Kodima: Ezmäižen paindused vepsän kelel

Kodima: Ezmäižen paindused vepsän kelel

17.04.2023
Täl vodel ”Kodima”-lehtesele täudub 30 vot. Mö pätim johtutada, ked oliba ezmäižin avtoroin i min polhe hö kirjutiba. Tom teile sil’mnägubale ezmäižid paindusid vepsän kelel ”Prionežjen”-lehtesen ližalehtpolel.
Vajehtamata jäb ”Kodiman” pätegend – tugeta da kehitoitta vepsän kirjkel’t, starinoita lugijoile vepsläižiden kul’turelos, ühtenzoitta kaikiden regionoiden vepsläižid. Kuva: Karjalan Rahvahaližen da regionaližen politikan ministerstvan arhivaspäi
Vajehtamata jäb ”Kodiman” pätegend – tugeta da kehitoitta vepsän kirjkel’t, starinoita lugijoile vepsläižiden kul’turelos, ühtenzoitta kaikiden regionoiden vepsläižid. Kuva: Karjalan Rahvahaližen da regionaližen politikan ministerstvan arhivaspäi

Armaz vald

Mö sebranikanke ajoim motociklal kalaspäi i peksim lindun, kudamb lendi lujas alahan, ani madme. Azotimoi i eciškanzim – keda sordim. Vides haškuses tespäi, kesk penid penzhaižid nägištim suren lindun. Meiden mecas om äi linduid: mecoid, tedrid, pühuzid… Vaiše nece lind ei koskund nikenehe, sid’ minä tundištin, miše nece om habuk. 

Muštan, völ laps’aigan olin kulnu sanoid necen lindun polhe. Pagištihe, habuk voib otta kananpoigaižid i kanoid. A penid lapsid pöl’göiteldihe – ”Lujas uradiškanded – tuleb habuk i otab sindai”. 

Vaiše nügüd’ nece sur’ lind vedi ühten suugan, hüppa, noleta ei voind. Minei žal’ tegihe habukad. 

— Tarbiž kodihe otta i tehta tervheks, – meletin minä. 

Kahtes polespäi mö sebranikanke tuleškanzim habukannoks, tahtoim tabata, vaiše hän ei tahtoind, i teravil, kuti veič, künzil rebiti meiden käded verhesai. Sid’ mö heitim paidad i tacim lindun päle. Lind oli tabatud. Simal mö sidoim habukan käpšud I panim kašlihe. 

Kodiš minä panin habukan surhe puzuhu, kudamb seižui kulus pertiš. Habuk saupsi sil’mäd i oli kuti uinonu. Minä čapoin siman i ladin antta habukale joda, a hän kut hüppähti i künzi käden da völ lujas: veri jokseškanzi ojal. 

Minä käreganzin habukan päle – käden lujas kibišti. Jäl’ges tuli mel’he: 

— Lind ei ole vär, nece mö händast peksim, sidoim, panim puzuhu, kuti meččen-ni uradan-kanan…

Habuk koli kahtes päiväs päliči. Hän ei kosketand ni vet, ni sömäd, kudambid minä olin pannu puzuhu. 

Aigoin satatuz oli lujas kibed. Vaiše minä meletan: ”Habuk iče tahtoi kolda. Paremba oli surm hänen täht, mi elo valdata. 

imgonline-com-ua-Resize-Ks5SdxLiaTLQWa.jpg

Tark saldat

Kerdan astui saldat kodihe. Matk oli pit’k i mäni hän ühthe pert’he, vanhan baboinnoks, baboi oli ažlak, no pästi händast lebaidamha.

— Magada, vonukeine, magada.

Homendesel baboi paštoi pirgaižid. Läksi tanhale I lugi pirgaižid. Hän ei mahtand čomas lugeda, lugi vaiše kaksin.

— Kaks’, kaks’, kaks’…

Saldat libui homendesel, oti pirgaižen i söi. Baboi tuli, lugi pirgaižed i sanub:

— Mina läksin tanhale i lugin pirgaižed, oli kaik kaksin, a tulin tanhalpäi, ka jo ei kaksin. Sinä-ik söid pirgaižen?

 En, baboi, mina en koskend.

Baboi läksi vedele, a saldat sil aigal oti koume pirgašt i pani sumkha. Baboi tuli i lugi pirgaižed.

— Kaks’, kaks’. Naku saldateine sina oled tozimez’.

A saldat sanui kaiked hüväd, läksi tagemba, ičeze kodihepäi. 

imgonline-com-ua-Resize-kO36RQZYBG5XS.jpg

Jäniš-kelastai

Oli janišoiden kim

tahos siš, kus kazvab nin’.

Lebul išttes jäniš üks’

toižel küzui, entä mikš:

– Lullei-jäniš, midä söid?

Sanu, kuspäi vedut joid?

Kelle vauktan pövun möid,

jose keda iloks löid?

Toine jäniš oli hahk,

hänel suremb oli käpš.

Kut i toižil – lühüd händ,

hänen sanad – kelen vänd. 

–Haban korut minä söin,

purtken vedut jäl’ges join.

Sanktan kalun tänna toin,

löda kondjad toras voin.

Ilopeza – kondi bur,

hot’ hän om-ki lujas sur’,

Om-ik nece mecan car’?

Venub bokal, kuti parz’!

Mujan, vägi minai om,

tartun kehe –linneblom.

Vahvan valdan otan täs,

rohtkat polkta pezašt läz! 

Pit’käd korvad, tühjad lud,

jose usktas, avoinsud?

Mahtab kelastada ken,

senke meiden pagin pen’.

No mö prostim, hot’ i kulim

necen kelastusen suren.

Tedam, mitte jäniš rokhed,

mecas henkta-ki ei rohti. 

imgonline-com-ua-Resize-V7ssC3vxGPUSL.jpg

Manzikaine

Manzikaine vauktal cvetib,

Kaikiš aigemba hän entib.

Kivid vaste sijan löuzi,

Mäthuzile korttas nouzi.

Kujiš, pöudoiš, korttil sijil,

Rustaks paštaze hän kivil.

Räken otab päipaštospei,

Hüvän magun vedab maspei. 

Manzikašt’ konz keradamoi, 

Male paksus kumardamoi, 

Kumardatoi tuha kerdad,

Ka i tuhan marjad keradad.

ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Karjalan Sanomat
Työmatka 1900-luvulle: kolmas osa julki
Uudessa osassa journalisti ja kotiseuduntutkija Juri Šleikin kertoo 1900-luvun sekä 2000-luvun Karjalan merkkihenkilöistä ja -tapahtumista.
Kipinä
Lapšien ta nuorison talvihuvija
Karjalaisilla lapšilla ta nuorilla talvella oli kaikenmoisie kisoja pirtissä. Niistä tekstin luatijalla kerto muamoh Santra Remšujeva viime vuosišuan lopušša.
Karjalan Sanomat
Omin Silmin käynnisti uuden ohjelman
Suomenkielinen luento kielen kehityksestä avasi Tietoja talteen -ohjelman Karjalan vähemmistökielillä. Seuraava luento on karjalaksi.
Oma Mua
Jänöiselgy armas
Vieljärven kyläkunnan Jänöisellän kylän ainavo eläi 85-vuodehine Viktor Sumkin saneli kylän da oman perehen jygies elaijas.
Karjalan Sanomat
Fokuksessa Vienan kuolleet kylät
Paanajärven hävinneet kylät -näyttely kertoo kahdesta kansallispuiston kuolleesta kylästä ja niiden kautta Vienan Karjalan historiasta.
Kipinä
Karjalaisie valehšuarnoja
Petroskoin Oneženka-päiväkojin kašvattajat valmissettih mukavie kertomukšie Karjalaisie valehšuarnoja -šarjašta.
Oma Mua
Pitkyjärven sillan mustokse
Sillat, sillat…, pienet dai suuret, raudubetonahizet dai puuhizet, rippujat sillat, telat dai suodu myöte poikkizin lykätyt parret…
Karjalan Sanomat
Tulevat opettajat kilpailevat voitosta
Yrittäjät ja työnantajat osallistuvat mestaruuskilpailuihin. He laativat tehtäviä kilpailijoille ja toimivat tuomareina.
Oma Mua
Kalevalan muan laulut
Koštamukšešša piettih Kanšainvälini šuomelais-ugrilaisien kanšojen kulttuurin Kanteletar-festivali.
Oma Mua
Arheolougii avuau histourien peittožuksii
Arheolougu on tiedomies-histouriekku, kudai kaivamizien avul sellittäy mainazien rahvahien elostu, tävvendäy histourien. Arheolougien tiijon vie sanotah “tiijokse labjanke”. Arheolougan ruavos sanelou tutkii Tatjana Vasiljeva.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль