Karjala minei mugažo om mel’he. Se om tün’ taho elon da radon täht.

— Konz olit penikaižen, rižoit-ik miše olet vepsläine?

— Konz sinun vanhembad oma vepsläižed, kaik ümbri sinus oma vepsläižed, sinä necen polhe tedad muite. Lodeinijas Pöudos vepsläižed akad paksus kerazihe ühthe pagižmaha, tehmaha midä-se. No ei olend nimiččid oficialižid todištusid, miše mö olem vepsläižed. Hubin tezim vepsläižiden istorijad. Nikuspäi ei voind tedištada neciš rahvahas da ei olend kus lugeda siš. Muštan, oli kuti huiged olda vepsläižen. Pidi olda vaitti sen polhe. Äjad völ muštiba da varaižiba enččid aigoid.

— Kut sündui “Vepsän kul’tursebr”? Mitte oli sen pätegendan?

— Pit’kha vepsläižed ei voinugoi pagišta ičeze oiktusiš. Oli tundmuz, miše Karjalas oliba vaiše suomalaižed. Vepsläižiš da karjalaižiš kuti ei pagištud. Suomalaižed oliba ezisijal. Sikš aigaks oli tehtud äi rahvahiden oppindoid, tarkištelendoid. No meil ei olend sebrad, miččen polespäi voinuižim pagišta vepsläižiš. Kenele om melentartušt tedomehiden mel’pido? Se oli kuti subjektivišt. Kundeltas, i kaik. Meil oli taht ozutada ičtamoi. Sebran pätegendan oli kacta, mi tegese rahvahanke, konz sen lugumär väheneb. Mö tegim küzelusen, miččen abul küzelim ristituid: “Mikš ed nimita ičtaiž vepsläižeks?”, “Mikš paksumba paginas kävutoitad venän kel’t?”. I sen täht, miše pakita midä-se valdkundal, tariž oli sada oficialine todištuz, miše om mugoine rahvaz, se om vähäluguine, miše necil rahvahal om ičeze kel’, tradicijoid, sidä voib völ kaita. Konz rahvast ei ole nimiččiš oficialižiš lugetišiš, ka sidä kuti ei ole-ki valdkundan täht.

Vodel 1987 Järved-küläs mäni sur’ konferencii, miččel oli sätud rezol’ucii. Rezol’ucijas mö pagižim siš, miše vepsän rahvast pidab tugeda. Siloi-žo Vidl-küläs mäni ezmäine “Elonpu”-vepsläine praznik.

— Mitte om “Vepsän kul’tursebran” päsabustuz?

— Meletan, miše sebran päsabustuz om siš, miše se kaičese nügüdehesai da jatktab rata vepsän rahvahan hüvüdeks. Mö todenzoitim, miše om mugoine rahvaz – vepsläižed.

Oli aig, konz ühthižkundališt radod meil oli erasid kerdoid enamb, mi päradod. Minä tuleskelin hibuz’mastarinnoks da voin uinota ištimes.

— Zinaida Ivanovna, om-ik Teil joudai aig? Midä navedit tehta joudajal aigal?

— Joudajad aigad läz ei ole. No konz se om, navedin lugeda. Lugen čomad literaturad-ki surel tahtol.

— Kus otat väged? Midä Teile libutab henged radon täht?

— Nügüd’ rižan, miše vägid om vähä. Konz mö zavodim vepsän kelen udessündutamišt, ka mö uskoim sihe, midä tegim. Tariž uskta ičeze vägihe, miše midä-se sabustada. Muga vägi-ki löudase. Siloi mö rižoim kaikenlašt tuged. Oli aig, konz ühthižkundališt radod meil oli erasid kerdoid enamb, mi päradod. Minä tuleskelin hibuz’mastarinnoks da voin uinota ištimes. Lujas äjan radoim Šoutjärven muzejanke. Meil oli aktivistoid-abunikoid.

Zinaida Ivanovnan Polina-tütär eläb Piteriš. Hän radab Analitižes keskuses, no surel tahtol tartub vepsläižehe temaha sidotud radho. Ozutesikš, hän sädi da vedi “Vepsän kul’tursebran” lehtpol’t internetas. Konz Polina oli penikaine, ka ühtes Nina Zaicevan Ol’a-tütrenke, kävui vepsän kelen kursile L’udmila Aleksejevannoks. Konz mamad radaba “vepsläižes temas” om jüged olda sišpäi čuras. Nügüd’ Polinal om Saša-poigaine, kudamb täl vodel läksi ezmäižehe klassaha. Lämäl sanal da ihastusenke Zinaida Ivanovna starinoičeb ičeze vunukaižes.

— Ende Polina paksumba tuleskeli minunnoks ičeze kanzanke. Nügüd’ heil om kaži, sidä ei ole kenenke jätta, sikš paksumba minä iče heidennoks tuleskelen. Saša om aktivine prihaine. Hän mugažo tedab vepsläižiš. Konz školas pakitihe panda muštho muštatišid, ka hän openzi vepsläižid muštatišid.

Om jüged kuvitelda, äjak om tehnu Zinaida Ivanovna vepsän rahvahan da sen kul’turan kaičendan täht. Ičeze elon hän omišti vepsläižile. Händast tetas kaikjal vepsän mal. Necil jubileivodel om taht kaiken vepsän rahvahan polespäi sanuda Zinaida Ivanovnale sur’ spasib da toivotada hänele pit’käd igäd, energijad, hengen libutandad i kaiked hüväd!


Necidä materialad voib lugeda mugažo suomeks.


ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Kipinä
Lapšien ta nuorison talvihuvija
Karjalaisilla lapšilla ta nuorilla talvella oli kaikenmoisie kisoja pirtissä. Niistä tekstin luatijalla kerto muamoh Santra Remšujeva viime vuosišuan lopušša.
Karjalan Sanomat
Omin Silmin käynnisti uuden ohjelman
Suomenkielinen luento kielen kehityksestä avasi Tietoja talteen -ohjelman Karjalan vähemmistökielillä. Seuraava luento on karjalaksi.
Oma Mua
Jänöiselgy armas
Vieljärven kyläkunnan Jänöisellän kylän ainavo eläi 85-vuodehine Viktor Sumkin saneli kylän da oman perehen jygies elaijas.
Karjalan Sanomat
Fokuksessa Vienan kuolleet kylät
Paanajärven hävinneet kylät -näyttely kertoo kahdesta kansallispuiston kuolleesta kylästä ja niiden kautta Vienan Karjalan historiasta.
Kipinä
Karjalaisie valehšuarnoja
Petroskoin Oneženka-päiväkojin kašvattajat valmissettih mukavie kertomukšie Karjalaisie valehšuarnoja -šarjašta.
Oma Mua
Pitkyjärven sillan mustokse
Sillat, sillat…, pienet dai suuret, raudubetonahizet dai puuhizet, rippujat sillat, telat dai suodu myöte poikkizin lykätyt parret…
Karjalan Sanomat
Tulevat opettajat kilpailevat voitosta
Yrittäjät ja työnantajat osallistuvat mestaruuskilpailuihin. He laativat tehtäviä kilpailijoille ja toimivat tuomareina.
Oma Mua
Kalevalan muan laulut
Koštamukšešša piettih Kanšainvälini šuomelais-ugrilaisien kanšojen kulttuurin Kanteletar-festivali.
Oma Mua
Arheolougii avuau histourien peittožuksii
Arheolougu on tiedomies-histouriekku, kudai kaivamizien avul sellittäy mainazien rahvahien elostu, tävvendäy histourien. Arheolougien tiijon vie sanotah “tiijokse labjanke”. Arheolougan ruavos sanelou tutkii Tatjana Vasiljeva.
Karjalan Sanomat
Marilainen runo soi lyydiksi
Kolme runoa on käännetty lyydin murteelle venäjästä ja yksi marin kielestä. Käännökset ovat osa kahta suurta kirjallisuushanketta.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль