Koskiloi myöte kažin kel
– Marija, teil oli aiga pitky matku. Mittuzih paikkoih kävyittö da miksebo juuri sinne? Midä jäi mustoh?
– Suvaičemmo ukonke matkustua ilmai tarkua pluanua. Tavan mugah myö emmo tiijä, kunne lähtemmö dai äijäksego päiväkse. Myö suvaičemmo Karjalua da kogo Ven’an Pohjastu, meil himoitti matkustua yhtel aigua mašinal da soudua venehel koskiloi myöte. Otimmo keral oman Piksel’-kažin. Mašinal lähtimmö Karjalah, sie baidarkal sovvimmo Jelman da Ondan jogile myöte. Sit lähtimmö ielleh mašinal Hibini-vuaroih da Kalastajan niemimuale. Järilleh ajoimmo Vienanmerele da sit Petroskoih.
Mustoh jiädih Ondarven suuret uallot . Minul ozuttihes, ku puutuin meribauhuh. Luondo oli čoma, ga varaitti kaččuo. Tahtoimmo vuottua parembastu siädy erähäl pienel suarel, ga näimmö hiekas kondienpoigazen jälgilöi. Pidi soudua ielleh. Mustoh jäigi ylen čoma Hibinoin luondo. Seizot kaijas kannakses, ga sinus ymbäri ollah korgiet lumehizet kruaterat, kudamis ollah lazurinkarvazet järvet. Ozutahes, buite sie on suuri linnu, kuduan nosti luondo.
Näimmö eriluadustu čomevuttu Ven’an jevrouppalazen pohjazimas kohtas, Kalastajan niemumuan Kekurskii-niemel. Sie seizotah suuret mustat kallivot-seinät. Niilöin keksel ollah buite veriät Barentsevan mereh da sit – Pohjazeh jiämereh.
– Otitto matkah oman Piksel’-kažin. Kuibo se rodih teijän pereheh da mindäh Piksel’ sai moizen nimen?
– Onnuako konzu duumaičimmo kažin nimie, olimmo kiini ruavos. Minun ukko kuvuau videoloi, sendäh kažin nimi vihjuau tiedokonehtehniekkäh . Sen ližäkse pienenny olles Piksel’ puaksuh vidžisti hienol iänel. Piksel’an minule lahjoitti ukko 8. kevätkuudu. Minä jo kodvan aigua tahtoin ottua kodih kažin.
– Piksel’ale puutui kävvä pitkäh da toiči varattavah matkah. Kuibo kaži kesti matkan koskiloi myöte?
– Enzimäi myö varaimmo ottua keral Piksel’ua, enimite laskie venehes sen kel koskiloi myö. Ga enämbän varaimmo jättiä kaži omahizien fatierah, kus on st’oklutoi galdari. Piksel’ale on vaiku puolivuottu. Se on nenänsydii da sukkel kaži. Duačal olles näimmö, ku Piksel’al on mieldy myö olla luonnon helmas. Meččäh puuttuhuu Piksel’ kerras rubei tutkimah ymbäristyö. Sil oli mieldy myö juoksendella meččiä myöte da kižata meijän kel.
Enzimäi myö sivoimmo kažin nuoral puuh, ke se ei paennus. Ga Piksel’ale se ei tulluh mieldy myö, se rubei kiškomah nuorua da juoksendelemah puus ymbäri. Sendäh jätimmö kažile vaiku kagluremenin, ku olis helpo tavata se viespäi, ku Piksel’ sordanou sinne. Piksel’ kesti kaiken. Konzu sovvimmo baidarkas, Piksel’ istui läbinägyjäs kapsulas – erillizes repus elättilöih niškoi. Kapsula suojeli kažii ualdolois. Ga yksikai toiči Piksel’ua valatti viel. Silloi kaži uideli märränny kogo päivän iändy andamattah. Ga myö emmo ottanuh Piksel’ua keral vaigieloih koskiloih.
– Oligo vaigevustu libo hädiä kažil matkan aigua?
– Enne kaikkie matkan aigua myö varaimmo, ku Piksel’an purou mado. Ku mado purrus kažii, pidis kerras lähtie liäkärih. Ga myö olimmo korbimečäs da lähäzeh kyläh pidänys uidua setämä päivy.
Piksel’ nikonzu ei pagenuh loitokse, ga toiči sidä pidi eččie. Kerran se peityi kallivon ual – onnuako mödžöit hyvin purteltih. Toizen kerran Piksel’ kangihes korgieh puuh. Voin sanuo, ku kaži palatkas on parembi ainehii čakkoi vastah! Kuni Piksel’ ei tavannuh kaikkii čakkoi, se ei vierryh muate.
Voin sanuo, ku tänävuon čakkua on ylen äijy. Piksel’ voi kuulla hiiren iändy kai muates – tabuau hiiren da tuou sualehen meile. Ga mečästettih Piksel’uagi! Kerran mustu kuničču oppi tavata kažin. Ozakse, myö ehtimmö tavata kažin. Onnuako kuničču eli sordunuon puun al, kus Piksel’ toiči kaivoi muadu.
Piksel’ rodih mieldy myö kaikile rahvahale, kuduat myö vastaimmo matkan aigua. Kolan niemimual Piksel’ua kai syötettih meriruakoil. Myö kai luajimmo Piksel’ale oman sivun instagramas (mr.p.i.x).
