Paimoi torvel lirahuttau

Paimoi torvel lirahuttau

Valentina Mironova
Ennevahnas joga talois oli oma lehmy da vie äijy lammastu. Keviäl rahvas piästettih žiivattoi pihale, läs puolen vuottu, kaiken sygyzyn da talven, net seizottih tahnuos. Täs kirjutukses pagin rodieu paimois.
Paimoi, Vienankarjala, vuozi 1894. Kuva: I.K. Inha
Paimoi, Vienankarjala, vuozi 1894. Kuva: I.K. Inha

Jyrrinpäivänny, 6. oraskuudu, emändy laski žiivattoi pihale enzimäzen kerran. Pyhiä Jyrgie pietäh žiivatoin kaččojannu, uskottih, ku se hukkii da kondieloi val’l’astau.

Oraskuun allus oli vie vilu da heiny vie ei ehtinyh kazvua, sendäh emändy vaiku pikoi kodvazekse talutteli žiivattoi pihale. Häi varusti sieglan, obrazan, jäičän, lehmän kellon, tuohuksen da oman ičen pastetun leibykannikon, kudaman tahtahah jauhon keskeh oli pandu žiivatan villua.

Emändy kierdi kirvehel libo koukul lattiel kruugan. Kirvehen da koukun pani tahnuon kynnyksele da niilöis piäliči žiivatoil pidi harpata pihale. Kynnysty pitkin emändy pani iččes vyön.

Meččäh žiivattoi laskiettih, konzu heiny rubei kazvamah. Sen ližäkse tarkah kačottih päivii, pidi olla toinargi libo nelläspäivy, kazvaju libo täyzi kuu. Parembi olis, gu päiväine ei pastas da olis suvituuli.

Emändy pani käzih alazet, otti virboiviččazet da työndi žiivattoi yhtehizeh karjah. Ku lähäl ei olluh pättäviä kohtua, žiivattoi viettih suarele. Sie lehmät oldih ičekseh, emändät vaiku kaksi kerdua päiväs käydih niilöi lypsämäh.

Enimytten paimoi kačoi da vardoičči žiivattoi meččyelättilöis, tiedoiniekoin da susiedoin pahas silmäs. Paimoikse otettih vakkinaine mužikku.

Konzu enzimäzen kerran žiivattoi laskiettih pihale, kučuttih tiedoiniekku, kudai luvun avul työndi paimoin karjanke meččäh, priskutti žiivattoi viel. Lugu lugiettih torven, vyön da kunutan piäl. Ku paimoi lienne torvel soitti libo vyön sidoi kiindiembäh, kai lehmät iče kerävytti hänes ymbäri. Niilöih veššelöih vierahil ei suannuh kätty panna. Toiči paimoi iče tiezi kai luvut, sit sanottih, ku häi tiijol paimendau.

Paimoi huondeksil rahvahii nostatti, enzimäzen kerran ku torvel soitti, sit emändät havačuttih, toizen — mendih lehmii lypsämäh, kolmanden soiton jälles pidi žiivattu pihale laskie.

Paimoi mečäs d’oktih kastetul kunutal luadi rajan, kuduas piäliči lehmät ei mendy, pyzyttih yhtes kohtas.

Paimoi pidi paginua mečänižändänke, sih niškoi pani kannon piäle leibiä libo pastostu. Uskottih, ku tämän jälles paimoil sai joute istuo, mečänižändy hänes tuači paimendi. Ku mitahto priičču žiivatanke rodivui, uskottih, ku Jumal libo mečänižändy riähkis žiivatan otti.

Paimoi huondeksil rahvahii nostatti, enzimäzen kerran ku torvel soitti, sit emändät havačuttih, toizen — mendih lehmii lypsämäh, kolmanden soiton jälles pidi žiivattu pihale laskie.

Torven soitandal paimoi keräi žiivattoi mečäs illal da toi kyläh. Hänel keräl oli tuohes luajittu kaššali, torvi da keppi.

Mečänižändäle paimoi uskaldi mečäs olla viččua katkemattah da puudu kuadamattah. Tulen häi luadi vaiku muas olijois kuivis puun oksis. Paimoil ei suannuh mečäs syvvä nigo marjua, nigo gribua, da ni linnun jäiččiä. Ei suannuh tappua linduloi, meččyelättilöi, madoloi. Paimoil ei suannuh nikelle kätty andua, pahua sanua sanuo.

Paimoidu palkittih kezäkse, joga talois vuorotellen händy syöttettih da yökse jättettih. Mi žiivattua talois, sen verdua yödy paimoi perehes oli.

Muate händy pandih eriže luajittuh postelih, syöndäh niškoi hänel oli omat astiet dai luzikat. Kylyh häi meni enzimäzenny uvven vastanke, taloin emändy andoi hänele puhtahat sovat.

Ku lehmy kavonnou libo yöksynöy, kiännyttih tiedoiniekoin puoleh. Se kačoi, kunne žiivattu oli mennyh da nevvoi, kus pidäy eččie. Lehmy perehes oli piälimäizenny syöttäjänny, sendäh niilöi täytty vägie vardoittih.


ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Oma Mua
Šl’op ta Ščolk
Starina šiitä, kuin Ks’uša tyttö loukkasi kakši kirjainta, eikä voinun lukie ilman niitä yhtänä starinua. Tyttö piätti löytyä ne ta tulla kaikkien kirjaimien yštäväkši.
Oma Mua
Runolois – romuanassah: Eino Karhun 100-vuozipäiväkse
Tänävuon 27. kylmykuudu täydyy 100 vuottu tundietun kriitiekan, kiändäjän, Karjalan kirjalližuon tutkijan Eino Karhun roindas.
Karjalan Sanomat
Eino Karhu: kirjallisuuden Michelangelo
27. marraskuuta on tullut kuuluneeksi 100 vuotta inkeriläisen kirjallisuudentutkijan ja kääntäjän syntymästä.
Kipinä
Karjalan silmät
Pagizemmo Karjalan vezistölöih nähte. Paiči jogiloi Karjalan mua on rikas järvil da suoloil, on vezistyö muan ualgi. Meijän Tazavallan pindualan 18 prosentua ollah vezistöt.
Karjalan Sanomat
Kansojen aloitteille apurahaa
Karjalan päämiehen rahasto tukee vepsänkielisten tuotteiden luomista, karjalaisista kertovan näytelmän syntymistä ja nuorten yhteistyön kehitystä.
Oma Mua
Vaigiet arbaitukset Vieljärvi da Vuohtanjogi
Vieljärven ymbäristös on kerätty da pandu tallel viizisadua puolenke pienembiä da suurembua kohtiennimie. Vieljärvi on kylä dai järvi. Tämä paikannimi on toven vaigei arbaitus.
Kodima
Usko sihe, midä teged, i vägi löudase
Jubilejaks: Tetabale Karjalas etnografale, vepsläižele aktivistale Zinaida Strogalščikovale täudui 75 vot.
Karjalan Sanomat
Usko siihen mitä teet, ja voimia löytyy
Tunnettu kansatieteilijä, vepsäläinen aktivisti Zinaida Strogalštšikova täytti 75 vuotta.
Karjalan Sanomat
Tavoitteena vaalia, sivistää ja kouluttaa
Suomen kielen keskus Karjalan tasavallassa -kansalaisjärjestö on täyttänyt viisi vuotta.
Oma Mua
Maitotalouš kehittyy Mäkikylän perehfermissä
Leila Guseinova on nuori fermeri Onegarannan piiristä. Erikoini rakkahuš heposih yllytti Leilua muuttamah Mäkikyläh. Šiitä ilmešty enšimmäisie kosie ta šynty ajatuš kehittyä maitoalua.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль