Villasine sarn

Villasine sarn

Ilja Polunicin
09.01.2024
Sarn starinoičeb kahtes lambhaižes-podruškaižes, miččed eläba susedküliš. Kerdan hö läksiba rižamaha toine tošt ühtel-žo päiväl. Tegihe se tal’vel, konz irdal pimezub aigoiš.
 Bäšoi paksus midä-ni kadoteli da hajeteli, a Träšoi oli toine, kaik hänel oli ičeze sijal. Kuva: Ol’ga Ikkonen
Bäšoi paksus midä-ni kadoteli da hajeteli, a Träšoi oli toine, kaik hänel oli ičeze sijal. Kuva: Ol’ga Ikkonen

Ülüsel vai alangos, edahan vai läheli seižui kaks’ küläd – Villak-külä da Alaine-külä. Küliden keskes oli mec. Ei olend se mec-ki, a mecut. Mecuden nimi oli Mecut-Keraine. Meletat-ik tö, miše necen mecuden puiš lehtesiden sijas keraižed oliba? Ei. Kazvoiba siš, kut toižiš-ki mecoiš, kuzed da koivud. Nimitadihe mecut muga, sikš ku se oli kehker, kuti kera. 

Villak-küläspäi Alaine-külähä vedi koume tehut. Edel mecad oli sara, i koume tehut saralpäi mäniba koumehe polehe. Üks’ tehut vedi mecan kal’t. Toine – saralpäi oiktale, ümbri mecas. Koumanz’ – mugažo ümbri mecas, no saralpäi hurale. 

Ken eli neniš küliš? Villak-küläs eli lambhaine. Händast kuctihe Bäšoikš, no kaik kucuiba händast ei muite Bäšoikš, a Bäšoikš-hajepäšoikš. Meletan, tö ozaižit, mikš hän sai mugoižen nimen. Bäšoi paksus midä-ni kadoteli da hajeteli, päs nimidä ei püžund. 

Susedküläs –Alaižes – eli hänen podruškaine, mugažo lambhaine, Träšoi. Hänel-ki oli toine nimi – Träšoi-emägäšoi. Nece lambhaine nikonz ei kadotand nimidä, hänel kaik venui ičeze sijal: čaškad škapas, pölused magaduzsijal, hurst’ laval. Träšoi navedi rata: ombelta, kudoda, keitost keitta – sikš händast kuctihe-ki emägäšoikš.

Villak-küläspäi Alaine-külähä vedi koume tehut. Edel mecad oli sara, i koume tehut saralpäi mäniba koumehe polehe.

Kerdan tal’vel Träšoi päti rižada ičeze podruškad, kirjuti hänele kirjeižen:

“Hüvä Träšoi! Amu en ole nähnu sindai, lujas tusttun. Tahtoin tulda sinunnoks adivoihe. Jä homen kodihe, ala lähte nikuna!”. Träšoi andoi kirjeižen počtaljonale. Se joksi Bäšoinnoks da andoi hänele necen kirjeižen. 

– Spasib! – sanui Bäšoi. – Čajun jon da lugen. 

Pani Bäšoi kirjeižen kuna-se da unohti siš. Mugoine hän oli – Bäšoi-hajepäšoi da völ kadotašoi, kaikes unohtai lambhaine. No kacmata neche, hän oli hüvän podruškaižen. Träšoin polhe mugažo paksus johtuteli. Muga tegihe, miše Bäšoi päti rižada Träšoid sil-žo päiväl. No hän ei oigendand kirješt, a muite läksi, vaiše uksehe pani bumagpalaižen, miččele kirjuti: “Läksin Alaine-külähä”. Pani hän kaglpaikan kaglaha – sen endemuloi Träšoi kudoi Bäšoile – dai töndui matkaha. 

Kahtes vodes kaglpaik vähäižen kulutihe, sišpäi langaine vedihe. Konz Bäšoi ezitanhalpäi läksi, verajid avaiži, siloi kaglpaik tartui verajihe, i langaine sišpäi vedihe. 

Astub Bäšoi, a langaine vedäse, kaglpaik lebdub. A Bäšoi tagaze ei kacu, rigehtib. Tal’vel päiv om lühüd, pimenzub pigašti. Pidab podruškannoks ehtta tulda, adivoiš čajud joda da tagaze pörttas. 

Sil-žo aigal Träšoi Alaine-küläs ičeze pertin saupsi, kirjuti mugažo bumagale “Läksin Villak-külähä” i astuškanzi tehutme. Il’m oli vilu, maged, hengitusespäi pakaižpil’vut suspäi lendab. Čoma om!

Astuba molembad lambhaižed toine toižehe vastha da iče siš azjas ei tekoi. Träšoi meletab, miše Bäšoi kodiš ištub, händast varastab: hän-žo kirjeižen oigenzi, sanui, miše tuleb. A Bäšoi astub da muhadab. Meletab hän: “Naku s’urprizan tegen podruškale! Tulen – Träšoi čududelese, küzub: – Kuspäi tulid?

A minä hänele: – Kuspäi-žo!? Villak-küläspäi!”.

A kaglpaik lebdub… Lopuks lebdui kaik. A Bäšoi ei homaičend-ki, edemba astub tehutme. 

Tuli Bäšoi Mecudehe-Keraižehe, seižuhti, meleti da läksi oiktad tehutme. A Träšoi, vastkarin, hurad tehutme astui. Ku Träšoi oliži lähtnu oiktadme, vai Bäšoi huradme – lambhaižed oližiba tulnuded vastha toine toižele. Ku molembad mecan kal’t mänižiba – mugažo. No hö oma pätnuded, miše mecan kal’t om jüged astta: tal’vel mecas oma übused, kävuda om jüged. Sikš muga tegihe, miše podruškaižed ani läheli oliba da ei vasttnus.  

Astub Träšoi da pakaižil’mal hengib. Äkkid nägeb – venub lumes langaine. Bäšoi siriči männuiži, a Träšoi oli toižen – hän vastkarin oli tarkan lambhaižen. Hän oti necen langaižen da vedi, kacub – langaine-se om pit’k! Träšoi käriškanzi sen keraižehe. Mäneb hän da kärib… Muga Villak-külähäsai saihe. Tuli ezitanhale, libui pordhile. Kacub – kirjutez Bäšoilpäi: “Läksin Alaine-külähä”.

– Min täht hän läksi? – čududelihe Träšoi. – Minä-žo hänele kirjeižen oigenzin, miše kodiš ištnuiži, mindai varastanuiži. Voib olda, hän ei sand minun kirješt?

Kerazihe Träšoi jo tagaze mända, seižuhti pordhil da meletaškanzi: “Konz minä mänin tänna, Bäšoid en vastand. Nacein, mö erazvuiččid tehuzidme astuim. Ku lähten tagaze, ka ved’ hän-ki tagaze mäneb. Siloi voim udes ei vastatas. Paremba minä nikuna en mäne, – meletab Träšoi, – Ištun tägä, pordhil”.

Kerazihe Träšoi jo tagaze mända, seižuhti pordhil da meletaškanzi: “Konz minä mänin tänna, Bäšoid en vastand. Nacein, mö erazvuiččid tehuzidme astuim. Ku lähten tagaze, ka ved’ hän-ki tagaze mäneb. Siloi voim udes ei vastatas. Paremba minä nikuna en mäne, – meletab Träšoi, – Ištun tägä, pordhil”. A miše ei olnuiži tuskikast ištta, Träšoi tartui radho – hän pigašti mahtoi löuta ičeleze radod: keraine-se naku om, ved’ langaižen hän kaiken käri. A sidoneglad hänel kaiken kerdal oma – muite, ku tariž linneb. Ištuihe Träšoi pordhile da kudoškanzi. 

A Bäšoi tuli Alaine-külähäsai, nagišti Träšoin kirjutesen, hengähti pit’khäze da tagaze läksi. Mittušt tehutme – iče hän ei mušta: oiktale saralpäi vai hurale. Mecan kal’t hän ei mänend: übused oma korktad dai hämärzub jo. A pimedas mecas om opak, ku sinä oled lambhaine. Ümbärzi Bäšoi mecad da kodihepäi rigehti. Tullei puhuškanzi, uhoičeškanzi, tegihe vilu. Nügüd’ Bäšoi homaiči, miše ei ole hänen päl kaglpaikad, Träšoin lahjad. Kus hän kadoti sen, ei teda. Midä tehta? Tagaze mända? Edahaks hän jo om lähtnu, kodi om jo läz. 

Pimenzui. Kudmaine ozutihe taivhas. Lumi kudmaižen kuštandaspäi tegihe hobedakahaks – loštab, kiltatab. Tuli Bäšoi ičeze pertinnoks, kacub – ken-se hänen pordhil ištub. A pimedudes ei nägu ken. 

– Ken sigä om? – bäläidab Bäšoi pöl’gästusiš. 

A Träšoi vastha sanub:

– Nece minä olen, Träšoi. 

– Kuspäi sinä tulid? – küzub Bäšoi. 

– Om tetab, kuspäi, – sanub Träšoi. – Alaine-küläspäi!

– Prosti mindai, – sanub Bäšoi, pästtes pän. – Minä sinun lahjan kadotin – kaglpaikan. 

– Minä jo tedan siš, – muhadab Träšoi. – Ota!

Träšoi oigendab hänele kaglpaikan – koskub enččehe, vaiše poimetiž om toinevuitte: ende kuzed-kuvad oli kudotud, a nügüd’ oma lumitähthaižed kaikehe pidudehe. 

– Kus sinä löuzid sen? – čududelese Bäšoi. 

– Om pit’kha starinoita! Paremba sanu, mikš minun alaižed ed otand kerdale? Nened, miččid minä endemuloi lahjoičin sinei. 

– Kadotin minä alaižed-ki…– sanub Bäšoi huikteldes. 

– Ala holdu! Kudon sinei uded, – nagrab Träšoi. – Midä sinunke tehta, ku oled mugoine tarkatoi lambhaine? Kudon, da räzinlangaižehe omblen, miše ed kadotaiži! 

Läksiba sid’ podruškaižed čajud jomha marjkeitosenke. 

Tägä sarnale-ki om lop. 

POJAVAD KIRJUTESED
Oma Mua
Kalevalatalo: Karjalan paraš etnokeškuš
“Kalevalatalo” on valittu Karjalan vuuvven 2023 parahakši etnokulttuurikeškukšekši. Še voitti ECHO-liiton järješšetyššä kilpailušša.
Kipinä
Muisselmie lapšuošta
Lapšuon muisselmissa Ilmi Karhu kertou, kuin hänen muamo opaštu lukomah, konša hänellä oli jo kahekšan lašta.
Karjalan Sanomat
Vadelmantuotanto siirtyy tunneleihin
Valtion tuki vauhdittaa aunukselaisen yrittäjän vadelmantuotannon siirtymistä muovin alle.
Oma Mua
Runot jiähäh nykytärkeiksi täh päiväh šuaten
Karjalan kanšojen yštävyštaloššä mäni Karjalaiset runot – rahvahan kulttuurikoodin pohja -seminari. Šemmosie seminarija vietetäh jo nellä vuotta, ta käsiteltävie aiheita aina löytyy.
Oma Mua
Paasonvuaru – Spuasanvuaru
Paaso, Helylän rinnal olii aiga korgei mägi on tulluh kuulužakse turistukohtakse. Sen nimi toven on aiga vaigei arbaitus.
Karjalan Sanomat
Tutkimusmatka rikastuttaa murrekarttaa
Karjalan tutkimuskeskuksen tutkijat lähtivät Tverin alueelle keräämään karjalankielistä aineistoa VepKar-korpusta ja äänitearkistoa varten. Matka on järjestetty Venäjän maantieteellisen seuran tuella.
Kipinä
Tilkuine
Kerdomuksen personuažu sanelou omas matkas buabanke meččäh.
Karjalan Sanomat
Itsenäinen Itä-Karjala oli Suomen projekti
Historiantutkija Denis Popovin mielestä separatistisen Karjalan väliaikaisen hallituksen perustaminen oli osa valkosuomalaisten interventiota Itä-Karjalaan. ”Itsenäisellä” Karjalalla Suomi halusi toteuttaa aluevaatimuksensa Venäjälle.
Oma Mua
Kanšallisien kirjallisukšien kehityštä käsiteltih Moskovašša
Moskovan Ruškiella aukivolla X kirjafestivalin rajoissa oli pietty Kanšallisien kirjallisukšien festivali. Kirjailijat ta runoilijat šekä kielen ta kulttuurin aktiiviset šäilyttäjät tultih festivalih, jotta tutuštuo toini toiseh.
Karjalan Sanomat
Runolauluista pohja luoville toimijoille
Vanhat karjalaiset runolaulut ovat innostuksen lähde säveltäjille, laulajille, tutkijoille ja muille luoville ihmisille. Esimerkkejä siitä kerrottiin seminaarissa.
tulda südäimehe
vahvištoita peitsana Unohtit-ik peitsanan?
registracii
vahvištoita peitsana
vahvištoita peitsana