Šäynyä-vävy

Šäynyä-vävy

Tatjana Semečkina
19.05.2023
Starina vienankarjalakši kertou Tyyne-neiččyöštä ta hänen ihmehtapuamisešta hopien miehen kera. Šen jälkeh tytön ta hänen perehen kohtalo muuttu.
Tyyne oli kaunis: šiniset šilmät, valkiet tukat, kaunis näkö. Kuva: Margarita Kemppainen
Tyyne oli kaunis: šiniset šilmät, valkiet tukat, kaunis näkö. Kuva: Margarita Kemppainen

Ennein-muinoin kahen järven välissä oli pitkä ta šuuri kaunis niemi. Yläjärven rannoilla jo oli monta kylyä. Toini, Muštajärvi oli oikein šuuri, muštavetini, myrškyni ta vahinkollini, šillä aina šattu mitänih pahua: kerran kešällä lapši hukku uimašša, kevyällä nuori tyttö avantoh luiskahti, vain vesišankot jiällä jiätih, šykyšyllä kalamiehet myrškyh kavottih. 

Tämän järven rannoilla ei ollun kylie, vain niemellä oli monieš talo. Eryähäššä vanhašša talošša eli Tyyne-tyttö kipien muamon ta vaivasen veikon kera.

Tuatto ‒ kalamieš – kolme vuotta kun hukku. Šitä veikkuo heponi potki niin pahašti, jotta poika ei piäššyn enyä jaloillah, hiän vain veny ta voivotti. Muamo kylmi kalareissulla ta oli kovašša ryvitykšeššä. 

Pereh eli köyhäšti, monta kertua nähtih hyö viluo ta nälkyä. Tyyne oli oikein ruataja, hiän šiivosi navettoja, lypši lehmie, pesi vuatetta ta latteita pohatoissa taloissa ta šiitä ruavošta hänellä makšettih. Šillä šyötti muamuo ta veikkuo. Ka vielä kaikki kotityöt oltih tytön harteilla. Kešän alušša Tyyne pesi vuattiet ta mäni Muššanjärven rannalla huuhtomah. 

Tytöllä oli šormešša tuaton lahja ‒ hopie šormuš. Še otti ta i luiskahti šormešta järveh. Tyttö rupesi kovašti itkömäh:

‒ Ainut tuaton muisto!

‒ Mitäpä niin katkerašti itköy nuori tyttö? Tyyne kuli iänen. 

Kaččou, ka rannalla venehen luona šeisou mieš hopie puku piällä. Še oli Šäynyä. Vejenčuari työnti hänet kovan itun kuultuo.

‒ Ka oli yksi muisto tuatošta tai šenki kavotin, vaštasi tyttö ta kučču vierašta pirttih. 

Kun mieš avasi oven, talošša tuli valosampi ta lämpimämpi. 

Kaččou, ka rannalla venehen luona šeisou mieš hopie puku piällä. Še oli Šäynyä. Vejenčuari työnti hänet kovan itun kuultuo.

Muamo nousi šänkyštä kovašti rykien. Mieš laški kiän hänen rinnalla ta monivuotini ryvityš loppu. Šiitä mieš šilitti pojan šelkyä ta še šamašša nousi istumah šijallah. Tyyne ihaštu kun muamo ta veikko parettih. Mieš kaččo tyttyö, kun še oli niin kaunis: šiniset šilmät, valkiet tukat, kaunis näkö, tai rupesi kos’s’omah. Hiän šano muamolla:

‒ Ka mie voin näkeytyö Tyynen kera vain kakši kertua vuuvvešša, konša on päivänšeisatuš.

Muamo vaštasi:

‒ Kyllä mie antasin tytön miehellä, ka kun hänellä ei ole prituanieta.

‒ Mie tuon prituanien, lupasi mieš.

Päivä alko laškie ta Tyyne läksi kaimuamah šulhaista rantah päin. Šielä jo oli kakši lipašta: šuurešša oli monenmoista kankašta, pieneššä ‒ hopieta rahua. Tyttö veti lippahat kotih.

Šiita hiän rupesi täyttämäh šulhasen juohatušta. Tyyne mäni kylän šuurimman miehen luokši, jotta šais uuvven talon tilan. Ošti lauttamiehiltä talon hirret, löysi rakentajat. Talvekši jo šeiso uuši talo, a muamo valmisti hiät. Tuli päivänšeisatuš ta talon eteh šeisattu kolmen heposen val’l’akko, šiinä istu tytön šulhani. Hiät oltih täyveššä vauhissa, kun nuoren vävyn jo piti lähtie pois ajamah.

‒ Nyt kešällä vuota, kuuli nuori moršien. 

Aika kulu, vuuvvet mäntih. Tyyne kolme kertua šynnytti kolmoset: hänellä tuli nellä poikua ta viisi tyttyö. Lapšet oltih kun šäynyän mähnäset, niin kaunehet.

Rahvaš oli jo ammuin unohutettu vanhan järven nimen, nyt še oli Kirkašjärvi, kun šiinä oli vesi kirkaš, jotta näky kuin kalat uipi.

Tuaš tuli kešän päivänšeisatuš. Šäynyä anto Tyynellä tuaton hopien šormukšen tai šano:

‒ Nyt oli viimeni kerta, kun mie piäsin muan piällä. Šiun tuatto on meijän čuari. Hiän kuuli šiun katkeran itun ta työnti miut šiula apuh. Nyt työ iče pärjyättä, täššä on viimeni lahja.

Mieš anto Tyynellä pienen lippahan, šiinä värččilöissä oli monenmoisie šiemenie. 

‒ Ole onnellini, passipo kaikešta ta lapšista, šepyä tuattuoni, vaštasi Tyyne.

Tai niistä šiemenistä ruvettih rahvaš kašvattamah potakkua, porkkanua, kualie, jurikkua. Eikä tiijetty enyä Karjalašša nälkyä. Niemellä, Kirkašjärven rannalla, nousi šuuri kylä.



ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Karjalan Sanomat
Kieltä oppii pelaamalla
Kalmukiassa luotiin Kansallisaarre-mobiilipeli, jonka avulla opiskellaan Venäjän vähemmistökieliä.
Oma Mua
Potakašta tuli hyvä šato Šuojun lähellä
Muanviljelijä Andrei Sosunkevič šuau noin 800 šiemenpotakkua ta 600 tonnie ruokapotakkua 60 hehtarilta.
Karjalan Sanomat
Tervetuloa oppimaan kieliä
Periodika-kustantamon talossa ilmaiseksi pidettäville karjalan, suomen ja vepsän kielen kursseille on hakeutunut yli sata ihmistä.
Karjalan Sanomat
Työ on minulla etusijalla
Petroskoin suomalais-ugrilaisen koulun johtaja Natalja Barkalova täytti 14. syyskuuta 55 vuotta. Merkkipäivän kynnyksellä haastattelimme häntä.
Kodima
Rad minai om ezmäižel sijal
14. sügüz’kud Petroskoin Suomalaiž-ugrilaižen školan pämez’ Natalja Barkalova praznuiči ičeze 55-vottušt jubilejad. Kanman necidä znamasišt päiväd mö vastsimoiš hänenke.
Karjalan Sanomat
Nikolai Roerichin jalanjäljillä
Taidehistorioitsija Helena Soini käsittelee kirjassaan Roerichin taidetta Sortavalan vuoden 1918 tapahtumien yhteydessä.
Oma Mua
Nero kaikkiel pädöy
Anuksen pirin Ylägien kyläzes eläy tovelline karjalaine nerokaššali Šidarev Vladimir Andrejevič. Sulakuul häi täytti 60 vuottu.
Oma Mua
Suarimägie elavuttamas yhtes hierulazienke
Märgien kylän pruazniekas tuttavuin Suarimäin tousan johtajan L’ubov’ Mihailovna Zaharovanke. Häi taratti tousan ruavos da kučui gostih Suarimägeh kaččomah paikallistu muzeidu da hierun ruadoloi.
Karjalan Sanomat
Moderniin kouluun innoissaan oppimaan
Nykyaikainen, tilava ja kaunis koulu on avannut ovensa 182 oppilaalle Derevjankan taajamassa, joka sijaitsee 40 kilometrin päässä Petroskoista.
Karjalan Sanomat
Karjalan talous vähitellen toipumassa
Talouskehityksen ennakkoarvion mukaan talous kasvaa lähivuosina 1–2 prosenttia vuosittain. Nopeamman kasvun esteenä ovat länsimaiden talouspakotteet.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль