Mi toisilla on romu, hänellä on uarreh
Vladimir Averjanovin ammatiltah on rakentaja ta restaurattori, mieš harraštau vanhojen esinehien keryämistä. Nyt hänen kotimusejuo käyväh kaččomašša kylän eläjät ta vierahat. Muutomašša vuuvvešša vanhoja esinehie keräyty viisi šalie.
– Kerran mie olin rakentamašša taluo Zubovo-kyläššä. Tiluajalla oli vanha talo ta hänellä oli äijän vanhoja vehkehie, eryähät oltih talošša, eryähät talon pihašša. Mie kyšyin: “Tarviččouko šiula näitä tavaroja?”. Mieš vaštasi: “Mitä varoin miula kaikki nämä romut!”. A miula tuli suali niitä, puuvehkehet vet lahotah, a metallie voit viijä metalliromuh. Šentäh mie otin nämä esinehet ta niistä alko musejo, muistelou Vladimir Aleksandrovič.
Enšin Vladimir Averjanov kyšy vehkehie omua kokoelmua varoin rakennuštöijen tiluajilta. Konša musejo avattih, ihmiset iče ruvettih tuomah vanhoja rukkija, ašteita, työkaluja, huonehkaluja – kaikkie, mitä šäily heijän taloissa. Musejošša on viisi tilua: varaštohuoneh, pirtti, lato, šepän paja ta venehlato.
Šuurin oša esinehistä on puisie. Tuntuu, jotta šen ajan muasterit puušta šuatettih luatie kaikkie, mi tarvičči talouvešša. Vladimir Aleksandrovič kerto, jotta ennein rikeneh šanottih: “Mäne meččäh, šieltä kaikkie löytyy”. Omalla puuvehkehien kokoelmalla hiän tovistau šen šananpolven.
Musejošša mielelläh käyväh turistit, täššä šuau kaččuo tai koškie vanhoja esinehie.
Musejon šäilyttäjän šuunnitelmissa on vielä luatie enemmän šemmosie näyttelyn ošie, missä šais yrittyä ruatua mitänih vanhalla työkalulla šekä lisätä musejoh vanhoja valokuvie ta tietoja esinehien lahjottajista.
Nämä vehkehet toiset heitettäis ruhkih, a Vladimirilla še on oikie uarreh, kummaista hiän mielelläh näyttäy vierahilla.
