Yksin vuarojen kera: oša kaksi

Yksin vuarojen kera: oša kaksi

Uljana Tikkanen
11.06.2021
Luonto on loppumatoin voimien, innon, hyvän mielialan lähteh. Kun vietät luonnošša enemmän aikua, kyllä šitä enemmän olet vaipun, ka matan jälkeh tunnet, jotta olet šuanun lisyä voimie.

Meijän matka kešti kymmenen päivyä. Oli päivie, konša myö vain nousima ylöš ta päivie, konša ajoma tašankolla vuarojen juurta pitin. Toičči matka kulki kuivie paikkoja myöten, missä oikein himotti juuvva ta pešeytyö ta toičči matalla oli lukusie kualantakohtie, vuaroja ta alppiniittyjä.

Hyvin šuunnitellušša retkeššä vaikeimpana on tavallisešti kolmaš tahi nelläš päivä. Myö šinä päivänä nousima Bezengi-nimisellä vuaran ylityšpaikalla. Šen korkevuš on 2500 metrie. Myö alottima noušun Babugent-kaupunkista, mi on 700 metrie merenpinnan yläpuolella. Piti ajua yli 50 kilometrie ta niistä 28 km vain ylöšpäin. Oli vaikie kuvitella mitein še on mahollista. Enšin tie kulki kaunehešša kallivorotkošša, vuarajiätiköistä virtuajan joven rantua pitin. 

Viimeni levähyšpaikka ennein Bezengi-vuaran kukkulua oli šamannimiseššä kyläššä. Kabardino-Balkarijašša ihmiset ei olla niin lupšuja, kuin Osetijašša, ka täššäki kyläššä paikalliset tiijuššettih mistä päin olemma, minne olemma mänöššä. Ne kummekšittih šitä, jotta myö tahomma ajua ylöš, šanottih, jotta emmä kerkie noušša iltah šuaten. Kyšeltih, mintäh meilä himottais ajua pyörällä, eikä esimerkiksi issuttua potakkua, vet tämähän on helpompi ruato ta tuou hyövyllisie tulokšie?! 

Bezengi-kyläštä ielläh oli 16 kilometrie hiekkaista ta kivistä serpantiinitietä ta aina vain ylöš päin. Myö emmä nähnyn vuarahuippuja emmäkä ylitykšen loppuo, kaikki oli pilvien peitošša ta mitä korkiemmakši myö nousima, šitä kylmemmäkši tuli ilma, alko vihmuo, eryähissä paikoissa noušu oli niin jyrkkä, jotta piti aštuo ta vielä poikkosehki, jotta polkupyörä ei vieris jälelläh alašpäin. Nämä 16 kilometrie myö ajoma ta aštuma nellä tuntie. Mie nävin aikaisemmin valokuvie näistä paikoista ta pahotti mieltä, kun ihanien maisemien šijašta nyt niämmä vain tumantuo. Kerran kuiteski pakšu pilvi ikäh kuin repisi auki ta hetken ajan šaima nähä šen aukošta läpi ylen korkien kallivošeinän ta alppinotkon alahana.

Vaikien noušun jälkeh šeurasi yhtä vaikie lašku ta šeki oli niin jyrkkä, jotta piti aštuo. Noušu otti äijän voimie, ka niitä tarviččima vielä, jotta piäššä yöpymispaikalla. Alko jo pimetä, kun myö piäsimä vuarakyläh, min takana alettih tašaset paikat ta šai valita šopivan ahon telttaleirillä. 

Ylähyätä avautu uškomaton näköala šametinvihreillä kukkuloilla. Tarinoissa on kuvattu šemmosie taikamaijen maisemie enkä voinun uškuo, jotta niän niitä omin šilmin juuri nyt ta juuri tiälä.

Šinä päivänä myö ajoma Nal’čik-kaupunkista šuurta autotietä myöten ta kun pyöräilimä pitin peltoja, taivahanrannan yllä näky šuuri valkie huippu. Še oli El’brus – korkie ta mahtava. 

Šinä päivänä, kun mie enši kerran šai nähä El’brussin, oikein himotti nähä šen vielä kerran. Illalla myö piettymä pienen joven rannalla, min toisella puolella oli melko korkie, kuiteski ei kovin jyrkkä rinneh. Aikua oli vielä riittäväšti iltaseh šuaten ta tuli ajatuš noušša rinnehtä ta kaččuo, mitä šieltä näkyy. 

Ylähyätä avautu uškomaton näköala šametinvihreillä kukkuloilla. Tarinoissa on kuvattu šemmosie taikamaijen maisemie enkä voinun uškuo, jotta niän niitä omin šilmin juuri nyt ta juuri tiälä.

Retken lopušša šiä muuttu ta oli pakko vaihtua šuunnitelmat. Läksimä šuorah Kislovodskin kaupunkih ta šen jälkeh P’atigorskih. Myöhemmin uutisista šaima tietyä, jotta šielä, missä meijän šuunnitelmien mukah piti olla, yöllä oli šatan lunta. Näin myö lopettima retken enkä mie piäššyn näkömäh El’brusie vielä kerran. Kaikissa paikoissa, mistä šitä šai nähä oli pilvistä, ne peitettih vuara. Enšin še harmitti, vain mie piätin, jotta še on hyvä šyy myöštyö Kavkazilla. 

P’atigorskissa meilä oli lisäpäivä kävellä ta kačella kaunehie lähipaikkoja. Yksi mieš meijän joukošta, Dima, tuli Vladikavkazih omalla autolla ta retken ajakši jätti šen šinne. Hiänki piätti jiähä lisäpäiväkši P’atigorskih, jotta matkuštua autolla Bermamit-platolla, kunne polkupyörällä šiän takie emmä piäššyn.

Še oli ihana ajatuš, šentäh kun Bermamit on korkie kallivo ta šen reunalta tuntuu, jotta niät koko Kavkazin vuarojen ket’t’un ta piänähtävyönä on El’brus – mahtava ta korkie. Matan viimesenä päivänä taivaš kuuli meijän toivehet ta näytti Šen. Vuarat ollah korkiet ta El’brus on kuin jättiläini ta ihaššut šiih enši kačahukšešta. 

Nyt mie tunnen, jotta tämä jättiläini vuottau milma ta mieleh tulou ajatukšie El’brusin piällä noušušta.


Alku luvekkua täššä.


POJAVAD KIRJUTESED
Karjalan Sanomat
Näyttelijä Petroskoista tähdittää kameran edessä
Tänä kesänä Kansallisen teatterin näyttelijä Ksenia Širjakina osallistui kahden elokuvan kuvauksiin.
Oma Mua
Taipalen talo otti vaštah vierahie
Vanhoissa karjalaisissa kylissä on olomašša erikoini hyvätahtoni taikavoima. Niissä paikoissa šielu puitto lepyäy ta šie henkität voimie antajua mečän ilmua.
Kodima
Nored tundištasoiš Karjalanke
Norišt matkustab Karjaladme, tundištase igähižiden rahvahiden istorijanke, kelenke, kul’turanke, tradicijoidenke.
Oma Mua
Pie varavostu: rinnal on vihandua tulokastu!
Karjalan tiedokeskuksen Meččyinstituutan tutkijat käydih Vieljärveh eččimäh vierahii kazvilajiloi.
Karjalan Sanomat
Valamo: matka taittuu entistä sujuvammin
Moskovasta ja Pietarista Sortavalaan aamulla saapuvat matkustajat ehtivät nyt hyvin jatkaa Valamolle kantosiipialuksella.
Oma Mua
Ristitty mieliruavottah, ku lindu siivittäh
Priäžän piirin Ližmih rodivunnuh Vera Ivanova ijän kaiken ruadoi kul’tuurualal oman piirin hyväkse. Eläkkehele lähtiettyy Vera Jakovlevna jatkoi ruadua Priäžän joudoaijan da luomisruavon keskukses, kus johtau Randaine-ansamblii.
Oma Mua
Älä lykkiä rauduvakkastu, pane se uudeh käyttöh!
Vieljärvi on niidy harvoi kylii, kus rahvas opitah erikseh kerätä jättehii da tälleh pidiä omua kyliä puhtahannu. Enzimäzen jättehien eriksehkeriändykohtan avai omas tahtos Nadežda Zaitseva. Uudeh neroh häi harjaittau kyläläzii da vuottau valdivonabuu hyvän ruavon jatkamizekse.
Oma Mua
Meijän opastajale, nygyaigazen livvin kirjukielen «muamale»
L’udmila Markianovan nimi on hyvin tuttu karjalan kielen alal ruadajil. Nygyaigazen livvin kirjukielen perustai, kielenopastai, opastuskniigoin luadii oli roinnuhes pienes karjalazes hieruzes Suarikoskes. 14. heinykuudu Markianova täyttäy 80 vuottu.
Karjalan Sanomat
Mitä Sortavalan kaupunki tarkoittaa sinulle?
Sortavalalaiset kertoivat kaupungistaan valokuvaajille. Esille nousivat erilaiset aiheet kuten lapsuus ja historia, suomalaiset, sota, Valamo, Laatokka sekä matkailu.
Kodima
Hö ei ehtnugoi vojuida…
Šoutjärven muzejas kerazihe äi rahvast. Vastusen sü oli tärged – eloho läksi Viktor Loninan kirj.
tulda südäimehe
vahvištoita peitsana Unohtit-ik peitsanan?
registracii
vahvištoita peitsana
vahvištoita peitsana