Arhippa Perttusen šuuri perintö
Tuiskukuun 28. päivänä vietetäh Kalevalan päivä. Juštih tänä päivänä vuotena 1835 šuomelaini runoilija ta folkloristi Elias Lönnrot allakirjutti kirjaimilla “E. L.” “Kalevalan” alkušanat ta toi eepossan käsikirjutukšen painettavakši kuštantamoh.
Vuosina 1835–1836 “Kalevala” näki päivänvalon kahtena pienenä kirjana, kumpasen painošmiärä oli 500 kappalehta. Lönnrot jatko ruatuo runoelman kera vielä nellätoista vuotta. Lopullini täyši versijo oli julkaistu vuotena 1849. Šiih aikah eepossa oli jo tunnettu Europašša ta XX-vuosišualla še tuli tunnetukši koko muailmašša.
Šuurin oša eepossan runoista oli kerätty Vienan Karjalašša, kumpaseh nyt kuuluu Koštamukšen kaupunkipiiri.
Šuuren panokšen eepossan šyntymiseh luati runonlaulaja Arhippa Perttunen. Vuotena 1834 Elias Lönnrot kävi hänen luokše Latvajärven kyläh. Karjalais-šuomelaisen folklorin keryäjä muutoma päivä kirjutti Perttusen esittämie runoja. Mahtavalta runonlaulajalta Arhippa Perttuselta oli šuatu yli 6000 runošäjettä – še on enemmän, kuin toisilta runonlaulajilta.
“Kalevalua” kirjuttamašša Lönnrot käytti ainutluatusen runonlaulajan runotekstien lisäkši esittämisen tapua, keinoja ta logiikkua.
Arhippa Perttunen kuoli vuotena 1841 ta oli hauvattu Latvajärven kalmismualla. Oman tuaton ruatuo jatko hänen poika Miihkali Perttunen, kumpasen muistomerkki on ašetettu Vuokkiniemeššä. Omašta runomeštaruošta elämän šuurimman ošan šokiena ollun Miihkali oli kučuttu “pohjois-Homerokši”. Arhippa ta Miihkali Perttusien hauvat Latvajärven Kalmošuarella kuulutah Koštamukšen kaupunkipiirin istorijan ta kulttuurin muistomerkkien luvetteloh.
‒ Miun onnistu ošallistuo Arhippa Perttusen jiännökšien hautajais-seremonijah 1980-luvun lopušša. Jiännökšet tuotih tietomiehet. Myö läksimä Latvajärveh ta hautasima ne Kalmošuarella. Kyläneuvoššon piämiehenä ollešša mie allakirjutin piätökšen. Myöhemmin mie šain tietyä, jotta ošallissuin oman heimolaisen hautajaisih. Miun ämmö Irina Ivanovna Perttunen oli Arhippa Perttusen pravopunukka. Jiännökšien mukah oli valmissettu Arhipan muotokuva, šentäh kun hänen valokuvua ei ollun mahollista luatie elämän aikana, kerto Venehjärven kylän eläjä Aleksandr Lesonen.
Koštamukšešša toimiu 1990-luvulla peruššettu Arhippa Perttusen fondi. Šen jäšenet kannatetah toimintua karjalaisen kulttuurin ta kielen šäilyttämisekši, šekä pietäh piirin kunnoštamista.
Vuotena 2018 runonlaulajan entisen talon paikalla Latvajärveššä oli ašetettu muistotaulukko. Še ilmešty nykyjäh Kalevalašša eläjien latvajärviläisien vanhojen šukujen jälkiläisien ruavon, Arhippa Perttusen fondin ta Viena-šeuran jäšenien, Juminkeko-fondin ta paikallisen eläjän Igor’ Kirejevin kannatukšen anšijošta.
Mahtimieš Kalevalašta luati muistotaulun, kumpaseh on luajittu kirjutuš karjalakši ta venäjäkši:
“Tällä paikalla šeiso tunnetun karjalaisen runonlaulajan Arhippa Perttusen talo”.
Vuotena 2018 entisen časoun’an paikalla Perttusien šuvun jälkiläiset ašetettih risti. Šen pyhitti Kalevalan kirikön pappi Jevgenii Korenev.
Vuotena 2020 ennein mainitun taulun viereššä Igor’ Kirejev rakenti talon muotosen muistomerkin. Še on luajittu kylän talojen paikoilta kerätyistä kivilöistä. Ylähänä on karjalaisešša tyylissä luajittu katto, kumpasen vešti nerokaš muasteri Ivan Fomkin. Muistomerkin kešellä on taulukko, missä on runoilijan ta kantelen kuvat šekä šyntymän ta kuoloman päivämiärät. Talo-muistomerkki šeisou puolitonnisella kivilevyllä. Igor’ Mstislavovič yheššä paikallisen aktivistin Aleksandr Rengvistin kera šiirrettih še šopivah paikkah traktorilla.
Igor’ Kirejev on Leningradista šyntysin. Hiän tuli Koštamukšeh vuotena 1991 ta kerto, mintäh näin tarttu karjalaiseh kyläh šiih šukujuurella šitomatta.
– Mie iče olen pohjolaini šyntymäštä alkuan, šentäh kun olen šyntyn Leningradissa. Šen lisäksi mie aina tykkäsin Viipurie. Lapšena elin Kaunasissa Liettuašša. Lopetin Leningradin šotilašopissot: Suvorovin opisson ta Kokreimman tykkikomento-opisson. Olin šotilašpalvelušša Čehoslovakijašša, Länši-Siperissä, šamoin olin työmatalla Länši-Afrikašša. Kevätkuušta 1991 alkuan oraškuuh 1999 šuaten palvelin Koštamukšen kaupunkišotilaškomitietašša. Mie valičin palvelun Koštamukšešša monien toisien ehotukšen kešen. Mie vähäsen tiesin näistä paikoista ta ne šovittih miula. Lapšuošta mie tiijän ta tykkyän Kalevala-eepossua, šentäh konša piäsin Koštamukšeh meijän Karjalan luoteis-ošan muat ta šen kylien perinneh tultih “ikuhisekši rakkahuokši”. Latvajärveššä miula on talo, šamoin mie tykkyän Venehjärven kylyä. Myö olemma yštävie Aleksandr Lesosen perehen kera. Aleksandr auttau milma čukeltuo istorijah. Miun tyttö Ol’ga Viktor-mieheh kera eletäh miun eholla Kormilo-huuttorilla. Tiälä on ihanie paikkoja, šelitti Igor’ Mstislavovič.
Elokuun 14. päivänä Latvajärveššä juhlitah kyläpruasniekkua – Marja-Makoveita. Tänä päivänä kyläh tulou välinpitämättömie ihmisie, jotta juhlie Marja-spuassuo ta kunnivoittua muistuo runonlaulajašta.
