Lapsi kätkyös maguau

Lapsi kätkyös maguau

Valentina Mironova
01.12.2023
Ennevahnas kodilois riputettih kätkyt, kus liikutettih piendy lastu. Ei olluh aigua lastu yskäs kannella. Karjalas oli eriluaduzii kätkylö – hiihnukätkyt da lattiikätkyt.
Lattiikätkyt. Kemin ujezdan Pirttilahten kylä, XIX vuozisada. Kuva: Karjalan kylän pättävät vešit -kniigu, Petroskoi, 2021
Lattiikätkyt. Kemin ujezdan Pirttilahten kylä, XIX vuozisada. Kuva: Karjalan kylän pättävät vešit -kniigu, Petroskoi, 2021

Puaksuh, konzu tulet mihtahto vahnah kodih, näit, ku lageh on pandu sangei raudurengas libo mitahto muu raudupala lageh on iškietty. Niih ennevahnas pandih nuorat libo hiihnat da riputettih kätkyt, kus piendy lastu liikutettih. Ei olluh aigua lastu yskäs kannella, sanottih: “Čökkiä vai lapsi kätkyöh da tuuvita vähäne, sit terväh häi uinuou”.

Karjalas oli eriluaduzii kätkylöi, erähät seizottih lattiel pyöryžil jalloil. Niidy sanottih lattiikätkylöikse libo lat’ekätkylöikse da net oldih vai bohatembis talolois.

Lattiikätkylöi luajittih sangien puun lavvois, reinois net lavvat yhtistettih puupalazil da pienil nuaglazil. Lavvat oldih šuoriet, toiči mualil voijeltut. Se kätkyt oli syvä, ku mitahto vakku rouno. Siepäi lapsi iče ei voinnuh piästä. Čomah luaduh sidä kuvailtih karjalazis arbaituksis: “Kaksi jalgua, nelli korvua, sillal seizou, lattiel repettäy”.

Toizenmoizet kätkyöt lais riputtih. Köyhäs talois lattiet oldih vilut, siepäi toiči tuuli. A ku lapsi on korgiembas kohtas maguamas, sit häi ei kylmä. Puaksumbah kätkyt pandih puuh, kudai oli peräčupunorren da seinän välil. Sie oli koukku da koukus hiihnat, hiihnois kätkyt. Ku pidänöy, se kätkyt oli kebjei yhtes kohtaspäi toizeh vediä.

Köyhät luajittih hiihnoi iče, erähät kezrättih langua da sit niidy palmikoittih, toizet luajittih sidä heinynuoras libo nahkuremenis. Se kätkyt luajittih kuoren ual olijas puus libo tyvipuun ozas. Se oli moine soikko, vičoil yhtistetty. Hiihnoih niškoi nelläh čuppuh oli pandu keskel halletut puuoksat. Toiči hiihnukätkyön laijois oldih loukot, sih nuorat oli pujotettu.

Hihnukätkyös oli vie jalgunuoru, sil voidih jallal liikuttua istujes libo käil yöl postelis olles.

Hiihnukätkytty pidi varavozilleh liikuttua, se ei olluh moine syvä. Rutombah ku tuuvitat, sit i lapsi siepäi pakkuu. Kätkyöh luajittih oma posteli, ymbäri puaksuh pandih ziavessi, ku vierahat ei kačottas lapseh.

Rahvas sanottih, gu tuldih “ozajuvvanke”, tuldih “ozua tuomah”. Sen “ozajuodaizen” annettih muamal sanoinke: “Suurustu suuh, mieldy piäh!”

Lapsen suaduu perehel oli ylen äijy kaikenmostu kielduo. Varattih silmävysty, sendäh myöhä illal jälles päiväzen laskendua ei käydy nigo vetty, nigo halgua tuomah, maiduo taloispäi ei annettu.

Lastu dai muamua yksinäh ei jätetty, a gu koinižändy heidy ottau. Vuodessah lapsel ei leikattu eigo tukkii, eigo kynzii, muamo kynzii lyhendi puremal. Ken enzimäzenny nägöi lapsel hambahan, se lahjoitti villaizen vyön, kudai vardoiččou lastu tulies elaijas.

Kyläs tiijustettih lapsen suandas omah luaduh: enimytten roženčan koin ikkunoil oldih zuavesit salvas da niidy ei suannuh avata kolmeh nedälissäh. Roženčal ei suannuh mennä rahvahih, a gu käymättäh ei voinnuh olla, sit naine otti keral varat — šiižman libo mintahto muun raudupalan.

Kuudeh nedälissäh nastu piettih “ligahizennu”. Kolme yödy jälles lapsen suandua muamo magai eriže lattiel omas čupus, sit buabo pani händy malitunke omah postelih.

Omahizet da susiedat tavan mugah jo tossupiän käydih lastu kaččomah, tuodih lahjakse ribuu kabalokse da kuda-midä pastostu. Rahvas sanottih, gu tuldih “ozajuvvanke”, tuldih “ozua tuomah”. Sen “ozajuodaizen” annettih muamal sanoinke: “Suurustu suuh, mieldy piäh!”

Vie tuodih keral lapseh niškoi hammasden’gua (hobjastu den’gua), ga onnuako se den’gan tuomine tartui rahvahan perindölöih jo myöhembäh.

Piendy lastu syötettih maijol, sidä pandih lehmän sarveh. Se sarvi enzimäi hyvin keitettih da luajittih kaidaizembas puoles pieni loukko.

Puaksuh muamo libo buabo liikuttajes pajatti uinotuspajoizii. Lastu pajozes nimitettih linduzekse libo kuldaizekse, nimie ei sanottu, varattih, ku nimi paha ei tartus.


LIŽIÄ AIHIES
Oma Mua
Jiämäen harjas
Kielen, literatuuran da histourien instituutan tilois on avvoi arheolougien muzei. Muzeih on kerätty kallehimat arheolougizet materjualat, kudamat kuvaillah Karjalan muinazien eläjien eloksentabua.
Karjalan Sanomat
Lääkärit palvelevat lähellä asuinpaikkaa
Karjalan terveysministeriön suunnitelmissa on rakentaa tänä vuonna kaksi ja korjata kymmenen terveysasemaa.
Karjalan Sanomat
Työmatka 1900-luvulle: kolmas osa julki
Uudessa osassa journalisti ja kotiseuduntutkija Juri Šleikin kertoo 1900-luvun sekä 2000-luvun Karjalan merkkihenkilöistä ja -tapahtumista.
Kipinä
Lapšien ta nuorison talvihuvija
Karjalaisilla lapšilla ta nuorilla talvella oli kaikenmoisie kisoja pirtissä. Niistä tekstin luatijalla kerto muamoh Santra Remšujeva viime vuosišuan lopušša.
Karjalan Sanomat
Omin Silmin käynnisti uuden ohjelman
Suomenkielinen luento kielen kehityksestä avasi Tietoja talteen -ohjelman Karjalan vähemmistökielillä. Seuraava luento on karjalaksi.
Oma Mua
Jänöiselgy armas
Vieljärven kyläkunnan Jänöisellän kylän ainavo eläi 85-vuodehine Viktor Sumkin saneli kylän da oman perehen jygies elaijas.
Karjalan Sanomat
Fokuksessa Vienan kuolleet kylät
Paanajärven hävinneet kylät -näyttely kertoo kahdesta kansallispuiston kuolleesta kylästä ja niiden kautta Vienan Karjalan historiasta.
Kipinä
Karjalaisie valehšuarnoja
Petroskoin Oneženka-päiväkojin kašvattajat valmissettih mukavie kertomukšie Karjalaisie valehšuarnoja -šarjašta.
Oma Mua
Pitkyjärven sillan mustokse
Sillat, sillat…, pienet dai suuret, raudubetonahizet dai puuhizet, rippujat sillat, telat dai suodu myöte poikkizin lykätyt parret…
Karjalan Sanomat
Tulevat opettajat kilpailevat voitosta
Yrittäjät ja työnantajat osallistuvat mestaruuskilpailuihin. He laativat tehtäviä kilpailijoille ja toimivat tuomareina.
Kirjuttauvu
Rekisteröintä
Peittošana
Hyväkšy peittošana