Karjala-tutkimuksen arkea kaunokirjallisesti

Karjala-tutkimuksen arkea kaunokirjallisesti

Ismo Björn
19.04.2021
Pentti Straniuksen uusin kirja Joutilaan työhistoria on tekijänsä itseironinen kuvaus työstä.
Pentti Stranius kuvaa monipuolista työhistoriaansa, johon mahtuvat tutkimuslaitoksen lisäksi muun muassa Suomen elokuva-arkisto, suomalais-venäläinen kouluja erilaiset tulkkaus-, käännös- ja opastehtävät. 12+ Kuva: zip.news
Pentti Stranius kuvaa monipuolista työhistoriaansa, johon mahtuvat tutkimuslaitoksen lisäksi muun muassa Suomen elokuva-arkisto, suomalais-venäläinen kouluja erilaiset tulkkaus-, käännös- ja opastehtävät. 12+ Kuva: zip.news

Kirjailija-toimittaja Pentti Straniuksen uusin kirja Joutilaan työhistoria on tekijänsä itseironinen kuvaus työstä. Stranius ehti varsinaisella työurallaan moneen. Yksi työpaikka oli Karjalan tutkimuslaitos, jossa hän työskenteli harvinaisen pitkään, kaksitoista vuotta. 

Straniuksen työura laitoksella ajoittui aikaan, jolloin raja Suomen ja Venäjän välillä avautui. Aiemmissa omaelämäkerrallisissa ja puolidokumentaarisissa romaaneissaan Stranius on kirjoittanut lapsuudestaan Pohjanmaalla ja opiskeluistaan Leningradissa. 

Nyt hän kuvaa monipuolista työhistoriaansa, johon mahtuvat tutkimuslaitoksen lisäksi muun muassa Suomen elokuva-arkisto, suomalais-venäläinen koulu, asunnottomien asuntola ja erilaiset tulkkaus-, käännös- ja opastehtävät. Samalla, kun Stranius kertoo töistään, hän piirtää kuvaa kymmenistä työtoveristaan ja itse työstä. 

Yksi työpaikka oli Karjalan tutkimuslaitos, jossa hän työskenteli harvinaisen pitkään, kaksitoista vuotta.
Ismo Björn, erikoistutkija ja dosentti

Kirjassa on sattuvaa ajankuvausta, osuvia anekdootteja ja toki myös straniusmaista rehentelyä, lukijaa vaivaannuttavaa muistelua. Stranius kuvaa itseironiseen ja värikkääseen tyyliinsä 1990-luvun lopun suomalaisen Venäjä-tutkimuksen tuomaa huumaa, kenttätyökokemuksiaan Venäjän Karjalassa, kongressimatkoja, mutta myös tutkimustyön arkea Pielisjoen linnassa ja Karjalan metsäkylissä. 

Muistoissa vilahtavat monet nimet, lystit sekä myös vähemmän hauskat, myötähäpeää herättävä sattumukset. Kaikkineen se on merkittävä pätkä tutkimusyhteistyön historiaa kaunokirjallisessa muodossa. Tällaista ei virallisissa asiakirjoissa kerrota. 

Niissä mainitaan, kuinka Karjalan tutkimuslaitos perustettiin syksyllä 1971. Virallisista asiakirjoista myös selviää, että tutkijavaihto Petroskoin ja Joensuun kanssa aloitettiin heti seuraavana vuonna. Historioitsija Veijo Saloheimo tutustui tuolloin Petroskoissa tehtäviin Karjalaan liittyviin tutkimuksiin. Neuvostoliiton tiedeakatemian Karjalan filiaalin sihteeri tohtori Roza Nikoljskaja vieraili puolestaan Karjalan tutkimuslaitoksella. Vierailut jatkuivat vuorottain. 

Unelma Konkka ja A. S. Zerbin kävivät Joensuussa 1973 ja A. S. Kan 1974. Vierailut olivat tutustumiskäyntejä ja kohteliasuusvierailuja, mutta mukaan mahtui myös tutkimusta. Pekka Laaksonen teki kenttätöitä Karjalassa 1970-luvulla ja monet Karjalan tutkimuslaitoksen tutkijat, kuten esimerkiksi silloisessa Leningradissa tieteelliset jatko-opintonsa suorittanut Kaija Heikkinen, Karjalan kannaksella ja muualla Laatokan 1980-luvulla. Välimatka oli pitkä, sillä yhteydet Joensuusta Petroskoihin kulkivat silloisen Leningradin kautta.

Kirjassa on sattuvaa ajankuvausta, osuvia anekdootteja ja toki myös straniusmaista rehentelyä, lukijaa vaivaannuttavaa muistelua.
Ismo Björn, erikoistutkija ja dosentti

Suomen ja Venäjän välisen rajan avautuminen 30 vuotta sitten merkitsi uudenlaisen yhteistyön ja monien kokeilujen aikaa. Kenttätyömahdollisuudet ja arkistot avautuivat aivan uudella tavalla. Karjalan tutkimuslaitos aloitti tutkimusyhteistyön Venäjän Akatemian Karjalan tiedekeskuksen kanssa. Venäjän kielen taidosta oli suuri apu, joten asiantuntijuus sai tätä käytännön ulottuvuuden. Suomessa eri tutkimuslaitoksille palkattiin venäjäntaitoisia ensin tutkimusapulaisiksi ja tulkeiksi, sitten tutkijoiksi. Näin tehtiin myös Karjalan tutkimuslaitoksella. 

Yksi palkatuista oli hyvät venäjäntaidot niin kielellisesti kuin kulttuurisesti omaava Pentti Stranius. Hänet pyydettiin 1995 hoitamaan kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön liittyviä käytännön toimia. Toisena työtehtävänä hänellä oli valmistella Euroopan unioille lähettäviä rahoitushakemuksia, mutta Venäjä veti enemmän.

Tutkijat solmivat 1990-luvulla monenlaisia toiminnallisia yhteistyösuhteita, jotka kaikki eivät perustuneet virallisiin sopimuksiin, kuten Neuvostoliiton aikana, vaan olivat normaalia asiantuntijoiden kanssakäymistä ja verkostoitumista. Karjalaa koskevalle asiantuntemukselle oli Suomessa käyttöä ja selkeä tarve, ja tämä vankisti tuolloin Karjalan tutkimuslaitoksen asemaa.

Käytännössä Karjalan tutkimuslaitoksen Suomen puolella tehty aluetutkimus ikään kuin laajeni Luoteis-Venäjälle. Rajan avautuminen merkitsi näet useassa tapauksessa sitä, että Suomen puolella tehdyt tutkimusasetelmat – ja kysymykset – siirrettiin lähes sellaisenaan Venäjän Karjalaan.

Tutkimuslaitoksen julkaisusarjassa ilmestyi nopeaan tahtiin Venäjän puolella rajaa tehtyä kylätutkimusta, kansalaisyhteiskuntaselvityksiä, Laatokan ekologista tilaa, luonnonvaroja ja Karjalan taloudellista aktiviteettia koskevia katsauksia. Perinnetutkijat siirtyivät rajan taakse ikään kuin itäraja ei olisi koskaan kiinni ollutkaan. Ja Pentti Stranius tulkkasi ja tutki ja hutki siinä samalla. 

Ismo Björn

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen erikoistutkija, dosentti (FT)


Lisää aiheesta
Karjalan Sanomat
Karjala ja Kuolan niemimaa kameran takaa
Karjalan kansallismuseon uusi näyttely kertoo Muurmannin radan rakentamisesta rautatieinsinööri Aleksandr Azantšejevin ottamin valokuvin. Useimmat kuvista on julkaistu ensi kertaa.
Kipinä
Minun baban sarnad. Lahj jänišalpäi
Maria Aleksejeva johtutab sarnoid, miččid hänele staronoiči laps’aigal hänen baboi. Necil kerdal penikaine Mašoi lähteb ičeze vanhembidenke heinäntegole. Nece sarn starinoičeb, kut mäni emäine radpäiv nitul.
Karjalan Sanomat
Kielten tilanne puhuttaa tutkijoita
Karjalan kielen, kirjallisuuden ja historian tutkimuslaitoksen valtuuskunta osallistui Venäjän suomalais-ugrilaisten tutkijoiden konferenssiin Joškar-Olassa.
Oma Mua
Šinini trollikka
Lapšienkirjailijan Irina Nikitinan Šinini trollikka -starina kuuluu Kaupunki, missä eläy lapšuš -kirjah. Kokomuš ilmeštyy šyyškuušša.
Karjalan Sanomat
Valkovenäläiset muistelivat keskitysleirien vankeja
Suomalaisten ja saksalaisten keskitysleirien entiset vangit kävivät Karjalan tasavallassa osoittamassa kunniaa kaatuneille sotilaille ja kuolleille vangeille.
Oma Mua
Elettävä elämä ei ole ylitettävä pelto
Heinäkuun 8. päivänä Venäjällä juhlitah Perehen, rakkahuon ta uškollisuon päivyä. Tahomma kertuo Gundirevien pereheštä.
Oma Mua
Tverinkarjalua roih enämbi iänikartal
Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da istourien instituutan karjalan kielen da fol’klouran tutkijat ajeltih Tverin Karjalah tallendamah tverinkarjalastu paginua karjalan da vepsän kielen iänikartale pandavakse.
Karjalan Sanomat
Mansikka on kypsynyt noin viikon etuajassa
Karjalaiset marjanviljelijät ovat ryhtyneet poimimaan ensimmäisiä mansikoita, joita he myyvät suoraan tilalta tai myyntipisteissään ympäri Karjalaa.
Oma Mua
Runonlaulajien musejo täytti 40 vuotta
Runonlaulaja Marija Remšun talo eli Runonlaulajien musejo Kalevalašša täyttäy tänä vuotena 40 vuotta. Musejo avasi oveh 17. kešäkuuta vuotena 1984.
Karjalan Sanomat
Ihmissuhdedraama koukuttaa
Karjalan kansallisen teatterin näyttelijöitä voi nyt nähdä Ainut mahdollisuus kolmelle -televisiosarjassa.
Kirjaudu sisään
Rekisteröityä
Salasana
Vahvista salasana