Teged – ala varaida!
23. sügüz’kud ičeze jubilejad praznuičeb Natalja Silakova.
Kanman necidä znamasišt päiväd “Kodima” -lehtesen toimitai vastsihe Nataljanke da vaumišti pagištoitusen.
— Starinoiče sijas, kus oled sündunu. Pagištihe-ik vepsäks sinun kanzas?
— Minun vanhembad oma Vologdan agjan Šimjärvespäi, no möhemba hö sirdihe Himjogi-külähä (Piterin agjan Podporožjen rajon), i olen sündunu jo sigä. Läz päliči vodes sirdimoiš Kaskezojaha, kus olem elänuded tähäsai. Vepsläšt paginad kulin laps’aigaspäi — se kului kaikjal. Dai baboi i tatoi kaiken pagižiba vepsän kelel.
— Miččes igäs sinai sündui melentartuz’ vepsläižehe kul’turaha?
— Melentartuz’ kodikel’he da vepsläižehe kul’turaha om olnu minai kaiken. Laps’aigas hüviš meliš kundlin baboin sarnoid da starinoid vepsläižiš: hän äjan starinoiči siš, kut hö eliba, kus sijadase Šimjärv’-külä da mitte se om. Iče en ole nikonz olnu Šimjärves, no ku tulijal aigal ajan sinna, ka tedan oiktas, kus seižub kaikutte pert’. Olen mugoine mez’, kudamb rižab ümbardajad mail’mad ičeze rahvahan da kul’turan kal’t. Sikš ku minus jokseb kut venälaine, muga i vepsläine čak, ka kul’turad-ti tuleb kaks’. Minei lujas ozastui elos: laps’aigaspäi kazvoin kanzas, miččes oli kaks’ bohatad kul’turišt tradicijad.
— Miš om vepsläižiden erigoičuz, sinun melen mödhe? Om-ik värmeletusid heiden polhe?
— Kaikuččel rahvahal om ičeze erigoičusid. Meletan, miše vepsläižiden päerigoičuz om heiden mahtos eläda londusenke kožmuses, äjan teta siš. Paksus sanutas, miše vepsläižiden keskes om äi noidid — minun melen mödne, nece ei ole noiduz’, nece om vepsän rahvahan maht kosketadas londusenke, kulda sidä, tedištada ičtaze da ümbardajad mail’mad. Rižada kazvmust, živatad, mest. Sikš vestid noidudes enamba koskub värkacundaha.
Mugažo mindai ihastoitaba vepsläižed naižed — valdannavedijad ristitud ičeze mel’pidoidenke. Hö iče mahtaba kalatada da mecata. Völ olen homaičenu, miše vepsläižed naižed ei navedigoi laidas: hö hilläšti, ičeze keskes, ladiba konfliktan.
— Oled tetab vepsläine kirjutai. Navedid-ik kirjutada laps’aigas?
— Ka, navedin: minai oli äi lehtikoid, kuna kirjutelin erazvuiččid starinoid. En eskai kirjutand süžetoid — enamba pirdin niid kuviš. Se oli penikaižid sarnoid bumbakoižiš, lipikaižiš, murahaižiš — siš, kut hö kävuba ičeze penikaižihe školihe da muga edemba. Kirjutin runoid-ki, no tegin sidä peitoiči: kerdan urokal ližazin ičein runon temkirjutesehe, a opendai ei uskond, miše nece runo minä kirjutin iče. Siš aigaspäi en ole ozutanu ičein runoid.
— Konz radaškanzid painištoidenke? Ken vai mi tugezi sindai siš elorados?
— Kaik zavodihe sanutesespäi, miččen kirjutin völ 1990-vozil, konz openzimoi juristaks. Nece sanutez putui Jana Žemoitelitennoks (siloi hän radoi “Sever”-kulehteses), kudamb homaiči minun literaturišt lahjavut i nevoi kirjutada mi-se toižes žanras. “Kipinä”-kulehtesen radnikad eciba sarnoid lapsiden täht, i kirjutin “Koskhaine Tim” -sarnan da äjak-se toižid. Kaik sarnad ottihe “Kipinäha” kändmižeks — olem tähäsai radanuded ühtes.
Surel melel oppin literaturan teorijad, mänitin äi časuid Moskvan gumanitarižen universitetan kirjištos lugedes kirjoid poetikas — kaikid tarbhaižembaks minun täht tegihe B. V. Tomaševskijan kirj. Arvokahiš nevondoiš tahtoižin spasiboita ičeze opendajad Raisa Mustošt — karjalašt kirjutajad, kudamb toimiti minun kirjan venäkelel.
Navedin lühüdoid starinoid i naprin kirjutada muga, miše ühthe-kahthe lehtpolehe mülüiži süvä idei. Nece om ani jüged maht, mitte küzub lopmatont ičeopendust.
— Mitte kirjutai vai runoilii om sinei kaikid lähemb? Om-ik kirjoid, miččed oma painastanuded sinuhu?
— Nelländes klassas maman nevondan mödhe lugin Kaverinan “Kaks’ kapitanad” -kirjan, i sen jäl’ghe lugin kogonaižen kodikirjišton. Om ani jüged erigoitta mitte-se üks’ avtor, ved’ venälaine literatur om lujas bohat ičeze lahjakahil mehil: Puškin, Lermontov, Dostojevskii, Čehov, Bunin, Brodskii, Majakovskii, Jesenin, Bulgakov... Hö kaik oma ičeladuižed i ei koskugoi toine toižehe. Navedin külästarinoičust: minuhu lujas painasti Šolohovan sanutesid — hän mahtoi sanoil kosketada ristitun henged.
Navedin verazmašt literaturad-ki, muzikad-ki… Minun henged libutab taideh kaikiš sen formiš.
— Om-ik jüged rata ristituidenke? Mikš?
— Kaikuččel om ičeze tozi da ičeze kacmused — siš om päjügeduz’. Paksus mehed pakičeba, miše problem pättaižihe heiden tahton mödhe. Ristitud tedaba zakonoid ani hondoin i sikš ei voigoi el’geta, mikš heiden pätand ei sa kävutada, no hö kaiken-se jatktaba naperoita. Minun tegend om sel’getada mehile, kut oikti el’geta zakonoidenkogomust, da abutada kožmusen samižes. Nece om ani jüged.
֯— Midä ristituile tariž tehta ičeze elon aigan?
— Ezmäi kaiked ristituile tariž opetas armastamha da elämaha vihata, kadeheta i pahudeta. Völ tariž olda küzumata nimidä toižilpäi, tirpta toižiden erigoičused da arvostada niiden kal’huded i kacmused. A “ištutada pu” voib erazvuiččil mahtoil: konz olin opendajan universitetas, minun “puikš” tegihe tedoid da mahtoid, miččed “pugihe” üläopenikoiden päiš.
— Miččed politikad oma mel’he sinei? Midä sanuižid, ku vasttaižitoi heidenke?
— Minä olen korktad mel’t Vladimir Putin polhe da hänen levedoiden tedoilden polhe. Putin om ani hüvä paginmastar’, kudamb mahtab kingitada kacuijoukun homaičust ičheze lujas pit’kha — nece om ani tärged azj politikan täht. Mugažo voin erigoitta Sergei Lavrovad da Maria Zaharovad — hö oma politikad, kudambad hüvin ezitaba Venämad verhas mas, i sen ližaks molembad oma mahtokahad paginmastarid. Ku vasttaižimoiš, ka spasiboičižin heid rados.
— Miččil ičeiž radsabustusišpäi sinä ülendatoi?
— Ülendamoi sil, miše ühtesrados ministran Andrei Maninanke meile ozastui sada socialižen pensijan Karjalan vepsläižiden täht. Ajoim Moskvaha, miše otta nece azj ezile. Se om lujas tärged. Mugažo toižiden juristoiden joukus tegin äjid kohendusid i käsköid, vaumičin strategijoid i planuid, miččišpäi enambišt oli ottud radho. Ozutesikš, vajehtusid zakonoihe mectuses, igähižiš vähäluguižiš rahvahiš da heiden oiktusiš — nene kaik oli hüväksidud, i sidä lugen minun sureks politižeks sabustuseks. Siloi ezitin “Vepsän kul’tursebrad”, ei ičtain, no kaik minun tegendad abutiba vepsläižile da ühthižkundale — meletan, miše se om hüvä sü ülendusen täht.
— Kut, sinun melen mödhe, vajehtase Karjala?
— Karjala parembzub: ted tehtas da kohetas, pidust’ niid azotadas lämoituz. Hilläšti kehitoitase turizm. Enambišt paremboitusišpäi om valdkundan pämehen radon satuz, no tariž muštta siš, midä voib tehta kaikutte meišpäi. Mö voim eläda murdostamata da puiden katkoimata, voim ičeze aigan maksta nalogad — meile tariž iče pidäda vastust siš kaikes. Karjalan kehitoituz om kaikuččen, ei vaiše ohjandamišton, tegend.
— Ku sinei oliži voimuz kirjutada miččen-ni uz’ zakon, ka midä se koskiži?
— Uziden zakonoiden polhe minä oldes juristan en tahtoiži pagišta, no voin meletada miččes-ni ližas, ozutesikš. Paksus pagištas meiden vähäluguižiš rahvahiš. No midä tariž tehta, konz rahvaz om, a rahvahan paginad nikus ei kulu? Se om ani tozine küzund. Mö voim pakita valdkundalpäi vällendusid, garantoid da maksmižid, no miččel pohjal? Vaiše sikš ku olem vepsläižed? Ei, oiktused sündutaba velguded. I miččed-se igähižiden rahvahiden oiktused mugažo znamoičeba märvelguded: ozutesikš, velguz’ teta ičeze kel’, ved’ kel’ om kul’tur-ki, tradicii. Vällendused anttas, miše kaita se kaik, a ei muite.
— Void-ik starinoita ičeiž planoiš sädandrados da politikas?
— Ku pagišta politikas, ka nügüd’ olen taritud Karjalan Valdkundan ristitun oiktusiden valdakahan mehen radsijale. Pätandas tedištan ühten kun aigan.
Mi koskeb sädandradod, ka minai om lujas äi tekstoid, miččed pidab paremboita da toimitada: kuverz’-se detektivad, sanutest, sarnad. Nene kaik varastaba ičeze aigad, no minun päs sündub uzid-ki idejoid da süžetoid — kaiked tärktemba om ehtta kirjutada ned.
— Om-ik sinai elon deviz?
— Kerdan lugin, miše Čingishan sanui: “Varaidad — ala tege, teged — ala varaida”. Lujas navedin necidä meletust.
