Koivu ta hänen yštävät

Koivu ta hänen yštävät

Irina Nikitina
23.12.2023
Starina vienankarjalakši, kuin koivul oli ystävie – kottaraini, varpuset ta ihmiset.
Ihmiset rakennettih lehtimaja koivun alla ta käytih šinne kuuntelomah kottaraisien lauluja. Kuva: Jekaterina Jefimik
Ihmiset rakennettih lehtimaja koivun alla ta käytih šinne kuuntelomah kottaraisien lauluja. Kuva: Jekaterina Jefimik

Koivu kašvo pellolla. Hiän oli korkie, šolakka, kiharalatvani. Kaikki siiriččiaštujat ihual’tih koivun kaunehutta.

Kerran puun okšah istuutu kottaraini ta rupesi sualiutumah omah kohtaloh:

— Hyvä šiula on, koivuni. Šie šeisot yhellä paikalla ta šiun ei tarviče ajatella, mitein elättyä iččie, mistä löytyä talo, mitein pelaštautuo petoloista. A miula koko elämä on touhuissa ta hommissa. Mie olen niin vaipun!

Koivu vaštasi linnulla:

— Miun elämä ei ole niin helppo, kuin šie ajattelet! Tiijätkö šie, kuin kova tuuli toičči viäntelöy ta katkual’ou miun okšie, revittelöy lehtijäni, a kuin pakkasella mie tutajan vilušta, kuin pitkäaikasena poutana miun juurilla on vaikie löytyä vaikkapa yhen vesipisaran ta mie tupehun janošta. Ennein tiälä kašvo monta koivuo — miun čikkoja, ka hyö ei keššetty vaikeukšie ta kuivettih. Mie vielä nytki ikävöičen heitä. Joka šykyšy mie kaimuan lehtijäni ta miun on niin suali piäštyä heitä lentoh. Yksi vain ilo on, jotta kevyällä hyö myöššytäh miun luokši! Monet lehtimavot ta toiset tuhuojat pilatah miun kuorta. Täššä milma voitta auttua vain työ, linnut. Niin jotta ei ole mitä kajehtie, kottaraini! A šie vet olet äijän mitä nähnyn omien šiipien avulla ta pahana šiänä voit missänih peittäytyö.

Kottaraini alko ajatella:

— Niin, višših jokahisella on omie iloja ta omie huolieki. Ka šie milma oikein miellytät, armaš koivuni! Još tahot, mie rupien käymäh šiun luokši, konša miula ollou vaikkapa vähäsen vapuata aikua.

Hyö šovušša elettih koko talvi. Enšimmäistä kertua koivulla ei ollun ikävä pakkasella šiällä, vet hänen kera oltih hänen pikkaraiset kaverit.

Šiitä ajašta alkuan kottaraini rikeneh lenteli koivun luo. Hiän istu puun okšilla ta lauleli omie lauluja. Kerran näitä lauluja kuuli ihmini ta kiinitti puuh kottaraispöntön. Nyt kottaraini ei lentän pois pitäkši aikua, vet hänen talo oli lähellä.

Niin mäni onnellini kešä. Tuli šykyšy. Kottaraini lenti lämpimih maih. Koivu tuaš jäi yksin ta niin hiän ois ni ikävöinyn kevyäh šuaten, ka kerran hänen okših istuutu kakši varpuista, kumpaset vapistih vilušta. Varpuset ei löyvetty mimmoistakana taluo nuapuripos’olkašta. Hyö oltih vielä nuoret, a kaikissa šopivissa paikoissa jo elettih vanhemmat linnut. Konša varpuset nähtih kottaraispönttö, hyö oikein ihaššuttih ta kyšyttih koivulta:

— Koivuni, voimmako myö ašettautuo elämäh šiun kottaraispönttöh talvekši?

— Tietyšti, vaštasi koivu. — Kešällä tiälä eläy kottaraini, a talvella kottaraispönttö šeisou tyhjänä. Mie olen hyvin iloni teilä!

Hyö yštävällisešti ta šovušša elettih koko talvi. Enšimmäistä kertua koivulla ei ollun ikävä pakkasella šiällä, vet hänen kera oltih hänen pikkaraiset kaverit. A konša tuli kevät, ni varpuset šiivottih kottaraispönttö ta annettih tila kottaraisella, kummaista niin vuotti koivu. Kottaraini myöšty oman puolison kera. Hyö yheššä iloil’tih kevyäštä, koivun vihreistä lehtilöistä, a šiitä ni pienistä linnunpoikasista, kumpaset ilmeššyttih kottaraispöntöššä.

Ihmiset rakennettih lehtimaja koivun alla ta käytih šinne kuuntelomah kottaraisien lauluja. Tietyšti, enemmän kaikkie iloili koivu, vet nyt hänen luokši kiirehittih kuin pienet, niin ni šuuret yštävät.


Kiänti Maikki Spitsina.


Lisää aiheesta
Karjalan Sanomat
Periodika esittelee itsensä Venäjä-messuilla
Karjalan suomen-, karjalan- ja vepsänkielisiä lehtiä ja kirjoja julkaiseva kustantamo Petroskoista tutustuttaa messuvieraita tuotteisiinsa ja karjalaiseen kulttuuriin.
Karjalan Sanomat
Nuoret oppivat laulamaan joikuja
Petroskoissa maanantaina käynnistyneellä etnoleirillä tutkitaan karjalaista kansanlauluperinnettä. Tänä vuonna saatiin ennätysmäärä hakemuksia laulunharrastajilta eri puolilta Venäjää.
Oma Mua
Rohkeimmat otettih ošua talvikalaššukšeh
Kalevalašša piettih perintehellini talvikalaššukšen kilpailu.
Karjalan Sanomat
Balettitanssijat rikkoivat myytin Lumitytöstä
Nykybaletti Vertikaali ensiesitettiin Karjalan musiikkiteatterissa osana Lumityttö: myytti ja todellisuus -hanketta. Baletti esitetään myös kansainvälisellä DanceInversion-nykytanssifestivaalilla Moskovassa.
Karjalan Sanomat
Liitto yhdistää, opettaa ja valistaa
Karjalan rahvahan liitto on täyttänyt 35-vuotta. Järjestön tuella tasavallan asukkaat lukevat karjalaa, omaksuvat kulttuuria ja osallistuvat hankkeisiin.
Oma Mua
Vienan ta Repol’an Karjalan käsitöitä opaššettih Petroskoissa
Viime netälillä Petroskoissa piettih käsityökurššija. Trajektorija-fondin joukko opašti kaikkie halukkahie leikkuamah puušta ta ompelomah.
Karjalan Sanomat
Ystävyysseura aikoo lopettaa toimintansa
Karjala–Suomiystävyysseuran puheenjohtaja kutsuu jäseniä kokoukseen päättääkseen seuran kohtalosta. Järjestön toiminta lienee loppusuoralla.
Oma Mua
Vaiku pagizemal suau tiijustua, midä rahvas tahtotah
Karjalan Rahvahan Liitto täyttäy tänä vuon 35 vuottu. Vuvvennu 1989 Liitto on yhtistännyh lujii karjalazii, Karjalan muan suvaiččijoi, oman rahvahan uskottavii puolistajii, oman kielen kandajii.
Karjalan Sanomat
Kostamuksen teatteri: 66 näytelmää yleisölle
Kostamuksen draaman ja komedian kansanteatteri juhli pyöreitä vuosia aidolla italialaisella komedialla.
Karjalan Sanomat
Koirat parantavat lasten hyvinvointia
Koirat auttavat lasten fyysisessä ja psyykkisessä kuntoutuksessa Petroskoissa. Tänä vuonna koiraterapiaan on jo osallistunut yli 90 lasta.
Kirjaudu sisään
Rekisteröityä
Salasana
Vahvista salasana