Lapšien ta nuorison talvihuvija

Raisa Remšujeva
22.02.2024
Karjalaisilla lapšilla ta nuorilla talvella oli kaikenmoisie kisoja pirtissä. Niistä tekstin luatijalla kerto muamoh Santra Remšujeva viime vuosišuan lopušša.
Karjalaisilla lapšilla ta nuorilla talvella oli kaikenmoisie kisoja pirtissä. Piiruššuš: Lida Žukova
Karjalaisilla lapšilla ta nuorilla talvella oli kaikenmoisie kisoja pirtissä. Piiruššuš: Lida Žukova

Čunalla luijettih

Talvella, konša ei liene hyvin pakkani ollun, lapšet čunalla luijettih, čurnittih. Myö ruštasima korkan lumešta, hyvin korkien, šentäh kun meilä Kyyröläššä ei ollun termyä läššä. Šiitä vierettimä šitä lumikurkkuo, konša oli šuvipäivä. Ta šen ašettima hyvin korkiekši, niin kun šillan. Vanhemmat pojat šielä vielä oltih apuna.

Vielä keškikohalla pantih lauvat ta lautojen piällä šiitä lunta. Šiih jäi vielä šieltä korkašta alačči kulkutie. No še oli niin kun termä šemmoni, väki korkie. Šieltä oli toini piä šuora, šinne luajittih niin kun rappuset. Šiitä šinne völjäyhyit čunaš keralla. Elikkä konša kun jiäty, korkkua myöte alahakši ihan niin luijettih.

Tai lumiukkoja luajittih.

Šukšet ta luistimet

Šukšie iče luajittih. Omatekosie oli šukšet tai kepit. Kepit luajittih juštih šen kepin pakšuvuošta koivun vešašta, elikkä huapaset oltih. Vielä vičašta luajittih šompa kepin piäh. Ei ollun meilä tyttölöillä hyvin äijä šukšija. Kun oli äijä miehie hiihtäjie, šiitä konša lienöy annettu pojat omie šukšijah pityä.

Oli i luistimie. Iče luajittih ta luisseltih, jotta oi-joi-joi. Mie muissan, kun vielä Juakko oli koissa, še oli kuutta vuotta milma vanhempi. Šehän oli muasteri luatimah šekä šukšie, jotta luistimie, kenkie ta kaikkie jo nuorešta šuaten. Konša läksi luistelomah, šiitä miun otti čunan kera jälkeh, miula kun oli pikkaraini čuna. Vain šiinä kačo šitä šai kyytie! A-voi-voi!

Konša jiä oli il’l’enellä, šiitä kun luisteli ympäri muailmat ta mie peräššä. Šiitä tulemma šieltä, a ämmö šanou:

— Joko nyt vakautu Vassin koiran piä?

— Šain mie kyytie, mie vaštuan.

Peittosillah kisuanta

A peittosillah voipi kisata kešällä tai talvella. Šielä oli peittopaikkoja hoš kuin äijä, kun oli äijä niitä huonehie ta sarajat, ta tanhuot, ta kaikki. Enimmäkšeh pihalla oli še peittosillah kisuanta. Ta pienempänä ollešša pirtissäki kisattih peittosillah, pirtit kun oltih šuuret. Peitteliyvyttih ta kisattih peittosillah.

Yksi rupieu kuuruttamah ta šiitä šieltä kyšyy:

— Kuuru-viiru, kuuru-viiru. Joko-o?

Šiitä tulou hoš mistä vaštauš, jotta: “Noh”.

Ta še kuurottaja lähtöy eččimäh niitä peitošša olijie.

Šiinä peittosih piti lukeutuo. Niitä lukuja oli äijä. Toisin ajoin luvettih, kuni kaikki piäštih pois. Ta šiitä še viimeni ken jäi, še tuli šiksi kuurottajakši.

Peittosih kisattih jo ihan šuurenaki. Šuuremmat šiitä jo pihalla, šielähän oli tilua tai peittopaikkoja.

Mäne tiijä, mistä niitä oli kulkeutun. Ta ken niitä oli kekšin. Lienöykö ollun lappalaisien, kun niissä ei ollun tolkun šanua.

Lukuja peittosillah kisatešša

Lukuja oli äijä, ka muutomie juohtuu šieltä mieleh toko. Še oli meilä enšimmäini:

Ipečikkä-topečikka,
toupiu, loupiu,
isverina katerina,
šiuštari vom.
Šieš, mieš,
mäne mieš meččäh,
hakkua puita,
hampun luita.
kirjava käsi,
koukku šormi,
pois.

Še šiitä piäsi pois.

Mäne tiijä, mistä niitä oli kulkeutun. Ta ken niitä oli kekšin. Lienöykö ollun lappalaisien, kun niissä ei ollun tolkun šanua, muuta kun šemmosie:

Itten-latten,
vemmel-vetten,
kurtin-murtin,
reimun käpšy.

Ta vielä yksi:

Ito-ito, mato-mato,
Čimpura-čampura,
viečera-vuačera,
voijat voo.

Hippasillah

Hippasillah kisatešša yksi tavotti toisie. Šini šen piti juošša, kuni šai košettua toista. Ken lienöy ollun oikein paha juokšomah, ka še šai pitälti olla hippana.

Šiinä voitih kaikki juošša hoš kuin loitoš, ka ei šitä nyt ilmoih ijättömih pitän männä. Totta še oli še kenttä, jotta missä juoštih hippasillah. Tai pirtissähän šitä niise juoštih hippasillah.

Šiinä niise lukeuvuttih, jotta še yksi jäi pyytäjäkši enšin.


POJAVAD KIRJUTESED
Oma Mua
Pomorien päivä Neva-joven rannoilla
Venäjän etnografisešša musejošša piettih Pomorien kulttuurin päivä.
Karjalan Sanomat
Venäjän kansat mukaan saneluun
Suuri etnografinen sanelu on järjestetty tänä vuonna kymmenennen kerran. Kysymyksiin voi vastata lähi- tai etämuodossa 8. marraskuuta saakka.
Oma Mua
Forumin šilmänpistehenä oltih vepšäläiset
Šajekuun 19.—21. päivinä Petroskoissa vietettih Enšimmäini Venäjän vähälukusien kantakanšojen forumi.
Karjalan Sanomat
”Kesä tulee, tuuli tuulee, ilma muuttuu, sade suuttuu”
Lorukilpailu herätti suurta kiinnostusta, siihen saatiin 96 lorua. Kilpailu oli tarkoitettu suomea, karjalaa ja vepsää lukeville oppilaille ja heidän opettajilleen.
Karjalan Sanomat
Lastulevytehdas toimii jälleen
DOK Kalevala -lastulevytehdas on kunnostettu kokonaan viime vuoden tulipalon jälkeen. OSB-levyjen valmistus on alkanut uudelleen ja on jo päässyt täydelle teholle. Tehdas valmistaa 400 000 kuutiometriä lastulevyjä vuodessa.
Oma Mua
Lapsienkazvattai Priäžäspäi yhtyi kogo Ven’an kilbah
Bur’atien Ulan-Ude -linnas piettih kogo Ven’an kilbu “Paras muamankielen da literatuuran opastai – 2025”.
Karjalan Sanomat
Kulttuurin perään Kemerovosta Karjalaan
Maaseudun kulttuurityöntekijä -ohjelman avulla Aleksandra Prokofjeva muutti viime kesänä Sortavalaan. Hän työskentelee ohjaajana kulttuurikeskuksessa.
Karjalan Sanomat
”Muistan sen kuin eilisen”
Isänmaallisen sodan ankeita vuosia Aili Korotjajeva eli Leningradin alueella ja Siperiassa. Pahinta nälkää hän koki talvella 1941—1942, Leningradin piirityksen aikana.
Oma Mua
Уnzimäzel tiijollizel laitoksel – 95 vuottu
Tänä vuon Karjalan ezmäine tiijolline instituuttu, tänäpäi – Kielen, literatuuran da histourien instituuttu, täyttäy 95 vuottu.
Karjalan Sanomat
Geologia avautuu matkailulle
Karjalassa on paljon ainutlaatuisia kaivosteollisuuden perintökohteita. Ne tarjoavat mahdollisuuden tutustua vanhoihin louhoksiin ja tehtaisiin.
tulda südäimehe
vahvištoita peitsana Unohtit-ik peitsanan?
registracii
vahvištoita peitsana
vahvištoita peitsana