Kadajaine aiduseiväs kaksi kuuzistu kestäy
Emmo rubie arbailemah tämän sanondan peittomerkičyksii. Parembi sellitämmö kohti, mindäh kadajaine aiduseiväs on kallehembi kuuzistu. Mil yksi puu on “parembi” tostu?
Ennevahnas puu oli piälimäzii sroju- da käziruadomaterjualoi. Meččien keskes eläi karjalaine hyvin tiezi eri puuloin eričyksii, häi maltoi sanuo, kudai puu mih parembi pädöy.
Koivu. Koivupuu on luja da kova, hos karjalazil ei olluh kivihädiä, hyö puaksuh luajittih jauhinkivie koivus. Lujas koivupuus luajittih astieloi, hamarvarziloi, ložii. Stolalaudu da laučat sežo oldih koivuzet. Emändät alalleh kuavittih niilöi valgiekse, sendäh koivu parembi toizii pädi. Koivun koja – tuohi – on kaikkehpättävy. Tahtonet – kirjuta sil, tahtonet – puno virzut, poimičču da muudu.
Pedäi. On piälimäine srojumaterjualu. Taloit, kiriköt, huonukset – kai nostettih hyväluaduzes pedäjän parres. Lujua, kebjiedy da pehmiedy tervupuudu oli kebjei pilata da se kesti kodvan aigua. Käytettih ei vaiku vaiku runguo. Lämbynyzis oksis luajittih kiägii, stolien da skamn’oin jalgoi. Hienos da kougelos puun juures pletittih eri mal’l’oi. Pedäjän kaijis lastuzis luajittih poimiččuloi da vakkoi. Pedäjän tervua sežo käytettih joga kohtah.
Kuuzi. Tädä kebjiedy da lujua puudu käytettih talovuos. Kuuzen rungo kazvau juures kohtisuorah, sendäh monet kuožalikandah kiändynyöt ezinehet luajittih kuuzes. Kuuzen kokoroil pyzyi koin levo. Kuuzes luajittih kuožaliloi, venehien ozii, härkimii, leibylabjoi, airoloi, muuzikkusoittimii da toizii brujii.
Kadai. Kadaipuu on tervahine da kova, kodvan aigua ei lahuo. Sanotah, kadajaine aiduseiväs kaksi kuuzistu kestäy. Kadajua Karjalan mečis on äijiä vähembi, midu kuustu, sendäh aidah pandih kadai- dai kuuziseivästy.
Huabu. Huabupuu on pehmei, terväh turbuou. Sendäh huavas azuttih astieloi da kaikkie, mis piettih midätahto vezisty – puččiloi, korvoloi, leškoi. Kogonazes puus kaiverdettih korendoloi, kauhoi, pavariččoi, korendoloi. Kylyn seinät obšivoittih huabupuul, lavvatgi luajittih huavas – se ei polta hibjua. Kaivon salvo da kirikön kupolan lastut sežo luajittih huavas, kerran se kestäy kostevuon.
Leppy. Meijän mual ei tietä hindua lepäle. Kuatah leppiä – madaldutah jovet. Leppypuu kestäy kostevuon, sendäh lepän parzilois salvettih sildupaččahii da potokkulavvan kuurii. Leppyhallot ei olla pahembat koivuhalgoloi. Kebjies da pehmies leppypuus kaiverdettih lapsienbobazii da movvakastu lämmytettyy pertilomuu.
Emmo rubie arbailemah tämän sanondan peittomerkičyksii. Parembi sellitämmö kohti, mindäh kadajaine aiduseiväs on kallehembi kuuzistu. Mil yksi puu on “parembi” tostu? Ennevahnas puu oli piälimäzii sroju- da käziruadomaterjualoi. Meččien keskes eläi karjalaine hyvin tiezi eri puuloin eričyksii, häi maltoi sanuo, kudai puu mih parembi pädöy.
Paju. Pajupuun piälimäzii eričyksii on se, ku paju ylen hyvin lämbyy. Hoikkazis pajun vičois luajittih viršiloi, vakkoi da čamodanoi. Sangiembis vičois azuttih pučin kehyksii, pajun rungos luajittih vembelii, pertilomuloi.
Pihl’ai. Pihl’aipuu hyvin lämbyy. Lapset luajittih pihl’aipuus onguzii, a ižändät luajittih emändih niškoi eri ozii – katuškoi, sukkulazii.
Tuomi. Tuomipuu on kova da hyvin lämbyy, halgenou jygieh. Sendäh muasterit luajittih sit vembelen muodozii vehkehii, moizii, kui pualikku. Tämä kova puu on kestäi – sobii ylen lujah pualikoittih kivie vaste. Tuomipuus luajittihgi kablahat, kudamat yhtistettih rien da jallakset, luajittih haravan piilöi. Puaksuh tuomen vičal sivottih aijan seibähii.
Täs myö pagizimmo vaiku sih nähte, mittumas karjalazes puus midä luajittih, kudai puu mih pädäy. Mečän keskes eläi ristikanzu pidi puuloi elävinny, eroitti pahoi, hyvii da pyhii puuloi. Ga se olis jo toine kerdomus.
