Runot ollah karjalazien rikkahus
Jo kuuzi vuottu Karjalas pietäh uuttu pruazniekkua — karjalazien runoloin päiviä. Mustoitammo, gu pruazniekkupäiväkse tiedomiehet vallittih 10. kezäkuudu. Tämä päivy rodih tärgienny sendäh, ku sinä piän vuvvennu 1820 Sakari Topelius-vahnembi omas kois pagizutti Akonlahtespäi tulluzii vienankarjalazii šallunkandajii da ezmäzen kerran kuuli heis da kirjutti mustoh eepillizii runoloi. Nenga miero tiijusti karjalazis runolois da rikkahas runoperindös.
Puaksuh myö ajattelemmo, ku karjalazii runoloi pajatettih vaiku vienankarjalazet, ga Suvi- da Luadogan Karjalas myös eli maltajii runonpajattajii.
Ezmäzen kerran runoloi täl alovehel pandih mustoh 1800 vuozisuan puolivälis. Vuozinnu 1845—1848 suomelaine kielentutkii David Emanuel Daniel (Taneli) Europaeus kävyi Luadogan Karjalah da Inkerinmuale eččimäh kieliainehistuo, häi välil čökäldihes Tulemajärven da Siämärven kylin, myös Veškelykseh da Pyhärveh.
Matkoin aigua tiedomies kuuli da pani mustoh läs 20 eepillisty tekstua. Nämmä runot tovistettih, ku eepilline perindö on tuttu myös anuksenkarjalazilegi.
Kahtenkymmenen viijen vuvven peräs kielentutkii Arvid Oskar Gustaf Genetz da rahvahanrunohuon tutkii Aksel Avgust Borenius käydih Salmen, Tulemajärven, Siämärven da Pyhärven kylih da pandih mustoh läs 25 eepillisty runuo.
Borenius ezmäzen kerran kiinnitti huomivuo pajattajih da kirjutti tieduo heis. Nenga häi mainičči Elmitjärven maltajua miesty Arhippu Muilaččuu (tämä mies oli tundietuloin Marija F´odorovna Arhipovan da Anastasija F´odorovna Nikoforovan died'oinnu) da myös Pyhärven runonpajattajua Kost'a Gordejevua.
1800 vuozisuan lopus Tulemajärven, Siämärven da Videlen lähäl olijoih kylih käydih Hjalmar Basilier, Oskar Relander da Oskar Adolf Hainari.
Nenga Basilier Tulemajärven Kannilas kuuli, kui Ondrei Jegorov da Stefan Vasiljev yhtes pajatetah ylen harvinastu runuo Lemmingoizes (sen on ainavo aunuksenkarjalaine mustohpandu Lemmingoizen runo).
Hainari Siämärven Lahten kyläs vie kerran vastai Arhippa Muilačun. Paiči runoloi oman matkan aigua häi kirjutti tärgeilöi kommentaarieloi. Nenga häi mainičči, ku eepillizii runoloi enimyten pajatetah pitkien talvi-illoin aigua da kylis vie puaksuh voibi nähtä kanneldu.
Suuren panoksen anuksenkarjalazien runoloin kollektsien muodostamizeh on pannuh Iivo Härkönen.
Mies rodivui Suistamol ylen kuulužah Heroila- Härközen pereheh. Hänen Palaga-buabo oli iänelitkii da pajattai. Iivo pienyössäh kuuli vahnoi perindöllizii pajoloi da rubei suvaiččeman da kunnivoimah omua kul’tuurua.
Vuvvennu 1906 mies loppi Sordavalan opastajien seminuarien da rubei ruadamah opastajannu Suistamol, Salmis da Helsingis. Buaban kuolendan jälles Iivo työndi Suomen literatuuran seuran Rahvahanrunohuon arhiivah buabas kirjutettuu ainehistuo. Hänen materjualat puututtih folkloristan Karle Kronhal käzih, kudai rubei nevvomah nuordu miesty rahvahanrunohuon keriändyhommih.
Nenga vuvvennu 1900 Iivo lähti omah ezmäzeh matkah Sona-kyläh. Pahakse mielekse, miehel ei ollu pättävii dokumentoi da ruado pidi jättiä kesken.
Tulien vuon Iivo paiči Sona-kyliä kävyi Siämärvele, Vuačoillah da Salmeniškah. Häi löydi nerokkahii runonpajattajii, ezimerkikse Iivan Gliimoizen Kolatsellälpäi, Ondrei Jegorovan Kannilaspäi, Jevsei Jevsejevan Palalahtespäi, Valassi Ivanovan Liävänniemespäi, Pedri Ivanovan Vuačoispäi da Ivan Vasiljevan Salmeniškaspäi.
Matkan aigua häi kirjutti läs 20 runuo, enimyten Hiitolan kozičendupajuo. Myös pani mustoh luguu, pajuo, častuškua. Tulien vuon Iivo kävyi Luadogan Karjalan kylih da kirjutti ainehistuo sie.
Iivo Härközen kolleksii tänäpäi säilyy Suomen literatuuran seuran Rahvahanrunohuon arhiivas, kaikkiedah mies pani mustoh 842 tekstua. Niilöis Tulemajärven kyläs panduloi on 72 tekstua, Siämärven — 42, erähii tekstoi oli kirjutettu Vieljärven čupul. Täs ainehistos 80 eepillisty runuo on painettu “Suomen kansan vanhat runot” kniigukogomuksen toizes da nelländes ozas.
Iivo Härközel on suuri panos anuksenkarjalazien runoloin kerämizes. Tänäpäi myö voimmo tiijustua, midä meijän ezi-ižät tiettih da pajatettih. Karjalazien runoloin päivänny on hyvä ottua vie kerran mitahto kniigu kädeh da lugie iäneh vahnu ylen mieldykiinnittäi runo.
