Kukon lykky

Kukon lykky

Armas Mišin
14.08.2023
Näytelmä karjalaisen starinan mukah.
Piiruššuš: Kristina Makarovskih
Piiruššuš: Kristina Makarovskih

Enšimmäini näytöš

KERTOJA: Eletäh ta ollah šovušša

Kanani ta kukkoni.

Pihašša omašša löyvetäh jyvyä,

Tipasie kučutah n’okkimah, šyömäh:

“Ko-ko-ko, ko-ko-ko.”


KANA: Täštä jyvyä eččikkyä,

Pöčöt niillä täyttäkkyä.


KERTOJA: Iltapuolella, iltapuolella

Koko joukko noušou orrella.

Tuli vuosi jyvätöin,

Hätyä kanoilla še toi.

Himottauko nälkäh kuolla?

Elyä prossatta et voi.


KANA: Kukkoseni, kuinpa olla?

Vaikie aika taitau tulla,

Nälkäpäivät jo on rinnall.

Pitäy šiun nyt ajua linnah,

Työllä rahua tienata.


KUKKO: Šanuo moničči ei pie,

Matkah olen valmis mie.

Tiijämmä myö kaikki hyvin:

Kukon pitäy löytyä jyvyä.


Kana ta tipaset pläššitäh kukon rinnalla, kerätäh šitä matkah.


KERTOJA: Aikua mäni vähäni, 

Jo kukko kotih aštuu.

Šeläššä on šäkkini.

Kuin pereh ottau vaštah?


KUKKO: (aštuu ta laulau

Huoletta mie kotih aššun,

Tuakše jätin linnan muan.

Kotimualla, armahalla

Tämän laulun pajatan.

Päivä paistau, käki kukkuu,

Šyväin hil’l’ah ihaštuu.

Iče laulan niin kuin lintu,

Kukare-kukkarekuu!


Kukko ei huomua, jotta Repo hiipiy hänellä jäleššä šilmieh erottamatta.


REPO: Kukko, Kukko, Kukkoni,

Šoma kultašulkani.

Vaikka kaunis olet lintu,

Tärkein on šiun makie rinta.

Elä Kukko pakene,

Jotta ruokua šaisin mie.


Repo hiivou Kukon luokše, valmis on jo näpätä… Ka juuri šilloin Kukon viereh šeisattuu heponi, ukko šeläššä.


UKKO: Terveh, terveh, Kukko!

Kerro miula ruttoh,

Missä olit, mistä tulet?

Kehu, mimmoset on tulot.


KUKKO: Herroja mie noššatin,

Lauluja vain pajatin.


UKKO: Miellyttikö heitä työ?

Šilma hyvin piettih hyö?


KUKKO: Kultakenkät työštä šain.


UKKO: Šiitä, jotta lauloit vain?


KUKKO: Hopijaiset kantaset…


UKKO: En ušo, valehtelet!


KUKKO: Tässä ollah, kačo vain!

Laulamalla mie ne šain.


UKKO: Još mie kenkät šuanen šiulta,

Tilah heposen šuat miulta.


KUKKO: Lyömmä kättä?


UKKO: Lyökä vain!


Kukko antau kultakenkät ukolla, iče istuutuu heposen šelkäh. Repo peitočči juokšou jälkeh.


KUKKO: Ihha-haa, ihha-haa, hepo hirnahtau,

Ihanua, ihanua on miun račaštua.

Juokše, hepo, hil’l’akkaiseh,

Kanna milma verkkaseh.

Kotih šuaten kanna, 

Miula voimie anna!


REPO: Kukkoseni, lintuseni,

Makie šoma rintaseni.

Miun ta lapšien murkinakši,

Jättiet jänön šyötäväkši.


Repo juokšou heposen eteh.


REPO: Terveh, terveh, Kukkoseni,

Šoma kultarintaseni.

Viisahampua löyvy ei,

Šatakieli-solovei.

Tule tänne, laula miula,

Hernehtä mie annan šiula.

Kuuluu härän mönkyntä. Akka vetäy härkyä.


AKKA: Terveh, terveh, Kukko!

Kerro miula ruttoh,

Missä olit, mistä tulet?

Kehu, mimmoset on tulot.


KUKKO: Herroja mie noššatin,

Lauluja vain pajatin.


AKKA: Miellyttikö heitä työ?

Šilma hyvin piettih hyö?


KUKKO: Kultakenkät työštä šain.


AKKA: Šiitä, jotta lauloit vain?


KUKKO: Hopijaiset kantaset…


AKKA: En ušo, valehtelet!


KUKKO: Täššä ollah, kačo vain.

Laulamalla mie ne šain.


AKKA: Još mie kenkät šuanen šiulta,

Tilah härän šuat šie miulta.


KUKKO: Eihän niitä miula lie,

Vaihoin heposeh ne mie.


AKKA: Heponiki kelpuau miula,

Tilah härän annan šiula.


KUKKO: Lyömmä kättä?


AKKA: Lyökä vain.


KUKKO: (aštuu ta laulau)

Huoletta mie kotih aššun,

Tuakše jätin linnan muan.

Kotimualla, armahalla

Tämän laulun pajatan.

Päivä paistau, käki kukkuu,

Šyväin hil’l’ah ihaštuu.

Iče laulan niin kun lintu,

Kukare-kukkarekuu!


Ukko niittäy heinyä.


NIITTÄJÄ:

Terveh, terveh, Kukko!

Kerro miula ruttoh,

Missä olit, mistä tulet?

Kehu, mimmoset on tulot.


KUKKO: Herroja mie noššatin,

Lauluja vain pajatin.


NIITTÄJÄ: Miellyttikö heitä työ?

Šilma hyvin piettih hyö?


KUKKO: Kultakenkät työštä šain.


NIITTÄJÄ: Šiitä, jotta lauloit vain?


KUKKO: Hopijaiset kantaset…


NIITTÄJÄ: En ušo, valehtelet!


KUKKO:Täššä ollah, kačo vain,

Laulamalla mie ne šain.


NIITTÄJÄ: Još mie kenkät šuanen šiulta,

Tilah liipan šuat šie miulta.


KUKKO: Eihän niitä miula lie.

Vaihoin heposeh ne mie.


NIITTÄJÄ: Anna šilloin heponi!


KUKKO: Miula on vain härkäni.


NIITTÄJÄ: Härkä niise kelpuau miula.

Tilah liipan anna šiula.


KUKKO: Lyömmä kättä?


NIITTÄJÄ: Lyökä vain.


Kukko jiäy liippa kiäššä, kaččou onko še jykie, lykkelöy kiäštä toiseh. Loppujen lopukši liippa lentäy vešakkoh, missä istuu Repo. Kukko mänöy liippua eččimäh.


KERTOJA: Oi-joi-joi, voivottau Repo,

Juokšujalkua mänöy min kerkiey.

Loitoš meččien, vuarojen poikki,

Iäneheh itköy ta loikkiu.


Kukko löysi liipan, aštuu ielläh. Mänöy lammin luokše, näköy veješšä šoršie.


KUKKO: Šualis iče tulou käsih

Meijän kylän emännäisil.

Hyvä kun on miula liippa,

Jošpa šoršah šattusin.


Lykkyäy liipan. Šoršat lennetäh, liippa uppuou.


KUKKO: Iče lykkäin liippasen,

Veteh heitin lahjasen.

Kavotin šen kovan kiven,

Tyhjin käsin kotih mänen?

Ai-jai-jai, oi-joi-joi!

Olen ihan onnetoin.


Toini näytöš

KUKKO: Terveh, terveh, kanaseni!

Terveh, pienet tipaseni!

Olettako elän hyvin?

Onko tarpehekši jyvyä?


KANA: Miksi olet pahal mielel?

Vaivuttiko matka šielä?

Mitä ruavoit, mitä šait?

Onko, kulta, hyvin kai?


KUKKO: Herroja mie noššatin,

Lauluja vain pajatin.


KANA: Miellyttikö heitä työ?

Mitä annettih šiul hyö?


KUKKO: Kultakenkät työštä šain.


KANA: Onpaš miula hyvä lahja!

Rikaššumma vähittäin.

Miehän olen ylen vanha,

Kunhan paššattais ne vain.


KUKKO: En mie niitä tuonun, en,

Vaihoin mie ne heposeh.


KANA: Še on hyvä. Heponi!

Šillä pitäy tallini!


Tipaset aletah rakentua tallie.


KANA TA TIPASET: (lauletah)

Ahkeraiset mamman lapšet,

Pienet kananpoikaset.

Heposella rakennamma

Meijän pihah tallisen.


KANA: Mitä issut Kukkoni?

Auta meitä, ukkoni!


KUKKO: Tyhjyä ruatuo auta en.

Hevošta šain härkäsen.


KANA: Härkä? Hyvä, šeki paššuau!

Anna lihakši še kašvau.


Kana ta tipaset aletah rakentua liävyä.


TIPASET: (lauletah)

Ahkeraiset mamman lapšet,

Pienet kananpoikaset,

Härällä myö rakennamma

Meijän pihah liäväsen.


KANA: Mitä issut Kukkoseni?

Auta meitä, ukkoseni!


KUKKO: Tyhjä ruato! Auta en.

Liippah vaihoin härkäsen.


KANA: Liipallaki töitä löytyy,

Ei pie šiitä hätyällä.

Veičet, kirvehet on tylčät,

Niitä pitäis terottua.


Kukon pereh eččiy ta kantau kaikkie, mitä pitäis terottua. 


TIPASET: (lauletah)

Liipan tehtävä on tärkie:

Terottua šen pitäy kaikkie.

Täššä viikateh ta šaha, 

Šakšet, veičet, kirvehet,

Teräväkši pitäy šuaha 

Nämä kaikki vehkehet.


KANA: Omat tipat ahkeraiset,

Olkua työššä varovaiset!


Kukon ieššä on šuuri kuorma työkaluja. Hiän vain istuu.


KANA: Mitä issut, Kukkorukka?

Liippa työtä vuottau, ukko.


KUKKO: Šelityš ei ole pitkä,

Iče juuri jo en ite.

Liipan šorših päin mie viskain,

Uppo kaloilla še niskoih.


KANA: Hyvä on, tuo šorša tänne,

Murkinan myö valmissamma!

Johan täššä nälkä on.

Šemmosešta etukäteh

Šuat šie šuuren passipon.


KUKKO: Rakaš akka, parahaini,

En mie šoršua šuanun, en.

Lenti ylös šoršani,

Šiinä olen šyyllini.

Onnen käsistä mie piäššin,

Rikkavukšen kavotin.


Kana hermoštunuona on valmis kolahuttua Kukkuo.


KANA: Onko šiula järkie piäššä?

Olet ihan olkipiä!

Šen min työlläš olet šuanun,

Šitä et voi šäilyttyä!

Oi šie, ukkorukka, Kukko,

Nyt šie koukkuo nuuhtelet!


KERTOJA: Kana tempuau koukkusen,

Juokšou jälkeh kukkosen.

Kolahuttau šelkäh.

Kukkorukka aijal lentäy,

Šieltä kuuluu: “Kuk-ka-re-kuu”.


KUKKO: Kukkarekuu, armahaini,

Tuntuu, olen vaivahini.

Onko kunnošš kylkiluu?

Kukare-kukkarekuu.


KERTOJA: Kukon ikivanha laulu

Koko kylän noššatti.

Hepo rupei hirnumah,

Härkä rupei mönkymäh.

Päivä muata lämmittäy,

Kala hyvin onkeh käy.

Tuuvvah kalua emäntäiset,

Šuahah šyötyö vačat täyvet.

Kylän rahvaš ihaštuu:

Uuši päivä läheštyy

Konša kukko kiekuu.


KANA: Kukkoni, miun ukkoni,

Unoha miun koukkuni!


KUKKO: Antiekši šie miula anna,

Joka huomeneš mie laulan.

Šen mie lupuan, kanaseni,

Ušottako, tipaseni?


KERTOJA: Kana prosti oman ukon,

Kylän rahvaš iloštu.

Tykätäh hyö lauluo kukon,

Ruato hyvin mäneštyy!


ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Oma Mua
Viena oli esitetty Venäjä-näyttelyššä
Oraškuušša VDNH-keškukšen Venäjä-näyttelyn Karjala-ošašša oli esitetty karjalaisen Viena-šeuran toiminta šekä Karjalan tašavallan šamannimini aloveh ta murreh, kummaista šielä paissah ta opaššetah.
Karjalan Sanomat
Teollisuustuotanto jälleen kasvussa
Vuoden 2022 laskun jälkeen Karjalan teollisuustuotanto kasvoi viime vuonna melkein prosentin. Suurinta kasvua oli koneiden ja laitteiden, kemikaalien ja metallituotteiden tuotannossa.
Oma Mua
Mandžoidu vuotammo heinykuun allukse
Tänä vuon vilu da lumekas kevät eisti peldoruavot. Oniegurannikon piirin Yllözen kyläh sijoitunnuon Karjalan fermeru -laitoksen johtai Ksenija Sosunkevič saneli, kui mennäh mandžoin kazvattamisruavot da kuduakse aigua vuotetah enzimästy muarjutulostu.
Karjalan Sanomat
Uusia mahdollisuuksia pohjoisille piireille
Kemin ja Belomorskin piireille laaditaan erityistä kehityssuunnitelmaa, joka ulottuu vuoteen 2035.
Oma Mua
Svuad’bufestivuali Moskovas keräi rahvastu Ven’an eri kolkispäi
Rahvahanvälizen Rossija-ozuttelun hantuzis enzimästy kerdua VDNH-keskukses piettih svuad’bufestivuali. Puarat Ven’an muan eri kolkispäi tuldih Moskovah yhtymäh kirjoihmenemizen pruazniekkupidoh.
Kipinä
Kertomukset
Ihmiset usein joutuvat epätavallisiin juttuihin, mutta eläintenkin elämässä tapahtuu eri hauskaa ja kiinnostavaa.
Karjalan Sanomat
Karjala on valmis metsäpaloihin
Kaikki metsäpalojen torjuntaan käytettävät koneet ja kalusto on tarkastettu. Vakinaiset palomiesten ja savuhyppääjien virat on täytetty.
Karjalan Sanomat
”Opetan vepsän kieltä tulevaisuuden hyväksi”
Vuoden opettaja -kilpailun voittanut Anastasija Jevtušenko haluaa vepsäläisten säilyttävän kielensä ja kulttuurinsa useita vuosia.
Karjalan Sanomat
Ystävyysseura lopettaa toimintansa
Karjala–Suomi-ystävyysseuran jäsenet äänestivät yhdistyksen toiminnan lopettamisesta. Seuran lakkauttaminen kestää vähintään pari kuukautta.
Oma Mua
Voinal murjottu lapsusaigu
On mennyh seiččiekymmen yheksä vuottu, kui loppih Suuri Ižänmualline voinu. Nygöi on jiännyh pikoi näppine niilöi, ken nägi da mustau voinan sruastiloi da gorii. Enimyölleh elos nygöi ollah vai voinan lapset.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль