Lumiukko Matti

Sergei Georgijev
18.01.2024
Lapsina minä ja Mikko-veljeni asuimme kaupunginseudulla vanhempiemme ja vaarimme kanssa omassa talossamme. Me vietimme paljon aikaa ulkona ja varsinkin pidimme talvihuveista. Kerran me teimme Lumiukon, joka tuli ystäväksemme koko talveksi…
. Kerran me teimme Lumiukon, joka tuli ystäväksemme koko talveksi… Kuva: Margarita Jufa
. Kerran me teimme Lumiukon, joka tuli ystäväksemme koko talveksi… Kuva: Margarita Jufa

Tämä juttu tapahtui meille monta vuotta sitten, kun minä ja veljeni Mikko emme edes käyneet koulua.

Ihan talven alussa, kun ulkona oli paljon lunta ja kylmää, me teimme Lumiukon. Vaarimme auttoi meitä. Lumiukko oli luja, soma ja ilokasvoinen. Kaikki oli kunnossa: varvut käsinä, ämpäri hattuna ja porkkananenä.

Me pidimme kovasti Lumiukosta ja keksimme sille nimen – Matti. Pikkuveljeni Mikko toi kodista juhlakoristeen, joka oli tarkoitettu joulukuuselle. Se oli punainen pallo. Vaari kiinnitti pallon Lumiukon rintaan mitalin tapaan. 

— Matti on todella sankari!

Silloin me asuimme suuressa kaupungissa, mutta talomme oli puinen ja se sijaitsi kaupunginseudulla. Kun Matti ilmestyi, elämämme järjestys muuttui. Matti tuli parhaaksi ystäväksemme.

Matti seisoi portaiden vieressä. Kun heräsimme aamulla, niin heti hyppäsimme sängystä ja riensimme ikkunalle: miten ystävällämme menee?

Kun lähdimme ulos, sanoimme ensin: Hei, Matti! Eikö sinulle ollut ikävää ilman meitä?

Vaarimme myös pani pois lapaset, tuli lähemmin ja ojensi Lumiukolle kätensä:

— Terve, rakas herra Matti!

Vaikutti, että Matti hymyili meille vastaukseksi.

Niin jatkui koko talven, emmekä me kyllästyneet siihen lainkaan, ihan totta.

Sitten pakkanen tuli heikommaksi ja tunsimme kevään lähestymistä. Sen mukaan sieluihimme tuli outo tunne.

Oli kauheaa kuvitella, että kun aurinko lämmittää kovasti, niin meidän Matti sulaa nopeasti.

— Kohta kesä tulee! Entäs onko jossakin paikassa lunta kesällä? kerran kysyin varovaisesti.

— Lumi on koko kesä ehkä vain Pohjoisnapalla, vaari vastasi ajateltuaan.

Hän katsoi ikkunaan. Portaiden yllä riippui jo ensimmäinen laihahko jääpuikko. 

Seuraavana aamuna minä ja Mikko kuten aina juoksimme ikkunalle kun olimme avanneet silmämme. Lumiukkoa ei ollut tavallisessa paikassa. 

— Matti katosi! Meidän Matti katosi! me huusimme yhteen ääneen. On pakko pelastaa Mattia, on pakko löytää häntä pikemmin!

— Tietysti, vaari suostui. 

Me pukeuduimme kiireesti ja laskeuduimme portailta alas. Lumiukko katosi jäljettömiin. 

— Mikä tämä on? minun pikkuveljeni huudahti.

Hän ryntäsi pehmeälle kinokselle ja kiskoi ohueen varvun. Joku pisti varvulla ison harmaan kirjakuoren ja kiinnitti sen kinokseen. 

— Vai mitä? vaarini ojensi kätensä, avasi kuoren ja heti alkoi lukea ääneen:

”Hyvät Mikko ja Timo! Paras ystävänne Lumiukko Matti kirjoittaa teille. Minä lähdin Pohjoisnapalle, siellä on aina kylmää ja paljon lunta koko vuosi! Anteeksi, etten voinut odottaa aamua, pelkäsin, että aurinko sulattaa minua. Lähdin pois yöllä, kun oli kylmä. Tietysti palaan ensi talvena. Teidän Matti.”

— Huh, kaikki on kunnossa! Mikko hyppäsi ilosta.

Mielistäni Mikko kuitenkin hermoili salavihkaa, muttei sanonut tästä kenellekään. 

… Sitten kaikki unohtui, aina tapahtui joitakin tärkeitä tapahtumia ja tämä juttu tuli mieleeni jo kun olin aikuisena. Kerran löysin vanhojen paperien joukosta harmaan kirjekuoren reikä keskellä.

On selvää, ettei Lumiukko lähtenyt millekään Pohjoisnapalle. Pikemmin vaarini vei sen rekissä jonnekin kasvitarhan taakse myöhään illalla, jottemme harmistuneet.

Yksi kysymys jäi kuitenkin: miksi käsiala kirjeessä on toinen kuin vaarin?


Suomentanut Marjatta Meri.

ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Oma Mua
Folkloripaja valmisti spektaklin Kižin šuarella
Jumalan avulla ta omin yritykšin — näin šanotah Kižin šuarella ennein šuuren ruavon alkamista. Nämä šanat kuultih ni Starina-nuorisosessijon ta folkloripajan ošanottajat.
Karjalan Sanomat
Taideteokset tuovat tunnelmaa luontoon
Belomorskin kalliopiirrosten ulkoilmamuseon infrastruktuuria parannetaan jatkuvasti. Zalavrugan alueelle pääsee nyt Uiunsaaren kylästä kulkevalla kunnostetulla luontopolulla.
Kipinä
Tai-dai elӓb Karjalas!
Mi tai-dai om? Nece om mugoine tehnik, miše mujutada kangast. Tӓmbei tundištamoiš dizaineranke Petroskoišpӓi, pirdajanke, kudamb mujutab sobad – Al’oša Savičevanke.
Oma Mua
Viändöi – Iivanan da Pedrunpäivän keski
Kezä on kiirehelline aigu kyläs, pidäy ehtie kai peldoruavot ruadua, heinät niittiä, marjat dai sienet kerätä talvekse. Ga kiirehen keskes rahvahal oli ainos aigua myös pidiä pruazniekkoi, kävvä toine toizelluo gostih, kižata da tansie pihal.
Karjalan Sanomat
Meren tutkimukset keskipisteenä
Tutkimukset jatkuvat Vienanmereen laskevalla Ala Uikujoella. Tehtävänä on kertoa meressä tapatuvista muutoksista.
Karjalan Sanomat
Parsa yksityispeltojen uutena kasvina
Kontupohjan piirin Jarkovin pelloilta on korjattu ensimmäinen parsasato. Yksityinen maanviljelijä toivoo saavansa ensi vuonna suuremman parsasadon.
Oma Mua
Taipale otti vaštah vierahie kešäpruasniekkah
Karjalaisen kulttuurin šäilyttämisen keinona on nykysissä ta entisissä kylissä pruasniekkojen viettämini. Kaunehena kešäpäivänä 4. heinäkuuta kyläpruasniekka oli pietty Pirttilahen kyläššä.
Karjalan Sanomat
Uusi satuhahmo kutsuu Petroskoihin
Petroskoi on saanut pienoisveistoksen, joka esittää uutta satuhahmoa nimeltä Homa-ukko. Rantakadulla sijaitseva figuuri houkuttelee turisteja ja petroskoilaisia.
Oma Mua
Yliopisto pyzyy aijan tazol
Tiijot pyrgijöin miäräs da konkursan eistymizes lövvytäh Petroskoin yliopiston kodisivul. Ližäksi täs kezäs algajen tieduo konkursah nähte voibi suaja yliopiston telefonpalvelukeskukses.
Karjalan Sanomat
Älylaitteet edistävät vammaisten työllistymistä
Näkövammaiset voivat työllistyä moninaisiin työtehtäviin. Heille sopivien ammattien joukossa on ohjelmoija, kirjanpitäjä, projektityöntekijä, tulkki ja tuntiopettaja.
Войти
Пожалуйста, авторизуйтесь:
Логин:
Пароль:

Забыли свой пароль?