Kalevalan muan laulut
Tuiskukuun 8.—10. päivinä Koštamukšešša piettih Kanšainvälini šuomelais-ugrilaisien kanšojen kulttuurin Kanteletar-festivali.
Festivalin alušša Orvokki-kuklatetteri esiinty Družba-kulttuuri- ta urheilukeškukšešša. Karjalaisien kulttuurin etnografisen Viena-šeuran ošallistujat esitettih kaččojilla spektakli karjalan ta venäjän kielellä Kalevala-eepossan enšimmäisen runon mukah.
Näyttämöllä Ilmatar šynnytti “Kalevalan” piähenkilön, Väinämöisen. Šamoin näytelmä koški eepossan toisie juonie — kuin šeppä Ilmarini luati Šammon, kuin Väinämöini kilpaili vohelon Joukahaisen kera ta ko’s’o kaunista Ainuo, kuin neičyt hävisi, kuin juteltih mieletöin mečäštäjä Lemminkäini ta vanha akka Louhi. Kukloja, pukuja ta rekvisiittie teatterin ohjuaja ta näyttelijät valmissettih iče.
Spektaklin lavaštaja Tatjana Grebzde kerto, jotta Kalevala-eepossa ammuin yllyttäy häntä luovah työh ta koko elämän aikana še on hänen käsikirja.
— Tämä on miun viiješ spektakli eepossan mukah. Enšimmäini tapahtu 1990-luvun alušša yheššä kanšanteatterin kera.
— Omissa näytelmissä käytän eepossan eri runoja ta juonie. Tätä spektaklie varoin luatima kukloja kahešša kuukauvešša. Milma autto Viena-šeuran ošallistuja L’udmila Namestnikova. Luaties’s’a henkilöjen kuvie en ota huomijoh “Kalevalan” kuvittajie, jotta kuvat ei toissuttais, kerto Tatjana Grebzde.
Enšimmäini näytelmä niise oli šivottu eepossah. Šilloin enši kertua Tatjana Grebzde oli näyttelijänä Petroskoin valtijollisešša Šuomen dramateatterissa.
— Mie aloin oman teatteritoiminnan näyttelijänä, šiitä šiirryin ohjuajan ruatoh. Iče olen šyntyn Vienan Karjalašša, kašvoin Kalevalašša. “Kalevala” ta eepossan runot ollah šytämeššäni.
— Eepossan painokšen, kummaista käytän, mie šain tuatolta. Lapšuošta kiinnoššuin šiitä, kačoin, šiitä aloin lukie huolellisešti. Konša luven alkulähtettä, še liikuttau milma. Šiinä on ušeita merkitykšie. Jotta šyventyö kirjan ytimeh, pitäy lukie šitä kanšallisella kielellä, kuin Lönnrot luati šen, šano Tatjana F’odorovna.
Ohjuaja korošti, jotta uuvvet näyttelijät, Viena-šeuran ošallistujat oltih moločat. Vaikka hyö ei olla ammatillisie näyttelijie, hyö ruattih kaikkie, jotta spektakli ois männyn hyvin ta miellyttäis kaččojie.
Tuiskukuun 10. päivänä festivalin vierahie vuotti rikaš ohjelma: folklori- ta tanššikollektiivien esitykšet Družba-keškukšen pieneššä šalissa, käsityöjarmankka ta Starinamaisen Šammon laulut -konsertti.
Enšimmäiseššä ošašša šuurella näyttämöllä esiinty Jurii Gladiševin ohjuama Kalevalan kantelistien yhtyveh, Koštamukšen kaupunkipiirin kanšallisie šeuroja ta Družba-keškukšen luovie kollektiivija. Karjalaini kanšallini Hete-kollektiivi näytti katkelman Antilahan kyly -spektaklista.
Toisešša ošašša näyttämöllä nouštih Petroskoin valtijonyliopisson kanšallisen musiikin Toive-yhtyvehen artistat. Yhtyvehen ohjelmissošša on Karjalan, Skandinavijan, Baltijan, Šuomen ta šuomelais-ugrilaisien maijen folklorie ta tanššija.
Šali lämpimäšti otti vaštah artistoja. Monet tanššittih, konša “Toive” esitti piirileikkijä. Piirileikkien piätehtävänä oli nuorien ihmisien tuttavuš ta kisauttamini, jotta hyö peruššettais perehie.
— Pitäy huolehtie kantakanšojen kulttuurista. Karjalaisien perehien ta kielen kantajie ei ole niin äijän. On iloista nähä, kuin näyttämöllä esiinnytäh nuoret, kumpaset ollah kanšallisen kulttuurin välittäjinä nykymuailmašša. Miula himottau, jotta “Kanteletar” iellähki jäis šuomelais-ugrilaisella muailmalla merkitykšellisekši tapahtumakši, kumpani on täyši luavullisie, rakkahuolla ta šykinnällä lavaššettuja esitykšie, šano oman mielen koštamukšelaini Ol’ga Lehtinen.
