Lumiukko Matti

Lumiukko Matti

Sergei Georgijev
18.01.2024
Lapsina minä ja Mikko-veljeni asuimme kaupunginseudulla vanhempiemme ja vaarimme kanssa omassa talossamme. Me vietimme paljon aikaa ulkona ja varsinkin pidimme talvihuveista. Kerran me teimme Lumiukon, joka tuli ystäväksemme koko talveksi…
. Kerran me teimme Lumiukon, joka tuli ystäväksemme koko talveksi… Kuva: Margarita Jufa
. Kerran me teimme Lumiukon, joka tuli ystäväksemme koko talveksi… Kuva: Margarita Jufa

Tämä juttu tapahtui meille monta vuotta sitten, kun minä ja veljeni Mikko emme edes käyneet koulua.

Ihan talven alussa, kun ulkona oli paljon lunta ja kylmää, me teimme Lumiukon. Vaarimme auttoi meitä. Lumiukko oli luja, soma ja ilokasvoinen. Kaikki oli kunnossa: varvut käsinä, ämpäri hattuna ja porkkananenä.

Me pidimme kovasti Lumiukosta ja keksimme sille nimen – Matti. Pikkuveljeni Mikko toi kodista juhlakoristeen, joka oli tarkoitettu joulukuuselle. Se oli punainen pallo. Vaari kiinnitti pallon Lumiukon rintaan mitalin tapaan. 

— Matti on todella sankari!

Silloin me asuimme suuressa kaupungissa, mutta talomme oli puinen ja se sijaitsi kaupunginseudulla. Kun Matti ilmestyi, elämämme järjestys muuttui. Matti tuli parhaaksi ystäväksemme.

Matti seisoi portaiden vieressä. Kun heräsimme aamulla, niin heti hyppäsimme sängystä ja riensimme ikkunalle: miten ystävällämme menee?

Kun lähdimme ulos, sanoimme ensin: Hei, Matti! Eikö sinulle ollut ikävää ilman meitä?

Vaarimme myös pani pois lapaset, tuli lähemmin ja ojensi Lumiukolle kätensä:

— Terve, rakas herra Matti!

Vaikutti, että Matti hymyili meille vastaukseksi.

Niin jatkui koko talven, emmekä me kyllästyneet siihen lainkaan, ihan totta.

Sitten pakkanen tuli heikommaksi ja tunsimme kevään lähestymistä. Sen mukaan sieluihimme tuli outo tunne.

Oli kauheaa kuvitella, että kun aurinko lämmittää kovasti, niin meidän Matti sulaa nopeasti.

— Kohta kesä tulee! Entäs onko jossakin paikassa lunta kesällä? kerran kysyin varovaisesti.

— Lumi on koko kesä ehkä vain Pohjoisnapalla, vaari vastasi ajateltuaan.

Hän katsoi ikkunaan. Portaiden yllä riippui jo ensimmäinen laihahko jääpuikko. 

Seuraavana aamuna minä ja Mikko kuten aina juoksimme ikkunalle kun olimme avanneet silmämme. Lumiukkoa ei ollut tavallisessa paikassa. 

— Matti katosi! Meidän Matti katosi! me huusimme yhteen ääneen. On pakko pelastaa Mattia, on pakko löytää häntä pikemmin!

— Tietysti, vaari suostui. 

Me pukeuduimme kiireesti ja laskeuduimme portailta alas. Lumiukko katosi jäljettömiin. 

— Mikä tämä on? minun pikkuveljeni huudahti.

Hän ryntäsi pehmeälle kinokselle ja kiskoi ohueen varvun. Joku pisti varvulla ison harmaan kirjakuoren ja kiinnitti sen kinokseen. 

— Vai mitä? vaarini ojensi kätensä, avasi kuoren ja heti alkoi lukea ääneen:

”Hyvät Mikko ja Timo! Paras ystävänne Lumiukko Matti kirjoittaa teille. Minä lähdin Pohjoisnapalle, siellä on aina kylmää ja paljon lunta koko vuosi! Anteeksi, etten voinut odottaa aamua, pelkäsin, että aurinko sulattaa minua. Lähdin pois yöllä, kun oli kylmä. Tietysti palaan ensi talvena. Teidän Matti.”

— Huh, kaikki on kunnossa! Mikko hyppäsi ilosta.

Mielistäni Mikko kuitenkin hermoili salavihkaa, muttei sanonut tästä kenellekään. 

… Sitten kaikki unohtui, aina tapahtui joitakin tärkeitä tapahtumia ja tämä juttu tuli mieleeni jo kun olin aikuisena. Kerran löysin vanhojen paperien joukosta harmaan kirjekuoren reikä keskellä.

On selvää, ettei Lumiukko lähtenyt millekään Pohjoisnapalle. Pikemmin vaarini vei sen rekissä jonnekin kasvitarhan taakse myöhään illalla, jottemme harmistuneet.

Yksi kysymys jäi kuitenkin: miksi käsiala kirjeessä on toinen kuin vaarin?


Suomentanut Marjatta Meri.

Lisää aiheesta
Karjalan Sanomat
Animaation parissa aamusta iltaan
Jessoilan animaatiostudion johtaja Oleg Obnosov on opettanut lapsille animaatiota lähes 20 vuotta. Tänä vuonna hän sai Paras taiteilija-opettaja -arvonimen.
Karjalan Sanomat
Lobanovin sillan korjaus ruuhkauttaa liikennettä
Lobanovin sillan peruskorjaus on ruuhkauttanut liikennettä Petroskoissa. Viranomaiset yrittävät ratkaista liikenneongelman.
Karjalan Sanomat
Tulvat ovat uhanneet Karjalan piirejä
Huhtikuun alusta Äänisenrannan piiri on kärsinyt huomattavasti tulvavesistä. Nyt tilanne on vakiintunut tasavallassa. Monen joen vedenpinta on laskenut.
Oma Mua
Passipo lapšien ammuntahiihošta
Koštamukšešša piettih Alovehien väliset lapšien ammuntahiihon kilpailut Karjalan tašavallan piämiehen palkinnošta. Še oli Anna Bogalii urheilumal’l’a – Severstal’ -kilpailujen finali.
Karjalan Sanomat
Vanhat puvut saavat kopiot
Pukujen kopiot esitellään toukokuussa Prääsän piirin etnokulttuurikeskuksessa.
Oma Mua
Ei voi olla! Minä olen sijalline…
Erähiči minä keriän must’oidu zdaittavakse. Tässäh nedälin aloh kävyin sinne, keräin da zdaičin. Toiči kai kahteh kerdah päiväs kävyin: huondeksel da ehtäl, a päiväl koisgi ruaduo on.
Karjalan Sanomat
Sanelu: Murmanskin alue mukana tempauksessa
Huhtikuun 19.—26. päivinä voi kirjoittaa sanelun karjalan ja vepsän kielellä. Tänä vuonna tempaukseen liittyy Murmanskin alue.
Karjalan Sanomat
Periodika esittelee itsensä Venäjä-messuilla
Karjalan suomen-, karjalan- ja vepsänkielisiä lehtiä ja kirjoja julkaiseva kustantamo Petroskoista tutustuttaa messuvieraita tuotteisiinsa ja karjalaiseen kulttuuriin.
Karjalan Sanomat
Nuoret oppivat laulamaan joikuja
Petroskoissa maanantaina käynnistyneellä etnoleirillä tutkitaan karjalaista kansanlauluperinnettä. Tänä vuonna saatiin ennätysmäärä hakemuksia laulunharrastajilta eri puolilta Venäjää.
Oma Mua
Rohkeimmat otettih ošua talvikalaššukšeh
Kalevalašša piettih perintehellini talvikalaššukšen kilpailu.
Kirjaudu sisään
Rekisteröityä
Salasana
Vahvista salasana