Vepsän runotusen marafon
Čomal Runotusen päiväl, mitte praznuitas 21. päiväl keväz’kud, vepsän Paginkluban adivoihe tuli tetab Karjalas kirjutai da runoilii Oleg Mošnikov.
Sanutas, miše kaik runoilijad oma taivhaližed ristitud. Löuta tarbhaižen sanan, miše kosketada ristitun henged, avaita toižile ičeze melid, abutada löuta südäimes vastusid kaikihe küzundoihe, voib olda, nece om-ki todesižen runoilijan tegend. Kaiken om melentartušt enamba tedištada armhan runoilijan polhe da küzuda, kuspäi tuleba runoilijan pähä nene čomad sanad da kuvaližed virkehed. Sikš vastuz runoilijanke kaiken om sur’ lahj lugijoiden täht. Runotusen päiväl, mitte kaikes mirus praznuitas 21. päiväl keväz’kud, vepsän Paginkluban ühtnikoil oli hüvä voimuz tundištadas vepsläižen kirjutajanke da runoilijanke Oleg Mošnikovanke. Hän om Venäman kirjutajiden sebran ühtnik da Karjalan man arvostadud kul’turan radnik. Vepsläižiden täht Oleg Mosnikov om tetab vepsläine kirjutai da runoilii, mitte kirjutab venäks. Oleg Mošnikovan jured oma vepsläižed. Iče Oleg om sündnu Petroskoihe, no laps’aigas äi aigad mäneti ičeze vepsläižen prababanke Praskovja Ušakovanke vepsläižes Šokš-küläs. Oleg paksus starinoičeb, kut Pašoi-baboi openzi pen’t prihašt navedimha vepsän kel’t da vepsän rahvahan tradicijoid. Necidä aigad Oleg muštab lujas hüvin nügüd’-ki da kävutab ičeze sädairados. Oleg Mošnikov zavodi kirjutada runoid völ školas. Hän lujas tahtoi olda kosmonavtan da lämoinsambutajan, sikš ezmäine-ki runo oli morsianoiden polhe. Tämbei Oleg Mošnikovan runoiš om armastuz ičeze jurihe da ezitatoihe. Händast tetas kut Karjalas, muga sen irdpolel-ki.
Runotusen päiväl Rahvahaližes kul’turkeskuses oli tehtud todesine vepsän runotusen marafon. Paginkluban vastusel Oleg Mošnikov lugi runoid, prozad da ozuti pajoid, miččed om tehtud hänen runotekstoihe. Kaik vastusen adivod abutiba runoilijale lugeda hänen starinoid vepsän kelel, miččid om kändnu Irina Sotnikova.
Oleg Mošnikov iče kirjutab runoid da prozad da völ tegeb toižiden runoilijoiden čomid kändmižid. Oleg kändi äjiden vepsläižiden runoilijoiden runoid vepsän kelespäi venän kel’he. Vepsläižed varastaba Oleg Mošnikovan ut kirjad, miččen nimi om ”Seičme koivud”. Kirjas om keratud seičemen vepsläižen runoilijan runod da niiden kändmižed venän kel’he. Paginkluban vastusel kuluiba erased vepsläižiden runoilijoiden čomad runod. Niiden keskes oliba Ol’ga Žukovan, Alevtina Andrejevan, Mihail Basninan da Galina Baburovan runod.
Vastusen tegijoile tuli pähä idei kucta ristituid ühtnemaha Vepsän runotusen marafonaha, i Runotusen päväks Paginkluban vedäi Larisa Čirkova tegi videod, kus ristitud lugeba čomad runod vepsän kelel. Ol’ga Žukova lugi ičeze runon baboin polhe, miččen venän kel’he kändi Oleg Mošnikov. Toižiden runoilijoiden runod lugiba vepsläižed erazvuiččiš posadoišpäi, lidnoišpäi da eskai maišpäi. Venänkeližid kändmižid lugi niiden tegii Oleg Mošnikov. Muga Oleg andab voimusen ristituile, ked ei pagiškoi vepsäks, tundištadas vepsläižiden runoilijoidenke da heiden runotusenke venäl kelel. Vepsän runotuz ühtenzoiti rahvast necil päiväl. Ristitud erazvuiččiš maišpäi ühtes lugiba vepsläižiden runoilijoiden runod da ozutiba ičeze armastust penen rahvahan kul’turaha.
