Ei voi olla! Minä olen sijalline…

Ei voi olla! Minä olen sijalline…

Ivan Lazarev
20.04.2024
Erähiči minä keriän must’oidu zdaittavakse. Tässäh nedälin aloh kävyin sinne, keräin da zdaičin. Toiči kai kahteh kerdah päiväs kävyin: huondeksel da ehtäl, a päiväl koisgi ruaduo on.
Must’oižikko oli suuri, meččy ymbäri nuori. Kuva: pokayadoma.ru
Must’oižikko oli suuri, meččy ymbäri nuori. Kuva: pokayadoma.ru

Erähiči minä keriän must’oidu zdaittavakse. Tässäh nedälin aloh kävyin sinne, keräin da zdaičin. Toiči kai kahteh kerdah päiväs kävyin: huondeksel da ehtäl, a päiväl koisgi ruaduo on.

Kerran tulin, jätin pyörän da rubein must’oidu keriämäh ihan dorogan pieles, vai viijensuan metrin piäs tielpäi. Ehki pidäy vedellä! Must’oižikko oli suuri, meččy ymbäri nuori, puut kai yhtenjyttyzet, nuoret, nimittuzii erinomazii tunnustuksii. Astun pyöräh päi, aigua myöte jo pidäs tulla, ga pyöriä ei nävy, dai troppaine, kudamua myöte ajoin, ei vastah tulluh. Heitin paijan, sivoin koivuh, jätin marjat da rubein kävelemäh ymbäri sidä kohtua. Azuin kaksi kruugua: pienen da suuremban – nimittumua tulostu! Zavodin eččie kompassua: kormanis ei ole, repus pidäs olla toine – varakse, ga ni sie ei löydynyh. Ga mibo rodih! Sijalline eläihäi olen, nämmä kohtat kai ristai-rastai kävelin. Konzu pienete lehmii vardoičin, nenii kohtii myöte työnnin dai vastain. Dai mečästämäh kävyin, dai sieneh, muarjah. 

Silkeskie kuulen mužikoin iänii, ga en voi ellendiä, mikse hyö alalleh kučutah toine tostu. Minä ihastuin, lähenin yhtellyö. Kačon, ga hyö sežo must’oidu kerätäh. Minä kyzyin, miksebo hyö nenga čiihotah mečäs.

– Ga etgo sinä näi, mittuine on udu mečäs, mittuine nezevys järven čuraspäi tulou?

Vaste sit minä dogadin, päivästy ei ole dai loitomba viittytostu metrii nimidä ei nävy. 

– Kus sit raukku ollou troppaine? kyzyin minä.

– Ga tuannepäi, metrii viizisadua rodieu. Myö, onnuako, gu nengoine udu roinneh iellehgi, parembi lähtemmö suole libo Andrusovan lahtele, roih loitombi, ga oigiembi, a matkuamas rubiemmo keriämäh muarjua da siendy. 

Must’oižikko oli suuri, meččy ymbäri nuori, puut kai yhtenjyttyzet, nimittuzii erinomazii tunnustuksii. Astun pyöräh päi, aigua myöte jo pidäs tulla, ga pyöriä ei nävy, dai troppaine, kudamua myöte ajoin, ei vastah tulluh.

Häi ozutti minule kunne pidäy astuo troppah päi, kuduadu myöte hyö tuldih, dai minä lähtin ihan kohti dorogah heijän sanoin mugah. Ga eibo muga rodei! Aigua myö minä astuin jo kilometrin, a dorogu ei vastavu. Istuimmos kuadunuole vahnale puule, alevutin iččie, ga vai sit ellendin: yhtes puoles pidäs olla dorogu, kuduadu myö ajellah mašinat, toizes – Luadogu-järvi, ga nikuduas puoles ei kuulu nimidä: ni mašinoin yrižendiä, ni venehien-motorkoin. Minä dogadimmos, gu se on uvun täh, midä enämbäl on ilmas nezevys, vihmu, pilvežys, sidä vähembi kuulutah iänet. 

Sit minä piätin olla eččimättäh pyöriä da troppua nelläs kilometris pos’olkaspäi, a oppie löydiä suo, a sit, gu en puuttune troppazele, ga hos mennä Andrusovan lahteh. 

Mustoitin, konzu yöksyt, ainos kävelet-pyörit, sentäh gu oigei jalgu azuu leviembän askelen. Istuin kodvazen, kuundelin – ei kuulu nimittumua iändy. Jo rubein žiälöiččemäh, gu en lähtenyh yhtes miehien kele ymbäri, a lähtin eččimäh pyöriä. 

Sit mustoitin – minulhäi on keräl mobil’niekku, gu en lienne kaimannuh! Heitin repun – ura! Telefonaine omal sijal – kormanizes, a minä pöllästyin, engo kirvotannuh, konzu heitin paidua da peitin kerättylöi must’oloi. Panin telefonan ruadamah , a sie täyttämisty – kažin kyynälen verdu. Kelle soittua – MČS:ah, dovarišoile, tuttavile, omahizile, gu täyttämisty yhteh-kahteh soittokerdah? Ei, minä nämmä kohtat tiijän lapsuossah, nu, kävelen dai yökse kunnegi puutun, en rubie nimittuoh MČS:ah soittamah – sie nagretah vai, la Iivan yöksyi kymmenekilometrihizes mečäs. Yhtes puoles Luadogu, toizes – meččydorogu.

En rubie nimittuoh MČS:ah soittamah – sie nagretah vai, la Iivan yöksyi kymmenekilometrihizes mečäs. Yhtes puoles Luadogu, toizes – meččydorogu.

Piätin soittua vävvyl, minun sizären ukol, hänel on mašin, sellitin, kunne jiätin pyörän, anna löydäy da vedäy kodih, gu minul ei pidäs mennä sinne. Soitin, a häi iče sizärenke must’oidu keriäy viijenkymmenen kilometrin peräs. Vaigu kuuli, gu minä jo kaksi čuasuu meččiä myö kulgeilemmos, kerras sanoi:

– Ištu sil kohtal, čuasun peräs roimmos sinun pyörällyö, viritän robl’on da viheldän piilih. 

Vuotin čuasun. Vävvy soitti, pyörän löydi, vedäy minulluo kodih.

– Kuule, kuundele, opin viestittiä, bibikaija, soittua.

Kuundelin – nimidä ei kuulu, käskin ajua iäres. Minä la iče lövvän suon, sidä myöte orientieruičemmos Andrusovan lahteh, a sit rannan kauti puutun kalastajien tropale pos’olkassah. Tak čto, pane čuaju! Ylen äijäl himoittau juvva, toinah suol lövvän garbaluo, dai sie pidäy olla majualoin plotinat da puhtas vezi.

Onnuako kahten čuasun peräs puutuin suurele suole, a pienet, nägyy, kai kuivettih da kazvatuttih nuorel mečäl, sentäh häi minä en voinnuh tässäh orientiiruijakseh. 

Suon lövvin, huogavuin, söin juomoidu, must’oidu, juotatus vähäzel alevui. Nu, olgah, nenga kodvan kävelin, pidäy mennä poikki suos toizele puolele, sie tutkie, toinah mittuinegi gribaniekan libo kalastajan troppaine löydyy. Dai tottu, menin poikki suos, jygiettäväh, tuldih vastah kaksi haudua, kuduat majait azuttih plotinoin vuoh. Pidi joga kerdua astuo plotinah da sidä myöte mennä havvas poikki. 

Ga vot – mädžötetut heinät, kuduat jatketah troppazeh, se vedäy suurembah tieh, jo hyvin tunduu, se taputettih gribaniekat, muarjuniekat, kalastajat da mečästäjät.

Konzu jälles suodu puutuin meččäh, ellendin, gu tämä suon puoli on lähembi järveh, sendäh täs kazvoi tovelline sagei meččy, kuduadu järvellyö Nevvoston aigah ei suannuh kuadua. Azuin kruugan, gu vai nähtä kai suo, näin yhtes kohtas välin, astuin sinne, kačon, aho ei suurikkaine, sie lava, kus vardoijah da ammutah meččypoččiloi. Da vie pučit kokotetah meččypoččiloin syömizienke – kartohkan, jyvienke, vien, heinänke. Se merkiččöy, gu kentahto kävyi tänne, pidäy olla hos pikkaraine troppaine, libo hos mädžötetut heinät, katkatut varvat – lavalluo puaksuh pidäy tulla pimies.

Ga vot – mädžötetut heinät, kuduat jatketah troppazeh, se vedäy suurembah tieh, jo hyvin tunduu, se taputettih gribaniekat, muarjuniekat, kalastajat da mečästäjät. Dai tottu se tropaine vedi ihan Andrusovan lahteh, kuspäi pos’olkah voibi puuttuo kahten troppazen kauti, a sit jälles dorogua myöte.

Jo pimeni. Soitin vävvyle, gu puutuin lahteh da čuasun peräs tulen kodih, telefon terväh sambuu da äijäl juotattau. Häi sanoi, tulou vastah vezibutilkanke, a kuduadu troppua myöte, kiirehel ei muaninnuh. Minä opin juvva vetty lahtes, ga vezi kai oli vihandastu värii da mavutoi. Sit valoimmos viel, kastoin piän, pezin jallat, hengästyin da livuin kodih.

Jo kogonah pimeni, hyvä, gu troppaine oli mustos, gu sadua kerdua sie kävelin. Juvva himoitti vie enämbäl, migu mečäs kavelendän aigua, väzymine ei tundunuh.

Kaikis kummakkahin on se, gu tossupiän en kaččonuh kivistäjih jalgoih, ajoin kaččomah sih kohtah, kus egläi nenga kodvu puutui kulgeilla.

Minä olin ovvostuksis, konzu vastah tuli endine susiedu-naine vezibutilku käis. Minä passiboičin händy da ryyppäin kaiken butilkan yhteh palah.

– A kusbo vävvy? kyzyin.

– A häi lähti sinule vastah kohti, meččiä myöte, nengahäi on lähembi. 

Minä kyzyin naistu soittua hänele vältämättäh, minun mobil’niekku kogonah  sambui. Agu vie pidänöy mennä händy eččimäh! Naine soitti, hyvä, gu mies ei ehtinyh loitokse mennä. 

Yhtelläh piäzimmö pos’olkah. Vävvy kučui čuajule da huogavumah. Minä vastain:

– Usko libo älä, nygöi gu istavunnen, sit jo en nouze. Pidäy puuttuo kodih, kuni jallat kannetah.

Jälles tädä bekettii menin laukkah da ostin kompassua moni kappalehtu da panin joga reppuh, kudamienke kävyn meččäh. Kaikis kummakkahin on se, gu tossupiän en kaččonuh kivistäjih jalgoih, ajoin kaččomah sih kohtah, kus egläi nenga kodvu puutui kulgeilla. Piädyi nenga: kai pienet suot kazvoituttih puuloil, muututtih kolmekse suurekse mečäkse. Vie kummua oli se, gu kai mašinoin, motosikloin, venehmotoroin kohinehet järvespäi dai Andrusovan lahtespäi sain kuulta ylen hyvin, sentäh gu ei olluh uduu, pilvežysty, pastoi päiväine dai nägevys oli ei metrilöin välil, a kilometriloin. 

Voibi toiči yöksyö kolmen pedäjän keskehgi. Meččähine kandeli. En sit jallas nossuh. Karu vedeli… 


Kiändi Valentina Libertsova.


POJAVAD KIRJUTESED
Oma Mua
Viena oli esitetty Venäjä-näyttelyššä
Oraškuušša VDNH-keškukšen Venäjä-näyttelyn Karjala-ošašša oli esitetty karjalaisen Viena-šeuran toiminta šekä Karjalan tašavallan šamannimini aloveh ta murreh, kummaista šielä paissah ta opaššetah.
Karjalan Sanomat
Teollisuustuotanto jälleen kasvussa
Vuoden 2022 laskun jälkeen Karjalan teollisuustuotanto kasvoi viime vuonna melkein prosentin. Suurinta kasvua oli koneiden ja laitteiden, kemikaalien ja metallituotteiden tuotannossa.
Oma Mua
Mandžoidu vuotammo heinykuun allukse
Tänä vuon vilu da lumekas kevät eisti peldoruavot. Oniegurannikon piirin Yllözen kyläh sijoitunnuon Karjalan fermeru -laitoksen johtai Ksenija Sosunkevič saneli, kui mennäh mandžoin kazvattamisruavot da kuduakse aigua vuotetah enzimästy muarjutulostu.
Karjalan Sanomat
Uusia mahdollisuuksia pohjoisille piireille
Kemin ja Belomorskin piireille laaditaan erityistä kehityssuunnitelmaa, joka ulottuu vuoteen 2035.
Oma Mua
Svuad’bufestivuali Moskovas keräi rahvastu Ven’an eri kolkispäi
Rahvahanvälizen Rossija-ozuttelun hantuzis enzimästy kerdua VDNH-keskukses piettih svuad’bufestivuali. Puarat Ven’an muan eri kolkispäi tuldih Moskovah yhtymäh kirjoihmenemizen pruazniekkupidoh.
Kipinä
Kertomukset
Ihmiset usein joutuvat epätavallisiin juttuihin, mutta eläintenkin elämässä tapahtuu eri hauskaa ja kiinnostavaa.
Karjalan Sanomat
Karjala on valmis metsäpaloihin
Kaikki metsäpalojen torjuntaan käytettävät koneet ja kalusto on tarkastettu. Vakinaiset palomiesten ja savuhyppääjien virat on täytetty.
Karjalan Sanomat
”Opetan vepsän kieltä tulevaisuuden hyväksi”
Vuoden opettaja -kilpailun voittanut Anastasija Jevtušenko haluaa vepsäläisten säilyttävän kielensä ja kulttuurinsa useita vuosia.
Karjalan Sanomat
Ystävyysseura lopettaa toimintansa
Karjala–Suomi-ystävyysseuran jäsenet äänestivät yhdistyksen toiminnan lopettamisesta. Seuran lakkauttaminen kestää vähintään pari kuukautta.
Oma Mua
Voinal murjottu lapsusaigu
On mennyh seiččiekymmen yheksä vuottu, kui loppih Suuri Ižänmualline voinu. Nygöi on jiännyh pikoi näppine niilöi, ken nägi da mustau voinan sruastiloi da gorii. Enimyölleh elos nygöi ollah vai voinan lapset.
tulda südäimehe
vahvištoita peitsana Unohtit-ik peitsanan?
registracii
vahvištoita peitsana
vahvištoita peitsana