“Elos oli mieldykiinittäi, ga pidi äijy ruadua”

“Elos oli mieldykiinittäi, ga pidi äijy ruadua”

Ol’ga Smotrova
29.03.2024
Vieljärven kyläkunnan Hauginiemen eläi V’ačeslav Ivanovič Jegorov eläy nygöi Petroskoin Veteruanoin kois. Joga nedälii V’ačeslav Ivanovič lugou Oma Mua -lehtie.
Vuvven 1970 kolhozoinvälizet kilvat. Voittajien joukos on V’ačeslav Jegorov. Kuva on otettu V’ačeslav Jegorovan arhiivaspäi.
Vuvven 1970 kolhozoinvälizet kilvat. Voittajien joukos on V’ačeslav Jegorov. Kuva on otettu V’ačeslav Jegorovan arhiivaspäi.

V’ačeslav Ivanovič Jegorov rodivui vuvvennu 1940 Hauginiemeh. Perehes oli viizi lastu: V’ačeslav, Vasilii, Maša, Šura da Nina.

– Kaheksatostu oli kodii, a nygöi on vähä. Kaksi kon’uššii oli, kai hävii. Meijän taloi oli Ved’oin, sit oldih Stafejevat, ielleh eli minun tuatan sizär, sit Vokulovat. Kodi meijän oli vahnu gorničanke, se happani. Minä armien jälles tahtoin uvven koin nostua, ei annettu. A sit nygöi duačču on. Kyläh jäi vaiku kaivo, talvel eläjii ei ole.

Jušin rodu lähti Kinnermäl, sie oldih Jušit, Jušši Kinnermälpäi tuli Ved’oloil kodavävykse. 

– Jušispäi oli nelli kodavävyy. Kodavävylöi enne nagrettih äijäl. Vie ku ken ottau muatkoin koispäi midätahto – nagretah, ei sua koskie nimidä, ku valmehel tulit, valmehel otat, nagrau V’ašeslav Ivanovič. – Minä en olluh kodavävy, ga olin kvartirantu. No spiskan mugah, minä olin sadakolmas kodavävy Vieljärvel, se oli moine juumor.

V’ačeslav Ivanovič tuttavui oman akanke Vieljärves. Ukrainalaine Lidija Jefimovna tuli opastumah Petroskoih Suhuumispäi. Händy työttih ruadamah matematiekannu Vieljärven školah. Mies silloi ruadoi šouferinnu kyläs, mudai puututtih yhteh…

Kodavävylöi enne nagrettih äijäl. Vie ku ken ottau muatkoin koispäi midätahto – nagretah, ei sua koskie nimidä, ku valmehel tulit. Minä en olluh kodavävy, ga olin kvartirantu. No spiskan mugah, minä olin sadakolmas kodavävy Vieljärvel, se oli moine juumor.
V’ačeslav Jegorov

Školah joga päiviä talvel V’ačeslav Ivanovič kävyi suksil, Hauginiemelpäi Vieljärveh kolme kilometrii. Suksil meččäh jänölöih, suksil kalastuksilgi. Omas čuras mies on kuulužu suksittai, nygöi mielihyväl mustelou siksikilboi vahnoi fotokartočkoi ozuttajes: 

– Tämä on jälgimäine suksikilbu Anukses 15 kilometrii, olin toizennu. Kaksi kedrua olin kilvois, 50 kilometrii ajelimmo, munul oldih suomelazet sukset “Järvinen”. Tämä on meijän joukko, vuvvennu 1970 oldih kolhozoinvälizet kilvat, myö voitimmo. 

Kiinnostus suksih jäi tässäh, vie nygöigi Petroskoil olles mies toiči kävyy kaččomah suksiniekoin kilboi Kurganal. 

Jälles armiedu V’ačeslav Ivanovič opastui zaočno nelli vuottu Br’anskas voimistelun opastajakse da klassizen suksiajelendan kilvoin treenerakse. 

– Sen jälles opastin minä vaiku käziruaduo, da pionieruluagerilois olin liikundan opastajannu, kymmene vuottu ruavoin, enämbiä en voinnuh, lähtin iäres. Lapsienke internuatas on jygei ruadua, sanou mies.

Kiinnostus suksih jäi tässäh, vie nygöigi Petroskoil olles mies toiči kävyy kaččomah suksiniekoin kilboi Kurganal.

– Naija pidäy omal uuličal, muheloittau V’ačeslav Ivanovič. – Sendäh ku tiediä pidäy naizen sugupolviloi.

Lidija Jefimovnan vahnembat elettih Feodosies. Heil oli kivitaloi, oma viinumuarjusadu. Sit kodi Feodosijas myödih, ostettih toine Ukrainal.

– Vuvvennu 1970 minuu muanitettih sinne, akku lähti sinne kaniikuloil i sanoi, ku sinne tahtou jiäjä. Minä sanoin, en lähte sinne. Sit minun luo tuldih minun muamo da kaksi sizärdy, sanottih, midäbo, lapset jätät… Minägi lähtin. Minä luajin ičele venehen, varustin kartohkua kaksikymmen huavuo da työnnin kai sinne. Sinne tulduu rubein myömäh kartohkua i roimmos omakse, heilehäi on tavannu myvvä kaikkie. A enne sidä tahtoin šouferikse ruveta, minul sanottih: “Berem!”. Minä sanoin, ozuttakkua, la mašin. Minuu viettih angarah, sie seizou GAZ-51-mašinan ruamu kahtel kozlal, enämbiä nimidä. Minä lähtin siepäi… Viizitostu vuottu elin sie, ruavoin viijenden razr’adan plotkiekannu. 

– Oligo hyvä eliä Ukrainal? Sovitgo sie rahvahienke?

– Rahvas sie ei olla prostoit. Minä konzu tulin sinne, minul kerras varrastettih pyöry. Oma kirves ainos keräl oli, ainos varain, ku minul varrastetah mitahto libo muanitetah. Sit piäzi ilmah zakon Karjalas: ken ruadoi enämbän 20 vuottu Karjalas, se viitty vuottu aijoimbi lähtöy eläkkehele. Minä tulin Karjalah yksinäh, kaksi kuudu ruavoin leshozas, enämbiä ni päiviä en ruadanuh, lähtin eläkkehele. Rakendin kylylöi da venehii, kel pidi, da talvil ajelin Ukrainal, avvutin sie omii. Viktor-poigu da Tan’a-tytär tässäh eletäh sie. 

En luaji korgieloi bortii, se pidäy olla levei, ku ei häilys, ku airot käveltäs polvii myöte, a ku käit ei käveltä polvii myöte, sit terväh väzyt. On äijy šeikkua venehty luadijes... pidäy, ku vetty ei tulis veneheh, konzu motor on peräs.
V’ačeslav Jegorov

V’ačeslav Ivanovičan elos aiven oli kiini plotniekan ruavos. Miehel kirves käis hyvin pyzyy. Kaksi vuottu enne armiedu häi ruadoi plotniekannu, silloi nostettih kaksikerroksellistu taloidu Pirdoiniemel. Häi nosti kylylöi, kodiloi maltau nostua nuagloittah. Iče on nostanuh oman koingi.

– Minul on hyvä pila, ga pilal et kaikkie azu, pilates voibi hairahtuo, kirvehel salvajes et hairahtu, on varmu mies.

On V’ačeslav Ivanovičal vie eräs nero, ylen harvinaine tänäpäi. Miehen ylbevyksenny on 32 ičen luajittuu venehty. Luadi iččeh niškoi, kyläläzil, työndi Suomeh.

– Oman enzimäzen venehen ostin Pavel Viglijeval 300 rubl’as. Häi oli hyvä muasteri, luadigi 47 venehty. Sit konzu minä armieh lähtin, sluužin lähäl täs Čalnan lohkol, veneh jäi. A konzu tulin kodih, venehty jo ei olluh. Venehen luadimine on pitkyaigaine ruado. Ku et maltane kirvesty käis pidiä, venehty ei roi. Enzimäzen venehen luajin vuvvennu 1965, silloi minä elin Vieljärven Pogostal, kus nygöi laukku seizou. Sit kiinnostuin sih ruadoh da rubein venehii azumah.

– Mitbo puut pätäh lavvoikse?

– Lavvat voibi luadie huavas, kuuzes i pedäjäs. Parembi huavas libo kuuzes, net ollah kebjiembät. Pedäi pidäy olla hyvä, hongu pidäy. Lavvat pidäy kuivata vuozi. 

Ezmäi tervatah, sit joga vuottu kohendellah. Tervetah kiehujal terval. Nygöi tervua ei ole laukois, kruasitah.
V’ačeslav Jegorov

Emäpuudu eččimäh meččäh V’ačeslav Ivanovič kävyy iče. Viizi-kuuzi metrii pitkytty veneh on paras. Nuaglua pidäy nelli luaduu, eri suuruttu. Tervua enne iče laskiettih mečäs, V’ačeslav Ivanovič, tiettäväine, sidägi maltoi luadie da tervata:

– Ezmäi tervatah, sit joga vuottu kohendellah. Tervetah kiehujal terval. Nygöi tervua ei ole laukois, kruasitah. Paras kruasku on Avangard-zavodal, no se on kallis, sellittäy muasteri. 

Airoloi V’ačeslav Ivanovič sežo luadiu iče. Huabu airokse ei päi, sanou, äijän kerdua azui – viäräh menöy. Sih pädöy pedäi da kuuzi. Vie yhten tärgien šeikan mies saneli venehen luajindas:

– En luaji korgieloi bortii, se pidäy olla levei, ku ei häilys, ku airot käveltäs polvii myöte, a ku käit ei käveltä polvii myöte, sit terväh väzyt. Yksinäh on jygie luadie venehty, enimite ezmästy laudua da neniä, sehäi terävy pidäy olla. On äijy šeikkua venehty luadijes, pidäy, ku vetty ei tulis veneheh, konzu motor on peräs. Parembi luadie venehty pertis, minul on tilua kois, luajin yhten venehen kois, lastutgi kerras päččih mennäh. Sit toizet tullah kaččomah, monet tahtotah opastuo. Ga kačondu on tyhty opastus, pidäy ruadua. Minä opastuin nenga, ku näin kui starikat riihes luajittih venehii, i minul kirves käis hyvin pyzyi.

V’ačeslav Ivanovič maltau senelta äijän da juumoranke, mustau, kui piettih kyläpruazniekkoi, kui midä ruattih, laskiettih tervua, keitettih bruagua, hyvin mustau endizii aigoi, omamualazii, hänes voibi kirjuttua kerdomustu erilazis tavois da pidolois da myös mužikoin keskes pajatettuloi častuškoi. Hyvil sanoil mainiččou ruadajii mužikkoi, sildy ku hyvin tiedäy hinnan ruavole. Omah elokseh nähte nygöi sanou: “Elos oli mieldykiinittäi, ga pidi äijy ruadua”.


ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Oma Mua
Ei voi olla! Minä olen sijalline…
Erähiči minä keriän must’oidu zdaittavakse. Tässäh nedälin aloh kävyin sinne, keräin da zdaičin. Toiči kai kahteh kerdah päiväs kävyin: huondeksel da ehtäl, a päiväl koisgi ruaduo on.
Karjalan Sanomat
Sanelu: Murmanskin alue mukana tempauksessa
Huhtikuun 19.—26. päivinä voi kirjoittaa sanelun karjalan ja vepsän kielellä. Tänä vuonna tempaukseen liittyy Murmanskin alue.
Karjalan Sanomat
Periodika esittelee itsensä Venäjä-messuilla
Karjalan suomen-, karjalan- ja vepsänkielisiä lehtiä ja kirjoja julkaiseva kustantamo Petroskoista tutustuttaa messuvieraita tuotteisiinsa ja karjalaiseen kulttuuriin.
Karjalan Sanomat
Nuoret oppivat laulamaan joikuja
Petroskoissa maanantaina käynnistyneellä etnoleirillä tutkitaan karjalaista kansanlauluperinnettä. Tänä vuonna saatiin ennätysmäärä hakemuksia laulunharrastajilta eri puolilta Venäjää.
Oma Mua
Rohkeimmat otettih ošua talvikalaššukšeh
Kalevalašša piettih perintehellini talvikalaššukšen kilpailu.
Karjalan Sanomat
Balettitanssijat rikkoivat myytin Lumitytöstä
Nykybaletti Vertikaali ensiesitettiin Karjalan musiikkiteatterissa osana Lumityttö: myytti ja todellisuus -hanketta. Baletti esitetään myös kansainvälisellä DanceInversion-nykytanssifestivaalilla Moskovassa.
Karjalan Sanomat
Liitto yhdistää, opettaa ja valistaa
Karjalan rahvahan liitto on täyttänyt 35-vuotta. Järjestön tuella tasavallan asukkaat lukevat karjalaa, omaksuvat kulttuuria ja osallistuvat hankkeisiin.
Oma Mua
Vienan ta Repol’an Karjalan käsitöitä opaššettih Petroskoissa
Viime netälillä Petroskoissa piettih käsityökurššija. Trajektorija-fondin joukko opašti kaikkie halukkahie leikkuamah puušta ta ompelomah.
Karjalan Sanomat
Ystävyysseura aikoo lopettaa toimintansa
Karjala–Suomiystävyysseuran puheenjohtaja kutsuu jäseniä kokoukseen päättääkseen seuran kohtalosta. Järjestön toiminta lienee loppusuoralla.
Oma Mua
Vaiku pagizemal suau tiijustua, midä rahvas tahtotah
Karjalan Rahvahan Liitto täyttäy tänä vuon 35 vuottu. Vuvvennu 1989 Liitto on yhtistännyh lujii karjalazii, Karjalan muan suvaiččijoi, oman rahvahan uskottavii puolistajii, oman kielen kandajii.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль