1.
– Tervhen!
– Tervhen tuldes!
– Om-ik Pešoi kodiš?
– Ei ole, no tule pert’he. Varasta vähän.
– Minai ei ole aigad varastada, rigehtin azjoihe.
– Tule möhemba vai soita hänele.
– Minai ei ole hänen telefonan nomerad.
– Kirjuta, minä sanun.
– Minai ei ole kuna kirjutada. Sanu, minä panen muštho.
– Kundle tarkašti da pane muštho...
2.
– Tervhen!
– Tervhen!
– Om-ik teil midä-ni ut lugeda?
– Ei ole nimidä ut.
– Om žal’. Voib olda, om jo kalendar’ udeks vodeks...
– Völ ei ole. Vaiše necen voden kalendarid jäiba.
3.
– Om-ik sinai löiig kirjutim? Minä kodiš unohtin ičein. Ei ole mil kirjutada.
– Om. Ota, ole hüvä.
– Pasib.
– A om-ik sinai jonoštim? Minai oli puine, murenzin sen.
– Minai om üks’ jonoštim. Ota-ške, vaiše ala murenda!Vepsläižed muštatišed:
Velgal oma pit’käd jaugad.
Ühtel sijal kivi-ki kazvahtub.
Kaks’ velled päliči tes eläba, toine tošt ei nähkoi. (sil’mäd)
Nel’l’ velled ühten šl’apan al seižuba. (stolan jaugad)
