Läksin mie L’akkol’aa, proijin mie Prokkol’aa
Mindäh Prokkol’ua kučutah Prokkol’akse? Sih näh Prokkol’an rahvas saneltih täh luaduh: “A enne ken ollou tullun beglets, vanha, d’o tsarskoi vr’eem’a oli, i vot i Prokoksi kučuttih. I lieni kylä Prokkol’a. A talo tuola hänellä oli lozolla, kuuzikon luona. Tuola meilä on kuuzikko, nytten on kladbišče, i vot sielä hänellä oli pieni kivi, kylyn päčči rouno, i siinä hiän eli. Yksinäh, a siidä i perehen kera. Vot i lieni Prokkol’an kylä”.
– Täl kerdomuksel voibi olla histouriellistu periä, sanou paikannimistön tutkii, filolougientiijon doktoru Irma Mullonen. – Petroskoin yliopiston tutkii Irina Čern’akova löydi vahnan dokumentan vuvvel 1678, konzu enzimästy kerdua mainittih tädä vahnua kyliä. Sit on sanottu, ku kylä on nostettu mustah meččäh. Toizin sanojen, kylä rodiihes tyhjäle kohtale, enne sit ei olluh kyliä. Tämän ližäkse samas dokumentas kirjutetah, ku kylän enzimäzii eläjii oldih kaksi vellie – Nikita da Juška Prokofjevat. Tämän pohjal voibi sanuo, ku kylä sai oman nimen heijän tuatan mugah, Prokon mugah. Nämmä la-loppuzet kylännimet tälle Seesjärven rannale toven on roittu kuilienne 1700-vuozil. Ei aijomba, eigo myöhembä. Ga 1700-vuozil nämii la-loppuzii nimii on kirjutettu dokumentoih kui Voijärven, mugai Sellinjärven rannoil, Sellin kyläs da vie erähis kohtis.
Prokkol’an ližäkse kyläs nygöigi tietäh pellonnimi Onččilan männikkö. Minun mieles täh nimeh on peittynyh vahnu kylännimi Onččila. Sen pohjannu vikse on kylän libo taloin perustajan nimi – Ončči. Endizet kyläthäi oldih pienet, ylen puaksuh kyläs oli vai yksi taloi. Prokkol’agi on toven lähtennyh yhtes talois – Prokon talois.
Prokkol’a – Jukkoguba
Kuigi äijil toizil Karjalan kylil, Prokkol’al on toine nimi ven’an kielel – Jukkoguba. Tämä nimi on pandu Jukonniemen, libo D’ukonniemen mugah. Jukonniemi on ylen pitky, piduhuttu sit on 10 kilometrii. Niemi rouno ku kaidu miekku jagau Voijärven kahtekse. Niemen mugah on suannuh nimen tyves olii lahti – Jukkoguba. Irma Mullozen mieles nimi on lappalastu, saamelastu alguperiä.
– Sendäh gu lapin kieles meijän jagua-verbi on jukked, sellittäy tutkii. – Sit jukko vois lähtie täs lappalazes jaguamistu merkiččijäs verbis. Sit Jukonniemi on niemi, kudai jagau järven kahtekse.
Kaikis 1800-vuoziluvun dokumentois Prokkol’an kyliä mainitah juuri Jukkoguba-nimel. Irina Čern’akova kirjutti, ku tämän nimen pohjannu vois olla se samaine vuvven 1678 dokumentas mainittu Juška Prokofjev. Ku Juška-nimi on muuttunuh karjalazeh luaduh Jukakse. Minä olen keräillyh karjalazii ristikanzoin nimii engo ole löydänyh nikus Jukka-nimie. Ivan ven’alazis dokumentois on kirjutettu kui Juška, Jukko-nimie ei ole karjalazis dokumentois. Tämän periä en sanos, ku Jukonniemi da Jukkoguba -nimi ollah karjalastu alguperiä. Nimel ollah saamelazet juuret.
Lappi da Karjala
Kuspäibo Voijärven rannale tuldih Prokkol’an enzimäzet eläjät Juška da hänen tuattah Prokko? Paikoinnimet autetah vastata täh kyzymykseh. Irma Mullonen on pannuh kartale la-loppuzet nimet Prokkol’as ymbäri. Niidy löydyi vai vähästy enämbi kymmendy. Se, kui net sijoituttih kartale, ozuttau, ku nenne nimet on nähtävästi tuodu Seesjärven Karjalah Luadogan pohjazel rannalpäi. Net tuodih kerale karjalazet rahvas, kuduat siepäi muutettih elämäh tälle rannale.
Seesjärven Karjalas erähii kylii sanotah lappalazikse, Lapikse, toizii – karjalazikse. Prokkol’an eläjät sanottih iččiedäh karjalazikse. Heijän sanoin mugah tiä ainos elettih tozi karjalazet. Täs karjalan kieles ei olluh eigo vepsiä, eigo suomie. Se on tozi karjalan kieli. Lappalazikse Prokkol’as kučuttih Pölkylän, Čiaššalmen, Honganiemen, Lytän da Kuuziniemen eläjii. Nenne kylät oldih pohjozehpäi Prokkol’as.
– Tädä randua keskiaigaizis dokumentois sanotah Lapin pogostoikse. Mi vihjuau sih, ku enne karjalazien tulendua täs elettih lappalazet. Sen mugah, ku tänne myöhäzel keskiaijal rubei tulemah karjalastu, karjalazet perustettih omat kylät da rinnal eläjät lappalazet vähitellen karjalastuttih. Voijärven suvipiäs olijoin kylien eläjät sanotah iččiedäh karjalazikse. Järven pohjazes piäs olijoi kylii hyö sanotah Lapikse, sanotah, ku sie on elänyh lappalastu. Minun mieles täs kuvastuu juuri se vahnu šeikku, ku sie toven enne on elänyh lappalastu. Hyö aijan myödäh karjalastuttih. Mustokse täs nämmien kylien eläjii, kuduat jo sadoi vuozii ollah karjalazet, sanotahgi lappalazikse, sanou Irma Mullonen.
Lappalazet jätettih oman jällen ei vai tämän rannan paikannimistöh. Prokkol’an eläjii riäziteldih täh luaduh: Prokkol’a hä. Prokkol’an häkköset. Konzu partu viettih heboloil, da ainos sanottih ei “no”, a “hä, hä”. I tuli rizittelendynimi Prokkol’a hä, pane hattu pääh. Tämä “hä” onnuako on jiännyh lappalazilpäi. Nenga hyö kirruttih pedroi paimendajes...
Läksin mie L’akkol’aa,
Proijin mie Prokkol’aa,
Prokkol’asta sauvane,
sauvazen mie päččii,
päčči miula hiilen,
hiilen mie pajaa,
paja miula poličan,
poličan meree,
meri miula suolua,
suolan mie Karjalaa,
Karjalasta kaheksan jäiččiä.
Ližiä lugekkua Omas Muas 16. syvyskuudu
