Anukseh istutettih tammi Brendojevan mustokse
Tänävuon kuulužu karjalaine kirjuttai olis täyttänyh 90 vuottu. Omis runorivilöis Brendojev saneli pihlajas, kudai tässäh kazvau hänen koin pihas. Syvyskuun 6. päivänny Anukses rodih vie yksi Brendojevan puu – tammi.
Tänävuon festivualin programmas oldih Anuksen kanzallizen muzein Anuksen käzineruo – mennyös aijas tulieh -ozuttelun avajazet, Minun hengen hyväkse -literatuuruseminuaru. Hyviä muuzikkua festivualih tuodih Anukselaine Koivikko-pajojoukko da Tuuksen “Kiuruine”. Brendojevan nimisty literatuurupalkinduohäi tänävuon ei suannuh niken. Anuksen kirjaston johtai Georgii Černobrovkin kehitti rahvastu kirjuttamah enämbän karjalakse: “Kielel pidäy ruadua!”
Tuldihgi festivualih gost’at Petroskoispäi. Kanzallizen poliitiekan ministru Sergei Kisel’ov da ministerstvan kandurahvahien kannattamizen ozaston piälikkö Jelena Migunova juattih Karjalan piämiehen Artur Parfenčikovan ualekirjutetut kiitändykirjazet. Lahjat suadih Anuksen karjalazet -liitto da Korela-liitto yhteiskunnallizes ruavos, Valentina Kondratjeva da Zinaida Dubinina karjalankielizen literatuuran kehitändäs. Tuligi Petroskoispäi jo tundiettu anukselazile Kanzallizen teatran artistu Nikita Anisimov. Nikita kirjuttau muuzikkua Vladimir Brendojevan runoloih da iče pajattau da soittau gituaral.
– Minul ylen äijäl lykysti, minä sain dovarišakse hyvän saksofonistan Guram Avališvilin... Runot ollah moizet muzikuallizet, ku muuzikku tulou iče, sanoi Nikita. – Tämän Brendojevan runokniigazen kerran lahjoitti minule Vieno Kettunen, suuret passibot hänel. I minuh niškoi on suuri kunnivo pajattua täs festivualis moizen nerokkahan kirjuttajan roindumual. Täl kerdua Nikitan pajot kuuluttih endisty parembi: saksofonan da gituaran iänet hyvin pätäh Brendojevan runoloile.
