Koivu ta hänen yštävät

Koivu ta hänen yštävät

Irina Nikitina
23.12.2023
Starina vienankarjalakši, kuin koivul oli ystävie – kottaraini, varpuset ta ihmiset.
Ihmiset rakennettih lehtimaja koivun alla ta käytih šinne kuuntelomah kottaraisien lauluja. Kuva: Jekaterina Jefimik
Ihmiset rakennettih lehtimaja koivun alla ta käytih šinne kuuntelomah kottaraisien lauluja. Kuva: Jekaterina Jefimik

Koivu kašvo pellolla. Hiän oli korkie, šolakka, kiharalatvani. Kaikki siiriččiaštujat ihual’tih koivun kaunehutta.

Kerran puun okšah istuutu kottaraini ta rupesi sualiutumah omah kohtaloh:

— Hyvä šiula on, koivuni. Šie šeisot yhellä paikalla ta šiun ei tarviče ajatella, mitein elättyä iččie, mistä löytyä talo, mitein pelaštautuo petoloista. A miula koko elämä on touhuissa ta hommissa. Mie olen niin vaipun!

Koivu vaštasi linnulla:

— Miun elämä ei ole niin helppo, kuin šie ajattelet! Tiijätkö šie, kuin kova tuuli toičči viäntelöy ta katkual’ou miun okšie, revittelöy lehtijäni, a kuin pakkasella mie tutajan vilušta, kuin pitkäaikasena poutana miun juurilla on vaikie löytyä vaikkapa yhen vesipisaran ta mie tupehun janošta. Ennein tiälä kašvo monta koivuo — miun čikkoja, ka hyö ei keššetty vaikeukšie ta kuivettih. Mie vielä nytki ikävöičen heitä. Joka šykyšy mie kaimuan lehtijäni ta miun on niin suali piäštyä heitä lentoh. Yksi vain ilo on, jotta kevyällä hyö myöššytäh miun luokši! Monet lehtimavot ta toiset tuhuojat pilatah miun kuorta. Täššä milma voitta auttua vain työ, linnut. Niin jotta ei ole mitä kajehtie, kottaraini! A šie vet olet äijän mitä nähnyn omien šiipien avulla ta pahana šiänä voit missänih peittäytyö.

Kottaraini alko ajatella:

— Niin, višših jokahisella on omie iloja ta omie huolieki. Ka šie milma oikein miellytät, armaš koivuni! Još tahot, mie rupien käymäh šiun luokši, konša miula ollou vaikkapa vähäsen vapuata aikua.

Hyö šovušša elettih koko talvi. Enšimmäistä kertua koivulla ei ollun ikävä pakkasella šiällä, vet hänen kera oltih hänen pikkaraiset kaverit.

Šiitä ajašta alkuan kottaraini rikeneh lenteli koivun luo. Hiän istu puun okšilla ta lauleli omie lauluja. Kerran näitä lauluja kuuli ihmini ta kiinitti puuh kottaraispöntön. Nyt kottaraini ei lentän pois pitäkši aikua, vet hänen talo oli lähellä.

Niin mäni onnellini kešä. Tuli šykyšy. Kottaraini lenti lämpimih maih. Koivu tuaš jäi yksin ta niin hiän ois ni ikävöinyn kevyäh šuaten, ka kerran hänen okših istuutu kakši varpuista, kumpaset vapistih vilušta. Varpuset ei löyvetty mimmoistakana taluo nuapuripos’olkašta. Hyö oltih vielä nuoret, a kaikissa šopivissa paikoissa jo elettih vanhemmat linnut. Konša varpuset nähtih kottaraispönttö, hyö oikein ihaššuttih ta kyšyttih koivulta:

— Koivuni, voimmako myö ašettautuo elämäh šiun kottaraispönttöh talvekši?

— Tietyšti, vaštasi koivu. — Kešällä tiälä eläy kottaraini, a talvella kottaraispönttö šeisou tyhjänä. Mie olen hyvin iloni teilä!

Hyö yštävällisešti ta šovušša elettih koko talvi. Enšimmäistä kertua koivulla ei ollun ikävä pakkasella šiällä, vet hänen kera oltih hänen pikkaraiset kaverit. A konša tuli kevät, ni varpuset šiivottih kottaraispönttö ta annettih tila kottaraisella, kummaista niin vuotti koivu. Kottaraini myöšty oman puolison kera. Hyö yheššä iloil’tih kevyäštä, koivun vihreistä lehtilöistä, a šiitä ni pienistä linnunpoikasista, kumpaset ilmeššyttih kottaraispöntöššä.

Ihmiset rakennettih lehtimaja koivun alla ta käytih šinne kuuntelomah kottaraisien lauluja. Tietyšti, enemmän kaikkie iloili koivu, vet nyt hänen luokši kiirehittih kuin pienet, niin ni šuuret yštävät.


Kiänti Maikki Spitsina.


ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Oma Mua
Kalevalatalo: Karjalan paraš etnokeškuš
“Kalevalatalo” on valittu Karjalan vuuvven 2023 parahakši etnokulttuurikeškukšekši. Še voitti ECHO-liiton järješšetyššä kilpailušša.
Kipinä
Muisselmie lapšuošta
Lapšuon muisselmissa Ilmi Karhu kertou, kuin hänen muamo opaštu lukomah, konša hänellä oli jo kahekšan lašta.
Karjalan Sanomat
Vadelmantuotanto siirtyy tunneleihin
Valtion tuki vauhdittaa aunukselaisen yrittäjän vadelmantuotannon siirtymistä muovin alle.
Oma Mua
Runot jiähäh nykytärkeiksi täh päiväh šuaten
Karjalan kanšojen yštävyštaloššä mäni Karjalaiset runot – rahvahan kulttuurikoodin pohja -seminari. Šemmosie seminarija vietetäh jo nellä vuotta, ta käsiteltävie aiheita aina löytyy.
Oma Mua
Paasonvuaru – Spuasanvuaru
Paaso, Helylän rinnal olii aiga korgei mägi on tulluh kuulužakse turistukohtakse. Sen nimi toven on aiga vaigei arbaitus.
Karjalan Sanomat
Tutkimusmatka rikastuttaa murrekarttaa
Karjalan tutkimuskeskuksen tutkijat lähtivät Tverin alueelle keräämään karjalankielistä aineistoa VepKar-korpusta ja äänitearkistoa varten. Matka on järjestetty Venäjän maantieteellisen seuran tuella.
Kipinä
Tilkuine
Kerdomuksen personuažu sanelou omas matkas buabanke meččäh.
Karjalan Sanomat
Itsenäinen Itä-Karjala oli Suomen projekti
Historiantutkija Denis Popovin mielestä separatistisen Karjalan väliaikaisen hallituksen perustaminen oli osa valkosuomalaisten interventiota Itä-Karjalaan. ”Itsenäisellä” Karjalalla Suomi halusi toteuttaa aluevaatimuksensa Venäjälle.
Oma Mua
Kanšallisien kirjallisukšien kehityštä käsiteltih Moskovašša
Moskovan Ruškiella aukivolla X kirjafestivalin rajoissa oli pietty Kanšallisien kirjallisukšien festivali. Kirjailijat ta runoilijat šekä kielen ta kulttuurin aktiiviset šäilyttäjät tultih festivalih, jotta tutuštuo toini toiseh.
Karjalan Sanomat
Runolauluista pohja luoville toimijoille
Vanhat karjalaiset runolaulut ovat innostuksen lähde säveltäjille, laulajille, tutkijoille ja muille luoville ihmisille. Esimerkkejä siitä kerrottiin seminaarissa.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль