Tanssit ja hevoset yhdistävät
Sunnuntai on Osinin perheen lempipäivä. Koko perhe kokoontuu ison pöydän ääreen. Vanhemmat Timofei ja Aleksandra sekä lapset Varvara, Ivan, Zahar, Mihail ja Fjodor keskustelevat kiinnostavista asioista ja nauttivat mukavista hetkistä. Arkisin he kokoontuvat yhteen syömään harvoin. Kaikilla on paljon tekemistä.
— Lapsillakin on omat kotityönsä kotona ja pihalla. Ivan hoitaa kanoja ja hanhia, Varvara hevosia ja Zahar kaniineja. Kaksivuotias Fjodor käy aamuisin kanssani ruokkimassa eläimiä. Mihail tykkää lajitella mummonsa kanssa vihanneksia varastossa. Vanhemmat lapset pitävät huolta nuoremmista, Aleksandra kertoo.
Iltaisin on tanssiharrastuksia. Kaikki perheenjäsenet ovat mukana Sozvezdije-tanssiyhtyeessä. Pienetkin lapset tanssivat lavalla äitienpäivänä. Yhtye erikoistuu tyyliteltyihin karjalaisiin kansantansseihin.
— Olemme ylpeitä siitä, että lapsemme ovat tämän yhtyeen jäseniä. Yhtyeen johtajat Natalja ja Nikolai Vahterov antavat lapsille koreografian lisäksi myös esteettistä ja henkistä kasvatusta. Tansseissa on sopiva yhdistelmä maskuliinisuutta ja naisellisuutta. Sellaista kasvatusta tarvitsevat monet nykyiset lapset, Aleksandra sanoo.
— Yhtyeessä opetetaan kunnioittamaan aikuisia ja auttamaan pieniä lapsia. Yhtye auttaa vanhempia kasvattamaan heidän lapsiaan, hän jatkaa.
Yhtyeessä on 157 perhettä. Kuluneessa marraskuussa yhtye osallistui Vladimirin kaupungissa pidettyyn yleisvenäläiseen tanssikilpailuun ja sai pääpalkinnon.
— Tunnen oloni mukavaksi yhtyeessä. Opiskelin Petroskoin 37. koulussa, jossa opimme tanssimaan ja soittamaan eri soittimia, Timofei sanoo.
Monilapsinen perhe asuu isossa omakotitalossa Prääsän piirin Tšalnassa. Puolisot rakensivat talonsa ja muuttivat siihen petroskoilaisesta kolmen huoneen asunnosta viisi vuotta sitten.
— Nimenomaan rakkaus eläimiä kohtaan pakotti meidät muuttamaan kaupungista kylään. Etsin hevoselleni sopivia elinolosuhteita, Aleksandra selittää.
Eläimet ovat aina viehättäneet Aleksandraa. Lapsena hän kävi usein eläinkaupassa tarkkailemassa eläinten käyttäytymistä. Petroskoin luonnonystävien kerhossa koululaiset hoitavat lintuja, villi- ja kotieläimiä. Siinä Aleksandra on kiintynyt hevosiin.
— Hevosten hoito oli vaikea kerhossa ja opettajat myivät kaikki hevoset halukkaille.
Ostin yhden. Apollon on lemmikkini. Se on kuin perheenjäsen. Apollonin vuoksi olen muuttanut kylään ja rakentanut hevostallin.
Nyt tallissa on neljä hevosta. Aleksandra osti Kasja-tamman Pietarista. Varsa Eva eli Eurydike on Varvaran lemmikki. Hän hoitaa Evaa ja ratsastaa sillä kolme kertaa viikossa.
Vanhin hevonen Notšleg on täyttänyt 31 vuotta. Nykyaikaisissa elinoloissa hevoset voivat elää noin 35 vuotta. Petroskoissa ei ole tämänikäisiä hevosia.
— Hevosissa on jotain viehättävää. Voin katsella niitä tuntikausia. Emotionaalinen tausta tasaantuu, Aleksandra sanoo.
Kaikki perheenjäsenet osaavat ratsastaa. Vanhemmat löytävät aikaa ratsastaa yhdessä.
— Kun muutimme Tšalnaan, paikalliset asukkaat tulivat luoksemme katsomaan hevosia ja muita eläimiä. Silloin aloin miettiä opaskierroksia hevostallissani sekä ratsastus- ja valokuvauspalveluita. Halusin osallistua Yrittäjä-äiti-ohjelmaan, mutta hankkeen laatiminen jäi toteuttamatta ajanpuutteen vuoksi, Aleksandra kertoo.
— Minulta kysytään usein, miksi muutimme kaupungista kylään. Aiemmin vastasin aina, että se johtui hevosesta. Nyt vastaisin, että piirakoiden takia. Tšalnan leipomossa leivotaan herkullisia piirakoita. Ostamme niitä arki- ja juhlapöytään, Aleksandra sanoo hymyillen.
Osinit ovat tyytyväisiä maaseutuelämään. He tunnustavat, että kaupungissa on tietenkin enemmän kerhomahdollisuuksia kuin kylässä. He ajavat kaupunkiin tanssiharrastuksiin joka päivää. Matka on noin
20 kilometriä. Lisäksi perheen vanhin poika Ivan käy petroskoilaista suomalais-ugrilaista koulua.
— Olen yhdeksäsluokkalainen ja opiskelen suomea. Kukaan perheessämme ei puhu suomea. Haluan suorittaa suomen kokeen keväällä, Ivan sanoo.
— Olen aina halunnut monilapsisen perheen. Omakotitalo maaseudulla helpottaa työtäni, koska lapsillani on enemmän aikaa kävellä raittiissa ilmassa ja olla vuorovaikutuksessa eläinten kanssa, Aleksandra sanoo.
— Minulla on oma hevostalli, omakotitalo ja monilapsinen perhe. Mitä muuta voisin pyytää? Haaveilen omakotitalosta meren rannikolla tai vaikkapa maamme eteläosassa.
Vietän paljon aikaa ulkona lasteni ja hevosteni kanssa ja minua palelee usein etenkin syksyllä ja keväällä.
Aleksandran mies Timofei haaveilee matkailuautosta. Hän haluaa matkustaa sillä perheensä kanssa.
— Kun vaimoni osti toisen hevosen, hän lupasi minulle moottoripyörän. Nyt meillä on neljä hevosta, mutta minulla ei ole yhä moottoripyörää, Timofei huomauttaa. Aleksandra on perheen kantava voima ja jakaa energiaansa kaikille.
— Äitini on ahkera ja sinnikäs, Ivan sanoo.
— Älykäs ja kaunis, Mihail lisää ja alkaa lausua äidilleen omistettua runoa.
Yhteiset juhlat ja matkat luovat rakastavan ilmapiirin
Puolisot pyrkivät opettamaan lapsilleen itsenäisyyttä. He opettavat lapsia ratkaisemaan arjessa vastaan tulevia ongelmia.
— Tärkeintä on, että lapset kommunikoivat keskenään sekä auttoivat ja tukevat toisiaan, Aleksandra sanoo.
Osinit juhlivat mielellään lastensa syntymäpäiviä. He valmistavat jokaiselle jotakin sopivaa. Varvaran syntymäpäivää vietetään aina kesäisessä luonnossa. Zahar pitää roboteista ja virtuaalitodellisuudesta. Ivanille tarjotaan aktiviteetteja ja musiikkitapahtumia. Fjodor on vilkas ja reipas poika. Hänelle sopii kilpailu. Mihail on filosofi, hän kuuntelee ja puhuu.
— Kun osallistuimme yleisvenäläiseen Meidän perheessämme -kilpailuun, arkistostamme löytyi videoita ja valokuvia moniin tehtäviin. Meillä oli muun muassa kuvia yhteisestä nyyttien tekemisestä. Vaikein tehtävä oli elokuvan katsominen yhdessä. Jokaisella on oma suosikkigenre.
— Katsomme aina yhdessä televisio-ohjelman Viimeinen sankari. Se on äitimme suosikkiohjelma, Ivan sanoo.
Aleksandra ja muut perheenjäsenet pitävät auto- ja telttamatkailusta. Joka kevät he matkustavat Hirvaksen koskelle. Matkasta on tullut perheen perinne. Matkoilla yhteiset hetket luovat rakastavan ilmapiirin. Ne vahvistavat perheen yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
