Karjalan nähtävyydet avautuvat fantasian kautta
Alkuvuonna Petroskoissa näki päivänvalon uusi lastenkirja nimeltään Sampo-myllyä etsimässä. Kirjan tekijöinä ovat Karjalan kulttuurialan merkkihenkilöt, kirjailija Jaana Žemoitelite ja taiteilija Sergei Tšinjonov. Kuuluisa petroskoilainen graafikko Vitali Nakonetšnyi teki kirjan graafisen suunnittelun.
Teos on fantasiakirja. Sen päähenkilöinä ovat koululaiset Jegor, Pekka ja Anni sekä heidän Ohta-koiransa. He matkustavat ilmapallolla ajassa tutustumassa Karjalan päänähtävyyksiin. Muun muassa he käyvät Kalevalassa ja Petroskoissa, Valamon ja Kižin saarilla ja tapaavat Väinämöisen, Ilmarisen ja Pietari Suuren.
— Kirja on suunnattu sekä lapsille että heidän vanhemmilleen. Toivottavasti se on mielenkiintoista luettavaa molemmille. Joku saattaa ensin kuulla kirjan tarinat pikkulapsena ja sitten vartuttuaan lukisi kirjan itse ja käsittäisi sen toisella tavalla, sanoi Žemoitelite kirjan julkistamistilaisuudessa Karjalan kansalliskirjastossa.
Uutta kirjaa voi sanoa todella kansanomaiseksi. Huomattavan osan sen julkaisukuluista maksoivat tekijät. Muut rahat saatiin ihmisiltä, jotka maksoivat ennakkotilauksen tai lahjoittivat rahaa kirjan julkaisemiseen.
— Kiitän kaikkia, jotka osallistuivat rahankeräykseen. Se auttoi paljon meitä keräämään rahat 300 kappaleen painoksen julkaisemiseen, Tšinjonov sanoo.
Venäjän ja Karjalan tasavallan ansioitunut journalisti ja kirjankustantaja Juri Šleikin antoi idean lastenkirjalle yli 20 vuotta sitten. Hänen mukaansa kirjan juuret ovat Tie Sammolle -nimisessä kirjassa, jonka hän teki Sergei Tšinjonovin kanssa vuonna 1982. Kirja kertoo Kostamuksen malminrikastamon ja kaupungin rakentamisesta.
— Meille syntyi idea tehdä kirja lasten matkustamisesta Karjalassa eli Kalevalan piiriin ja Kostamukseen. Keksimme juonin. Päähenkilöinä oli kolme teiniä, kaksi poikaa ja tyttö, jotka matkustivat koiran kanssa ilmapallolla. Tšinjonov teki joitakin piirroksia. Piti kirjoittaa kirjan teksti. Olin kuitenkin kiinni eri kirjahankkeissa eikä tekstiä saatu kirjoitettua, Šleikin muistelee.
Tšinjonovin mukaan kirjan kuvitus oli valmis jo vuonna 2008. Kuvia oli 32 sivua. Monia vuosia kirja oli kuitenkin julkaisematta, koska puuttui tekstiä.
— Vuosi sitten näin Tšinjonovin tekemät piirrokset ja mietin, miksei nyt kirjoittaisi sellaista kirjaa, Žemoitelite sanoo.
Vaikka kirjan päähenkilöiden kuvat oli piirretty ja heidän matkareittinsä oli laadittu, kirjan teksti ei voinut syntyä, kirjailija tunnustaa. Päähenkilöt olivat hänelle vain kuvia eli elottomia. Ongelmassa auttoi yksi tapaus.
— Olin kerran tuomaristossa lausuntakilpailussa Petroskoin Deržavinin lyseossa. Kilpailun finaaliin pääsivät kaksi poikaa ja tyttö. Heidän nimensä olivat Jegor, Pekka ja Anni. Näin kirjan päähenkilöistä tuli eläviä, ja kirjoitin heidän suuresta seikkailusta, Žemoitelite kertoo.
Käsikirjoituksesta johtuen Tšinjonov joutui piirtämään kirjaan lisää kuvia. Hänen mielestään kirjasta tuli hyvin mielenkiintoinen.
— Alkuaan oli suunniteltu informatiivista kirjaa, joka tutustuttaa Karjalaan. Žemoiteliten kirjallisen lahjakkuuden takia siitä tuli fantasiakirja, taiteilija toteaa.
Tšinjonovin mukaan kirja sisältää muutaman filosofisen ajatuksen. Yksi niistä koskee Sampo-myllyä eeppisestä Kalevala-runoelmasta.
— Kirjassa lapset eivät löydä Sampo-myllyn sirpaleita. Kirjan lopussa he oivaltavat kuitenkin, että itse elämä onkin se satumainen mylly, joka pyörii, Tšinjonov sanoo.
Toinen ajatus liittyy siihen, että ihmisen täytyy löytää itselleen lempityö ja työskennellä lempiammatissaan. Siitä lapsille kertovat Väinämöinen, Ilmarinen ja Pietari Suuri.
— Anni käy taidekoulua Aunuksessa ja täten on valinnut ammatin. Pekka, joka asuu samoin Aunuksessa, osaa ohjata ilmapalloa ja tehdä nuotio. Petroskoilainen Jegor ei voinut pitkään päättää tulevasta ammatistaan, mutta lopulta selvisi, että hänellä on kirjallista taipumusta. Kirjan lopussa hän haluaa kirjoittaa seikkailuista, jotka tapahtuivat heille matkalla, Tšinjonov kertoo.
Šleikin arvostaa kirjaa, muun muassa kuvitusta.
— Petroskoin keskustassa, Lenininaukiolla, on Vladimir Leninin patsas. Valitettavasti nykyiset koululaiset eivät tiedä, mikä hän oli. Kun näin kirjassa kuvan Leninin patsaasta, ilahduin. Ehkä se saa lapsia kiinnostumaan siitä, mikä Lenin oli, Šleikin sanoo.
