Muinaset pruasniekat ta niijen perintehet

Muinaset pruasniekat ta niijen perintehet

Uljana Tikkanen
15.01.2024
Omissa luvennoissa kanšanperintehien ta kotišeuvun tutkija Aleksei Konkka kertou, mimmosie pruasniekkoja ennein piettih karjalaiset talviaikana šekä mimmosie uškomukšie ta perintehie liitty niih, mih rahvaš ušottih ta mitä ruattih pruasniekkoina.
Vierissän akka voipi tulla taloh. Pirtissä hiän kaččou, kuin äijän ruista mahtu puurnuih. Kuva: era.name/myths -nettišivu
Vierissän akka voipi tulla taloh. Pirtissä hiän kaččou, kuin äijän ruista mahtu puurnuih. Kuva: era.name/myths -nettišivu

Roštuon jälkeh alkau Vierissänkešen aika. Še loppuu Vieristänä, 19. pakkaiskuuta. Mitä še aika merkičči karjalaisilla? Vaštaukšie kyšymykših voipi löytyä kotišeutututkijan Aleksei Konkan luvennoista.

– Tämä aika oli epätavallini ta kallis, šentäh kun mualla tuli henkijä. 12 päivyä ne elettih ihmisien kešen, alkau kertomuštah Aleksei Petrovič. – Karjalaiset ušottih, jotta Roštuošta Vieristäh piti valmistua kaikki ritualit, jotta vuosi tulis hyvä. 

Mimmoista vuotta piettih hyvänä? Neiččyjen piti männä miehellä, a pojilla löytyä hyvän neiččyön naisekši, keški-ikäsillä ihmisillä piti, jotta pereheššä kaikki olis hyvin ta jotta ois šuuri šato. 

– Mimmoni vuosi tulou voipi šanuo šen mukah, mimmoni enšimmäini ihmini tulou pirttih, mimmosen linnun niät, mimmosen miehen niät enšimmäisenä pihalla. Enšimmäisien vaštah tulijien mukah šanottihki mimmoni vuosi tulou. Kaikešta tarkemmin šelittyä vaštautumista voitih varmašti vanhat ihmiset, ta nuoret juoštih heiltä tätä kyšymäh, kertou tutkija. – A kaikešta tarkempua tietuo voipi šuaha henkilöiltä, kumpaset kahekši netäliksi tultih täh muailmah ta elettih ihmisien kešen Roštuošta Vieristäh. 

A kaikešta tarkempua tietuo voipi šuaha henkilöiltä, kumpaset kahekši netäliksi tultih täh muailmah ta elettih ihmisien kešen Roštuošta Vieristäh.
Aleksei Konkka, Petroskoi

Rahvahan muisselmissa kaikešta rikenempäh mainitah Vierissän akkua (pohjoispiirilöissä) tahi Syndyö (šuvešša). Louhen ta Kantalahen piirissä šitä olentuo šanottih vielä Vetehisekši. 

Roštuon jälkeh neiččyjen piti lähtie špouvamah, ka šitä špouvantua nimitettih kuuntelemisekši – Vierissän akkua kuunneltih. A šielä, missä ušottih Vetehiseh, ni käytih Vetehisen luokši. 

– Šitä varoin špouvantakunta lähettih avannolla ta issuttih šielä. Piti ottua tietäjä ičen kera ta joukošša piti olla paritoin miärä ihmisie – kolme, viisi, šeiččemen tahi yhekšän, ta tietäjä lisäkši. Avannon viereh tuotih rejet, kumpasien piällä pantih turkikset ta istuuvvuttih niillä, peittäyvyttih millänih, esimerkiksi, tuluppiloilla tahi skuatteriloilla. Tietäjä piirušti ympyrän neiččyjen ympäri, jotta kaikin oltais šiämeššä, a šiitä rupesi noštamah vetehisen avannošta erikoisilla šanoilla, ta konša oli šelvä, jotta noušou, ni šiih tietäjän ruato loppu, hiän šai aštuo pois. Kun olento kuulou, jotta šitä kučutah, ni še rupieu noušomah. Enšin nähtih, jotta vesi rupesi kiehumah ta kuohumah avannošta (šitä varoin issuttihki reješšä), šelittäy Aleksei Petrovič.

– Jokahisen špouvuajan piti tietyä vaštaukšie erikoisih kyšymykših, šentäh kun henki-olento rupieu kyšelömäh: “– Mitä yksi? – Mie täššä. – Mitä kakši? – Šilmät piäššä. – Mitä kolme? – Pannušša jalkua...” ta niin ielläh kymmeneh šuaten. Još kaikki oli vaššattu oikein, ni šiltä voipi kyšyö vaikka mistä, henki vaštuau kaikkeh, äšen šiih kyšymykših, kuin äijän rupieu makšamah luukko Arhankelissa, još šuurta hintua šanotah, ni šato tulou paha. Konša tutkijat kerättih tietoja ämmöiltä, ni mie ičeki kuulin, kuin hyvin hyö muissetah näijen vaštaukšien šanoja, Aleksei Konkka jatkau. 

Ympyrän ulkopuolella ei šua olla mikänä oša. Ympyrän šiämeššä oli turvallista, a ulkopuolella oli kaikenmoista pahua voimua.

– Vanhat rahvaš kerrottih, jotta ušeičči issuttih lehmän nahkalla, ta još piirretyn ympyrän ulkopuolella jäi šen nahkan häntä, ni šiitä hännäštä pahat henket voitih vetyä avantoh tahi loittoseh meččäh. Šuurien järvien rannoilla olijien kylien eläjät šanottih, jotta vetyä voitih järven kešellä niin, jotta rantua ei nävy. 

Špouvannan aikana oli ylen kauhieta. Kuulu enšin heposien kapšu, šiitä palava heinäpiä nousi avannošta. Rikeneh špouvuajat pelkošša puattih pois avannolta kotih.
Aleksei Konkka, Petroskoi

Mimmosie tietoja on kerätty Vierissän akašta? Šemmoni nimi oli olennolla Vienašša.

‒ Kerrottih, jotta tämä olento voipi ilmeštyö vaikka missä, hot’ pirtissä tahi aitašša. Akka laško, kuin äijän ruista voipi panna puurnuih ta šen mukah, kuin äijän hiän laškou, einuššettih, kuin šuuri šato tulou enši vuotena. Hiän tarkistau, kuin hyvä on elukkojen vointi. Konša Vierissän akka on koissa, ni ei šua panna jalat ristih stolašša istuos’s’a, vet näin voit ilmeštyö akan jalkojen välih. Vierissän akka varasi tulta. Šentäh avannolla ei pie käyvä tulen kera. Oli äijän toisieki kieltoja, piti hyvin tietyä niitä. Esimerkiksi, Vierissänkeškenä ei šua heittyä pois tuhkua – paha šato tulou. Piti heti varuštua halkuo ta vettä koko 12 päiväkši ta tuuvva taloh, šanelou Aleksei Petrovič. 

Špouvannan aikana oli ylen kauhieta. Kuulu enšin heposien kapšu, šiitä palava heinäpiä nousi avannošta. Rikeneh špouvuajat pelkošša puattih pois avannolta kotih. 

– A Vierissän akka juoksi niijen jälkeh. Kun juoštih kotih, ni pantih päih puat, a Vierissän akka rikko niitä. Ajateltih, jotta hiän oli šokie tahi kuurnis, šentäh kun hiän ei huomannun, jotta pata on rikottu, eikä ihmispiä, hiän lisyäy. 

Haltien vielä yhtenä nimenä oli Vierissän šika. Näin šitä kučuttih, esimerkiksi, Puanajärveššä ta toisissa kylissä Kemijoven rannoilla Jyškyjärveštä alkuan. Še oli mukava, mintäh tämä šika-šana ilmešty, vet niitä Vienašša ei pietty, šamoin kuin ei pietty kanoja. Tietomiehet ollah šitä mieltä, jota olennon šijan nimi tuli Ruočista. Juuri šielä luajittih pokkoja ta šikoja olešta. Šielä še oli Roštuon simvolina, a Vienah še tuli Vierissän šijakši, šelittäy Aleksei Konkka. 

Ritualit oltih niin voimakkahat, jotta jokahiseh voitih vaikuttua, još viettyä niitä oikein, kaikkien perintehien mukah.
Aleksei Konkka, Petroskoi

Seesjärven rannoilla ta šuvemmalla mualla olentona oli Syndy. Šielä oli uškomukšie, jotta vejen lisäkši še voipi tulla taivahašta. Jotta Syndy laškis šieltä taivahalta mualla paissettih kalittoja ta še käytti niitä piiraita portahina. Syndyö niise kuunneltih. Još kuulu veššännän iänie, ni še merkičči, jotta arkku ruvetah luatimah, a još kuulu kellojen šoitto, ni hiät tulou. Kuulu niise, mistä pihalta iäni tuli.

– Šuvi-Karjalašša Syndyiksi šanottih vielä ikonija. Niiltäki šai tiijuštua mistä vain tahot. Šen šelitykšenä voipi olla še, jotta Syndy on muinaisjumala, kumpani eläy taivahašša, ka on jo kelvotoin, ka vain toičči tulou mualla. Toisen variantin mukah ušottih, jotta šen kelvottoman jumalan lapšet tullah mualla, šanou Aleksei Petrovič.

Vierissänkeškenä oli äijän ritualija ta pitoja. Šilloin šai avata tie kos’s’ojilla.

– Još nuorella neiččyöllä kos’s’ojat ei tulla, ni še merkičči, jotta tie on pantu kiini ta piti avata še. Šitä varoin otettih viikateh ta šen kera aššuttih ihan pirtistä ta näytettih, jotta šillä niitetäh tietä šulhasella ta kos’s’ojilla. Näin aštuo ta “niittyä” piti enšimmäiseh tieristeykšeh šuaten. Niittyä voipi iče neičyt tahi hänen muamo, kertou kotišeutututkija. 

Vierissänkeški jatkuu Vierissän päiväh šuaten, šiih aikah voipi špouvata ta kaččuo, mitein einnuššukšet toteuvutah. 

Monet ihmiset ušotah, jotta taika kunnena ei lähten muailmašta, hyö käytetäh šitä nykymuailmašša ta ušotah taikavoimah.

Keneh vaikutettih taikapivot? Täštä on šanottu, jotta ritualit oltih niin voimakkahat, jotta jokahiseh voitih vaikuttua, još viettyä niitä oikein, kaikkien perintehien mukah, šanakši, äšen vanhalla akalla lempi voit noušša!

ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Karjalan Sanomat
Karjalan Vozduh lähtee Talviukon pajakylästä
Musiikkitapahtuma järjestetään kolmipäiväisenä 14.—16. kesäkuuta Petroskoissa. Festivaalin ensimmäiset esiintyjät on jo julkistettu.
Karjalan Sanomat
Ennätysluminen talvi lisää kevättulvariskiä
Suuret lumimäärät edellyttävät varautumista kevään tulviin. Huoltoyritysten tulee olla valmiita siivoustöihin.
Oma Mua
Paavo Lesonen: Hänen kotišeutu
Kalaštajašta, kirvešmieheštä, rakentajašta ta hyväštä imehniseštä Paavo Lesosešta voipi kertuo äijän. Konša pakajat hänen kera, ni aina šuat kuulla mukavan karjalaisen šananlašun taikka šananpolven. Niitä Pavel Aleksandrovičin muississa on äijän.
Karjalan Sanomat
Petroskoi lauloi viittomakielellä
Ensimmäinen viittomakielinen Tunne rytmi -laulufestivaali järjestettiin Petroskoissa.
Oma Mua
Jiämäen harjas
Kielen, literatuuran da histourien instituutan tilois on avvoi arheolougien muzei. Muzeih on kerätty kallehimat arheolougizet materjualat, kudamat kuvaillah Karjalan muinazien eläjien eloksentabua.
Karjalan Sanomat
Lääkärit palvelevat lähellä asuinpaikkaa
Karjalan terveysministeriön suunnitelmissa on rakentaa tänä vuonna kaksi ja korjata kymmenen terveysasemaa.
Karjalan Sanomat
Työmatka 1900-luvulle: kolmas osa julki
Uudessa osassa journalisti ja kotiseuduntutkija Juri Šleikin kertoo 1900-luvun sekä 2000-luvun Karjalan merkkihenkilöistä ja -tapahtumista.
Kipinä
Lapšien ta nuorison talvihuvija
Karjalaisilla lapšilla ta nuorilla talvella oli kaikenmoisie kisoja pirtissä. Niistä tekstin luatijalla kerto muamoh Santra Remšujeva viime vuosišuan lopušša.
Karjalan Sanomat
Omin Silmin käynnisti uuden ohjelman
Suomenkielinen luento kielen kehityksestä avasi Tietoja talteen -ohjelman Karjalan vähemmistökielillä. Seuraava luento on karjalaksi.
Oma Mua
Jänöiselgy armas
Vieljärven kyläkunnan Jänöisellän kylän ainavo eläi 85-vuodehine Viktor Sumkin saneli kylän da oman perehen jygies elaijas.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль