Oma kieli lämmittäy šyväintä
Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšen järještämät Pakajamma karjalakši -karjalan kielen kurššit šuatih kannatušta Kalevalan piirin Myö tiälä elämmä ta tämä šeutu on meilä armaš -projektin rajoissa. Vielä heinäkuušša tämä projekti piäsi voittajien luvetteloh Karjalan tašavallan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijön järještämäššä kilpailušša.
Kurššiloilla kuuntelijat opaššutah vienankarjalua. Opaštumah kieltä tuli aikuhisie ta nuorieki ihmisie. Kaikkieštah kurššiloih kirjuttautu 17 henkie. Mukavan opaššukšen hyväkši on avattu kakši ryhmyä.
Enšimmäisen ryhmän opaštujat šuahah tietyä fonetiikan ta kieliopin erikoisukšista, opaššutah lukomah, malttamah ta pakajamah vienakši. Hyö jo šuatetah vaššata tavallisih kyšymykših ta kiäntyä ihan pienie tekstijä. Toisen ryhmän ošallistujat täyvennetäh omie tietoja, paissah toini toisen kera karjalakši, luvetah ta kiännetäh tekstijä vienankarjalaisien elämäštä, tavoista ta perintehistä. Kurššien opaštujat kehitetäh mielikuvitušta, vet še auttau ni kielitašon kehityštä. Pakinan kehittämistä varoin esitetäh starinoja, kumpasissa jokahisella on omie šanoja. Kuuntelijat tykätäh opaštuo. Heijän yhtehisenä tarkotukšena on paissa omua kieltä.
– Vienan kieli on miun kantatuattojen kieli ta miula on vaikie kuvitella elämyäni ilman šitä. Kun tulin kurššiloilla, šain tietyä, jotta karjalan kieli aina kehittyy kuin muutki kielet. Šyntyy uušie šanoja. Täštä on tärkietä tietyä. Kurššiloilla mie šuan äijän tietoja. Kielen opaštumini on oikein mukavua, šentäh kun joka kerta šuamma tietyä Karjalan kulttuurista, istorijašta, tavoista ta perintehistä, kertou kurššien kuuntelija Zinaida Filippova.
Kielikurššit jatkutah Kalevalatalošša kešäh šuaten. Karjalan kielen šiäntöjen ta šanojen lišäkši opaštujat tiijuššetah vielä äijän mukavua karjalaisien perintehistä.
