Pedagogine praktik om arvokaz mahtišt
Necen voden vilukun 20. päiväspäi uhokun 16. päivähasai Petroskoin universitetan baltianmeren suomalaižen filologijan kafedran üläopenikad oliba pedagogižel školpraktikal. Neciš kirjuteses mö starinoičem, kut nece školpraktik mäni Valeria Smirnoval, kudamb openzi lapsid vepsän kel’he Šoutjärves.
Valeria om sündunu Karjalas Šoutjärv’-küläs. Hän openzi vepsän kel’t völ päivkodiš, a sid’ školas. Valeria muga navedi kodikelen urokoid, miše tahtoiškanzi süveta ičeze tedoid Petroskoin universitetas baltianmeren suomalaižen filologijan kafedral.
Praktikan aigan Valeria openzi suoman kel’he Petroskoin školas №3, a vepsän kel’he – Šoutjärven školas, kus hän iče openzihe. Valerian sanoiden mödhe, sigä radaba hänen armhad opendajad, sikš hän lujas tahtoi sada arvokast mahtištod heilpäi. Šoutjärven školas Valeriale abuti hänen enzne kodikelen opendai Anastasia Sergejevna Jevtušenko.
Školpraktik ei ole kebn azj. Üläopenikan školpraktikaha mülüba valitud predmetoiden urokad i klassradon ohjandamine. Kaiken pidab vedäda kaikuččen predmetan nel’l’ urokad da sen ližaks vaumištada tematižed azjtegod. Klassradon ohjandamižen aigan tariž tehta anttud klassan psihologine analiz.
— Šoutjärven školas vedin urokad 4. klassas. Om žal’, no nügüd’ anttas lujas vähän časuid vepsän kelen opendamižele, sikš openikoile om jüged opeta sidä. Olen ihastusiš sihe, miše lapsed el’gendaba kodikel’t, voiba lugeda da kirjutada sil. Ei kaik lapsed navediba necidä predmetad, no minä nägin, miše openikoiden enambištole urokad oliba mel’he, – sanub Valeria.
Valeria oli ani tark üläopenik: hän ozuti urokoiden konspektad da tehnologižed kartad ičeze aigan, vaumišti kaiken ani tarkašti. Hö ühtes Anastasianke diskutiruiba urokoiden da azjtegoiden idejoiš, meletiba voimusižiš jügedusiš. Anastasia homaičeb, miše urokad oli vedetud hüvin: urokan aigan Valeria ehti tehta kaiken planan mödhe, kävuti erazvuiččid openduzmahtoid da vändoid, lujas hüvin pidi openikoiden homaičust.
— Lera läz ei holdund, hän om lujas rohked üläopenik. Siš mö koskum toine toižehe: hän hüvin kožub lapsidenke, pigai löudab heidenke kosketust. Voib olda, kodiseinäd abutiba hänele. Openikad arvostiba da kundliba händast, – sanub Anastasia Jevtušenko. – Konz olin Leran opendajan, hänel oli sur’ taht opeta vepsän kel’t. Mö hänenke ühtnim erazvuiččihe konferencijoihe – kaiken aigan vaiše vepsän kelel: toižed lapsed valičiba venän kel’t, no Lera tahtoi pagišta kodikelel. Minä vaumištin händast surikš valdkundan konferencijoikš da olimpiadoikš – Lera sai ezmäižid sijoid. Nägui, miše Lera navedib vepsän kel’t, i minä lujas ihastuin, konz hän päzui opendamhas universitetha meiden kafedrale.
Školpraktikan aigan Valeria ehti vaumištada erased azjtegod. Ezmäine azjtego oli omištadud Nikolai Viktorovič Abramovan muštole – hänen elo-ozale da sädandradole. Valeria vedi melentartuižen urokan: openikad tundištihe tetaban vepsläižen runoilijan sädandradonke, lugiba hänen runoid, kacuiba otegen fil’maspäi, miččehe ühtni Nikolai Abramov, da vähäižen vändiba.
Toižeks azjtegoks tegihe kvest vepsläižiden polhe. Lapsed käveliba erazvuiččid penid azotesidme (“stancijoidme”) kus heile tariž oli tundištadas vepsän kul’turan erigoičusidenke – vepsläižes sömižes, mecas i m. e.. Sur’ homaičuz oli kingitadud živatoihe: miččid niišpäi vepsläižed arvostiba da mikš. Mugažo lapsed tedištiba äjan vepsän rahvahan simvoloiš da eländtahoiš.
Koumanden azjtegon aigan openikad tundištoitihe Ol’ga Jurjevna Žukovan sädandradonke. Lapsed lugiba hänen runoid da vändiba vändoho, miččen meleti iče Valeria. Neciš vändos pidi tacta kubik, a sid’ tehta erazvuiččid tegendoid.
Ol’ga Žukova oli ristit, kudamb om tärged kut Valeriale, muga Anastasiale-ki: heid molembid hän openzi vepsän kel’he universitetas. Om žal’, miše Valeria ehti opetas hänel vaiše ezmäižel voz’kursal.
Valeria ühtes lapsidenke kävui Vepsläižehe etnografižehe muzejaha – hö oliba “Baban däl’gid möto asttaze” -ozutelusel. Adivoiden täht muzejan radnikad vaumištiba melentartuižen ekskursijan da urokan.
Valeria navedi rata lapsidenke: “Oli mel’he nähta, miše minun urokad oliba melentartuižed lapsile, hö ihastusiš da hüviš meliš tegiba tegendoid”. Valeria ihastui sihe ühtes lapsidenke – nece om hüvän opendajan znam.
— Ken tegese opendajaks jäl’ges meid – se ripub vaiše meišpäi. Ülendamoi sil, miše minai om mugoine openik. Lera navedi olda opendajan, i tahtoižin, miše hän jatktaiži rata školas. Minä kaikel vägel abutaškanden Lerale, miše hänen entuziazm ei kadoiži i taht kosketadas lapsidenke ei läksiži nikuna. No eskai ku Lera ei tehte opendajaks, päazj om siš, miše vepsän kel’ jäiži hänen südäimehe da tulii rad oliži sidotud kodikelenke. Tahtoin, miše Lera oliži vepsläižen mirun aktivižen ühtnikan da jatktaiži kaita ičeze kul’turad. Neciš matkas minei abuti minun armaz opendai – Nadežda Anatoljevna Petrova Suomalaiž-ugrilaižes školaspäi. Hänen taguiči minä sain ičein professijan, ičein armhan azjan. Olen mugošt mel’t, miše Leral kaik linneb hüvin. Hänele pidab muštta, miše mö kaiken olem rindal da surel tahtol abutam hänele, – sanub Anastasia.
“Kodima”-lehtesen toimišt ozateleb Vareliad satusekahan školpraktikanke da toivotab hänele satusid professionaližes elos!
