Villasine sarn

Villasine sarn

Ilja Polunicin
09.01.2024
Sarn starinoičeb kahtes lambhaižes-podruškaižes, miččed eläba susedküliš. Kerdan hö läksiba rižamaha toine tošt ühtel-žo päiväl. Tegihe se tal’vel, konz irdal pimezub aigoiš.
 Bäšoi paksus midä-ni kadoteli da hajeteli, a Träšoi oli toine, kaik hänel oli ičeze sijal. Kuva: Ol’ga Ikkonen
Bäšoi paksus midä-ni kadoteli da hajeteli, a Träšoi oli toine, kaik hänel oli ičeze sijal. Kuva: Ol’ga Ikkonen

Ülüsel vai alangos, edahan vai läheli seižui kaks’ küläd – Villak-külä da Alaine-külä. Küliden keskes oli mec. Ei olend se mec-ki, a mecut. Mecuden nimi oli Mecut-Keraine. Meletat-ik tö, miše necen mecuden puiš lehtesiden sijas keraižed oliba? Ei. Kazvoiba siš, kut toižiš-ki mecoiš, kuzed da koivud. Nimitadihe mecut muga, sikš ku se oli kehker, kuti kera. 

Villak-küläspäi Alaine-külähä vedi koume tehut. Edel mecad oli sara, i koume tehut saralpäi mäniba koumehe polehe. Üks’ tehut vedi mecan kal’t. Toine – saralpäi oiktale, ümbri mecas. Koumanz’ – mugažo ümbri mecas, no saralpäi hurale. 

Ken eli neniš küliš? Villak-küläs eli lambhaine. Händast kuctihe Bäšoikš, no kaik kucuiba händast ei muite Bäšoikš, a Bäšoikš-hajepäšoikš. Meletan, tö ozaižit, mikš hän sai mugoižen nimen. Bäšoi paksus midä-ni kadoteli da hajeteli, päs nimidä ei püžund. 

Susedküläs –Alaižes – eli hänen podruškaine, mugažo lambhaine, Träšoi. Hänel-ki oli toine nimi – Träšoi-emägäšoi. Nece lambhaine nikonz ei kadotand nimidä, hänel kaik venui ičeze sijal: čaškad škapas, pölused magaduzsijal, hurst’ laval. Träšoi navedi rata: ombelta, kudoda, keitost keitta – sikš händast kuctihe-ki emägäšoikš.

Villak-küläspäi Alaine-külähä vedi koume tehut. Edel mecad oli sara, i koume tehut saralpäi mäniba koumehe polehe.

Kerdan tal’vel Träšoi päti rižada ičeze podruškad, kirjuti hänele kirjeižen:

“Hüvä Träšoi! Amu en ole nähnu sindai, lujas tusttun. Tahtoin tulda sinunnoks adivoihe. Jä homen kodihe, ala lähte nikuna!”. Träšoi andoi kirjeižen počtaljonale. Se joksi Bäšoinnoks da andoi hänele necen kirjeižen. 

– Spasib! – sanui Bäšoi. – Čajun jon da lugen. 

Pani Bäšoi kirjeižen kuna-se da unohti siš. Mugoine hän oli – Bäšoi-hajepäšoi da völ kadotašoi, kaikes unohtai lambhaine. No kacmata neche, hän oli hüvän podruškaižen. Träšoin polhe mugažo paksus johtuteli. Muga tegihe, miše Bäšoi päti rižada Träšoid sil-žo päiväl. No hän ei oigendand kirješt, a muite läksi, vaiše uksehe pani bumagpalaižen, miččele kirjuti: “Läksin Alaine-külähä”. Pani hän kaglpaikan kaglaha – sen endemuloi Träšoi kudoi Bäšoile – dai töndui matkaha. 

Kahtes vodes kaglpaik vähäižen kulutihe, sišpäi langaine vedihe. Konz Bäšoi ezitanhalpäi läksi, verajid avaiži, siloi kaglpaik tartui verajihe, i langaine sišpäi vedihe. 

Astub Bäšoi, a langaine vedäse, kaglpaik lebdub. A Bäšoi tagaze ei kacu, rigehtib. Tal’vel päiv om lühüd, pimenzub pigašti. Pidab podruškannoks ehtta tulda, adivoiš čajud joda da tagaze pörttas. 

Sil-žo aigal Träšoi Alaine-küläs ičeze pertin saupsi, kirjuti mugažo bumagale “Läksin Villak-külähä” i astuškanzi tehutme. Il’m oli vilu, maged, hengitusespäi pakaižpil’vut suspäi lendab. Čoma om!

Astuba molembad lambhaižed toine toižehe vastha da iče siš azjas ei tekoi. Träšoi meletab, miše Bäšoi kodiš ištub, händast varastab: hän-žo kirjeižen oigenzi, sanui, miše tuleb. A Bäšoi astub da muhadab. Meletab hän: “Naku s’urprizan tegen podruškale! Tulen – Träšoi čududelese, küzub: – Kuspäi tulid?

A minä hänele: – Kuspäi-žo!? Villak-küläspäi!”.

A kaglpaik lebdub… Lopuks lebdui kaik. A Bäšoi ei homaičend-ki, edemba astub tehutme. 

Tuli Bäšoi Mecudehe-Keraižehe, seižuhti, meleti da läksi oiktad tehutme. A Träšoi, vastkarin, hurad tehutme astui. Ku Träšoi oliži lähtnu oiktadme, vai Bäšoi huradme – lambhaižed oližiba tulnuded vastha toine toižele. Ku molembad mecan kal’t mänižiba – mugažo. No hö oma pätnuded, miše mecan kal’t om jüged astta: tal’vel mecas oma übused, kävuda om jüged. Sikš muga tegihe, miše podruškaižed ani läheli oliba da ei vasttnus.  

Astub Träšoi da pakaižil’mal hengib. Äkkid nägeb – venub lumes langaine. Bäšoi siriči männuiži, a Träšoi oli toižen – hän vastkarin oli tarkan lambhaižen. Hän oti necen langaižen da vedi, kacub – langaine-se om pit’k! Träšoi käriškanzi sen keraižehe. Mäneb hän da kärib… Muga Villak-külähäsai saihe. Tuli ezitanhale, libui pordhile. Kacub – kirjutez Bäšoilpäi: “Läksin Alaine-külähä”.

– Min täht hän läksi? – čududelihe Träšoi. – Minä-žo hänele kirjeižen oigenzin, miše kodiš ištnuiži, mindai varastanuiži. Voib olda, hän ei sand minun kirješt?

Kerazihe Träšoi jo tagaze mända, seižuhti pordhil da meletaškanzi: “Konz minä mänin tänna, Bäšoid en vastand. Nacein, mö erazvuiččid tehuzidme astuim. Ku lähten tagaze, ka ved’ hän-ki tagaze mäneb. Siloi voim udes ei vastatas. Paremba minä nikuna en mäne, – meletab Träšoi, – Ištun tägä, pordhil”.

Kerazihe Träšoi jo tagaze mända, seižuhti pordhil da meletaškanzi: “Konz minä mänin tänna, Bäšoid en vastand. Nacein, mö erazvuiččid tehuzidme astuim. Ku lähten tagaze, ka ved’ hän-ki tagaze mäneb. Siloi voim udes ei vastatas. Paremba minä nikuna en mäne, – meletab Träšoi, – Ištun tägä, pordhil”. A miše ei olnuiži tuskikast ištta, Träšoi tartui radho – hän pigašti mahtoi löuta ičeleze radod: keraine-se naku om, ved’ langaižen hän kaiken käri. A sidoneglad hänel kaiken kerdal oma – muite, ku tariž linneb. Ištuihe Träšoi pordhile da kudoškanzi. 

A Bäšoi tuli Alaine-külähäsai, nagišti Träšoin kirjutesen, hengähti pit’khäze da tagaze läksi. Mittušt tehutme – iče hän ei mušta: oiktale saralpäi vai hurale. Mecan kal’t hän ei mänend: übused oma korktad dai hämärzub jo. A pimedas mecas om opak, ku sinä oled lambhaine. Ümbärzi Bäšoi mecad da kodihepäi rigehti. Tullei puhuškanzi, uhoičeškanzi, tegihe vilu. Nügüd’ Bäšoi homaiči, miše ei ole hänen päl kaglpaikad, Träšoin lahjad. Kus hän kadoti sen, ei teda. Midä tehta? Tagaze mända? Edahaks hän jo om lähtnu, kodi om jo läz. 

Pimenzui. Kudmaine ozutihe taivhas. Lumi kudmaižen kuštandaspäi tegihe hobedakahaks – loštab, kiltatab. Tuli Bäšoi ičeze pertinnoks, kacub – ken-se hänen pordhil ištub. A pimedudes ei nägu ken. 

– Ken sigä om? – bäläidab Bäšoi pöl’gästusiš. 

A Träšoi vastha sanub:

– Nece minä olen, Träšoi. 

– Kuspäi sinä tulid? – küzub Bäšoi. 

– Om tetab, kuspäi, – sanub Träšoi. – Alaine-küläspäi!

– Prosti mindai, – sanub Bäšoi, pästtes pän. – Minä sinun lahjan kadotin – kaglpaikan. 

– Minä jo tedan siš, – muhadab Träšoi. – Ota!

Träšoi oigendab hänele kaglpaikan – koskub enččehe, vaiše poimetiž om toinevuitte: ende kuzed-kuvad oli kudotud, a nügüd’ oma lumitähthaižed kaikehe pidudehe. 

– Kus sinä löuzid sen? – čududelese Bäšoi. 

– Om pit’kha starinoita! Paremba sanu, mikš minun alaižed ed otand kerdale? Nened, miččid minä endemuloi lahjoičin sinei. 

– Kadotin minä alaižed-ki…– sanub Bäšoi huikteldes. 

– Ala holdu! Kudon sinei uded, – nagrab Träšoi. – Midä sinunke tehta, ku oled mugoine tarkatoi lambhaine? Kudon, da räzinlangaižehe omblen, miše ed kadotaiži! 

Läksiba sid’ podruškaižed čajud jomha marjkeitosenke. 

Tägä sarnale-ki om lop. 

ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Karjalan Sanomat
Kuusi penkeillä: tytöstä kuuden lapsen äidiksi
Rakkaus lapsiinsa antaa petroskoilaiselle Jelena Feniksille voimaa elää.
Oma Mua
Komin runoloi nygöi lyydikse
Komin tazavallan kuulužan runoniekan Al’ona Jel’tsovan runoloi on kiännetty nygöi karjalan kielelegi.
Karjalan Sanomat
Puškinin kieli yhdistää kansoja ja maita
Runousteatteri Kredo -järjestö on edistänyt vuosia venäjän kieltä ja kulttuuria maailmassa. Nyt yhteistyökumppanit ovat Kirgisiasta ja Uzbekistanista.
Oma Mua
Luguperis nygyaigazeh kirjastossah
Veškelyksen kylä on ainavo Suojärven piiris, kudamal on kanzalline stuatussu. Moizennu kohtannu, kus eläy Veškelyksen istourii on paikalline kirjasto, kudai tänä vuon täytti 120 vuottu.
Karjalan Sanomat
Humanistiset opintolinjat kiinnostavat eniten
Suurin osa hakijoista eli 90 prosenttia hakee Petroskoin yliopistoon sähköisesti. Yhteishaku päättyy 25. heinäkuuta.
Karjalan Sanomat
Taimituotanto on kasvamassa Karjalassa
Taimitarhojen kasvihuoneet varustetaan lämmityslaitteilla. Niiden ansiosta havupuiden siemeniä kylvetään kaksi kertaa vuodessa.
Oma Mua
Šankarit vuaralla
II Karjalan iäremmäini parijuokšu “TeräšVuara” mäni Koštamukšen kaupunkipiirin Ponkkalahešša. Tänä vuotena kuot’ella omie voimie tuli 34 henkie.
Karjalan Sanomat
Salaatin tuottaja laajentaa tuotantoa
Uudessa kasvihuoneessa salaattia kasvatetaan ajanmukaisella ympäristöystävällisellä menetelmällä ilman maaperää.
Karjalan Sanomat
Karjala ja Kuolan niemimaa kameran takaa
Karjalan kansallismuseon uusi näyttely kertoo Muurmannin radan rakentamisesta rautatieinsinööri Aleksandr Azantšejevin ottamin valokuvin. Useimmat kuvista on julkaistu ensi kertaa.
Kipinä
Minun baban sarnad. Lahj jänišalpäi
Maria Aleksejeva johtutab sarnoid, miččid hänele staronoiči laps’aigal hänen baboi. Necil kerdal penikaine Mašoi lähteb ičeze vanhembidenke heinäntegole. Nece sarn starinoičeb, kut mäni emäine radpäiv nitul.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль