Runomuailmu kuččuu lapsii

Dmitrii Dmitrijev, Aleksandr Jeremejev
30.05.2024
Karjalas 10. päivänny kezäkuudu ruvettih pidämäh uuttu pruazniekkua – Karjalazien runoloin päiviä.
Otti Väinämöine omih käzih kandelehen, rubei soittamah. Mečän emändy tuli Väinyö kuundelemah, nouzi vezis ihastelemahes Veinemändy. 6+. Čomaine: Dmitri Dmitrijev
Otti Väinämöine omih käzih kandelehen, rubei soittamah. Mečän emändy tuli Väinyö kuundelemah, nouzi vezis ihastelemahes Veinemändy. 6+. Čomaine: Dmitri Dmitrijev

Karjalas 10. päivänny kezäkuudu ruvettih pidämäh uuttu pruazniekkua — Karjalazien runoloin päiviä. Niidy ennevahnallizii karjalazii pitkii runoloi pajatettih meijän ezi-ižät pruazniekoin aigua, svud’bois, mečäs da kalas olles. Puaksuh lapsilgi puutui niidy kuunnella da net runot iče piäh jiädih.

Aigu meni, nygyaigazil lapsil on jygei ellendiä runoloi, kebjiembi on tiijustua karjalazien urholoin ruadolois suarnua lugies. Nengomii mieldykiinittäjii runosuarnoi da kuvazii teih niškoi valmisti Dmitrii Dmitrijev, karjalakse kiändi Aleksandr Jeremejev.

Kandeleh

Käveli ilmaniguine Väinämöine merirandua myö. Kuulou — Veneh itköy. Tuli lähembäkse — kyzyy:

— Midä sinä, venoi, itket, midä hädäilettös?

— Sidä itken, sidä hädäilemmös, gu toizet venehet merele liikutah, kalua, tavarua vietäh, a minä täs olen kesken luajindua hyllätty. Linnut pezii minuh kriepitäh, madoizet laidoi purtah-kridžaitetah.

Ottihes sit Väinämöine ruadoh. Vesti airot, azetti hangat, tel’l’ut iški.

Jo on valmis veneh. Työndi sen vezile, sanou:

— Pyzy vezile gu tuohipulloine, lumoinnu liiku.

Istuihes Väinämöine veneheh, lähti ajamah ualdolois.

Ajau päivän, ajau toizen, kaččou — niemukale ollah suuren havvin ruvvat.

— Nämmähäi pätäh kandelehen luadimizeh! Hambahis roitah nuaglat, ihastelehes Väinö.

Otti hambahat, nouzi rannale, luadi kuuzes soiton kovan, hevon hännän jouhis — kielet.

Rodih kunnon kandeleh. Kembo nygöi sille vois soittua.

— Sille vai minä rubien soittamah, sille pajattanah, ken luadi minun, jiävi iänen kanteleh. Otti sit Väinämöine omih käzih kandelehen, rubei soittamah. Iče soittau, iče pajattau. Mečän emändy tuli Väinyö kuundelemah, nouzi vezis ihastelemahes Veinemändy.


Ihastui muamah, sanou: ”Älä atkaloiččei tyhjiä! Kogo ijän minä tahton Vänämösty omakse vävykse”. Čomaine: Dmitri Dmitrijev

Pajokilbu

Ajoi kerran Väinämöine reis kaiduo dorogua myö. Silkeskie vastah hänele karahtah nuori Jougamoine. Tartuttih vastai länget, azetuttih ajajat. Midä ruadua, ei synnytä tiele kahtei. Nenga sanou sit ijäniguine Väinö:

— Kudai meis enämbän tostu midägi tiedänöy, sitgi se ajakkah ielleh. Ken vähembän, se välitykkäh. Luadi sih nagron ičevarmu Jougamoine:

— Tiijän sen, gu mua oli enzin kynnetty, vaste sit kylvetty. Tiijän, meres on kaivettu kaloile havvat, tähtet iškietty taivahas kiini, a iče taivas pyzyy ylähän paččahile!

Vastau sih Vänämöine:

— Lapsen läglätys. Se minä muan kynnin da kylvin, iče haudoi kaloile kaivoin, tiähtii taivahah iškin, paččahii olin nostamas.

Suutui vahnu Väinö, tahtoi opastua ilgiedy. Algoi tiedopajoloi pajattamah, Jougamostu suoh upottamah.

Rubei Jougamoine rugoilemeh:

— Hoi, sinä viizas Väinämöine, ota iäres omat tiedovoičukset! On minule kaksi piilipyssyy — yksi ambuu tarkah, toine — loitokse. Ota kuduan tahtot, vai piästä minuu.

— Minule on parembi, ei pie sinun piššaliloi!

Jatkou ielleh Jougamoine rugoilendua:

— On minule kaksi hebuo — yksi ravei gu lindu, toine vägevy da kestäi. Ota kuduan tahtot!

— Minul on hebo parembi. Ei pie sinun!

Vie lujembi kyzyy Juogamoine prosken’n’ua:

— On minule sizär čoma, pitkykassu. Ota se akakse! Piästä vai omis tiedovoičendois! Rubei sit vahnu Väinämöine duumaimah da ajattelemah. Piästi Jougamozen kodih.

Tuli Jougamoine pahas mieles kodih. Muamah kyzyy:

— Midä sinä, poigurukku, olet atkalissah? Midä et ihastelei?

— Sidä olen atkal, sidä en ihastelei, gu uskaldin oman sizären vahnale Väinämöizele akakse.

Ihastui muamah, sanou:

— Älä atkaloiččei tyhjiä! Kogo ijän minä tahton Vänämösty omakse vävykse, tahton rodn’astua runonpajattajan kel.


POJAVAD KIRJUTESED
Oma Mua
Pomorien päivä Neva-joven rannoilla
Venäjän etnografisešša musejošša piettih Pomorien kulttuurin päivä.
Karjalan Sanomat
Venäjän kansat mukaan saneluun
Suuri etnografinen sanelu on järjestetty tänä vuonna kymmenennen kerran. Kysymyksiin voi vastata lähi- tai etämuodossa 8. marraskuuta saakka.
Oma Mua
Forumin šilmänpistehenä oltih vepšäläiset
Šajekuun 19.—21. päivinä Petroskoissa vietettih Enšimmäini Venäjän vähälukusien kantakanšojen forumi.
Karjalan Sanomat
”Kesä tulee, tuuli tuulee, ilma muuttuu, sade suuttuu”
Lorukilpailu herätti suurta kiinnostusta, siihen saatiin 96 lorua. Kilpailu oli tarkoitettu suomea, karjalaa ja vepsää lukeville oppilaille ja heidän opettajilleen.
Karjalan Sanomat
Lastulevytehdas toimii jälleen
DOK Kalevala -lastulevytehdas on kunnostettu kokonaan viime vuoden tulipalon jälkeen. OSB-levyjen valmistus on alkanut uudelleen ja on jo päässyt täydelle teholle. Tehdas valmistaa 400 000 kuutiometriä lastulevyjä vuodessa.
Oma Mua
Lapsienkazvattai Priäžäspäi yhtyi kogo Ven’an kilbah
Bur’atien Ulan-Ude -linnas piettih kogo Ven’an kilbu “Paras muamankielen da literatuuran opastai – 2025”.
Karjalan Sanomat
Kulttuurin perään Kemerovosta Karjalaan
Maaseudun kulttuurityöntekijä -ohjelman avulla Aleksandra Prokofjeva muutti viime kesänä Sortavalaan. Hän työskentelee ohjaajana kulttuurikeskuksessa.
Karjalan Sanomat
”Muistan sen kuin eilisen”
Isänmaallisen sodan ankeita vuosia Aili Korotjajeva eli Leningradin alueella ja Siperiassa. Pahinta nälkää hän koki talvella 1941—1942, Leningradin piirityksen aikana.
Oma Mua
Уnzimäzel tiijollizel laitoksel – 95 vuottu
Tänä vuon Karjalan ezmäine tiijolline instituuttu, tänäpäi – Kielen, literatuuran da histourien instituuttu, täyttäy 95 vuottu.
Karjalan Sanomat
Geologia avautuu matkailulle
Karjalassa on paljon ainutlaatuisia kaivosteollisuuden perintökohteita. Ne tarjoavat mahdollisuuden tutustua vanhoihin louhoksiin ja tehtaisiin.
tulda südäimehe
vahvištoita peitsana Unohtit-ik peitsanan?
registracii
vahvištoita peitsana
vahvištoita peitsana