Oma karjalaine
Jo enämbän puoldustostu vuottu Julija Iljina ruadau Priäžän piirin bol’ničas nevroulogannu Zemskoi douhturi -programman mugah. Heinykuul vuvvennu 2021 inehmine muutti perehenke Priäžäh, ku sie oli välly ruadopaikku. Ei se ni hätkie olluh vällänny, toinah erähien kuuloin aigah, ga sit aijasgi suat tundie, mittuine tärgei da hyvä on, konzu omas bol’ničas on nevroulogu. Sit ei pie ajua linnah suurih bol’niččoih, semmite jygei se on vahnembil nänniniekkulapsienke, voimattomil da vahnoil ristittyzil. A konzu ei ole omua mašinua, ga älä ni novva.
Hyväntahtostu da hyväsanastu, huolekastu liäkärii jo tundietah äijät Priäžän čupun rahvas. Julija Iljina pidäy voimattomien vastahottoloi Priäžän piirin bol’ničas da vie ajelou toizien liäkärilöinke yhtes Vieljärvele, Pyhärvele, Čalnah, Jessoilah, toiči piävytäh Kin’alahtehgi, Nuožarveh, Matrosan dai toizih kyläzih piiris.
Julija Iljina on roinnuhes Anuksen čupul Sändämän kyläs karjalazeh pereheh. Hänel ei olluh ni kahtu vuottu igiä, konzu pereh muutti Ylä-Anukseh muaman – Nadežda Ivanovnan – roindumuale. Ylä-Anukses Julija kävyi päivykodih, školah. Kymmenendes da yhtendestostu kluasas opastui jo Kotkatjärves. Joga enzimästyargie Ylä-Anuksen opastujii meččyruadokeskuksen avtoubusal viettih Kotkatjärveh, kus hyö elettih yhteiskois, a piätteniččän tuldih järilleh kodih.
– Jygiettävy oli. Elimmö viijei pertis. Pidi ičel varustua ildaine. Pidi luadie kodiruavot. Toiči kävyimmö školah, sie avattih kluassu, ku luadizimmo kodiruavot. Ga hyväl mielel mustelen niilöi aigoi. Meil oli hyvä da sovukas kluassu. En musta, ku igävöiččizin nenga äijäl kodii, kui se oli Petroskoih opastumah tulduu. Sit joga nedälii ajelin kodih, mustelou Julija Iljina.
Školas opastujes Julija ylen äijäl suvaičči luonnontieduo, viijendes kluasas lähtijen otti ozua kaikkih luonnontiijon kilboih, puaksuh ajeli Anuksen nuorien luonnontutkijoin stansiele. Tahtoi školan jälles jatkua opastustu luonnontiijon tiedokunnal, ga valličči liečetiijon alan.
Julija Iljina opastui enzimäi Petroskos liečetiedo-opistos, sit kuuzi vuottu Petroskoin valdivonyliopistos liečetiijon tiedokunnal lapsienliäkärikse da vuvven internatuuras nevrolougien alal.
– Jo liečetiedo-opistos opastujes praktiekan aigua ellendin, kui tämä ruado on minul mieldy myöte. Olin opastusruavos Kiirehellizen liečetiedoavun bol’ničas travmatolougien ozastol. Varustin instrumentoi, taluin voimattomii kiärindypertih, avvutin kiärie satateksii da ruanoi, sit iče ruavoin sen, otin iäre puutateksii. Ei sua ni sanuo maltua, kui tämä kai miellytti minuu, sanelou Julija Iljina.
Jo Petroskoin valdivonyliopistos nelländel vuozikursal opastujes Julija rubei ruadamah Perinatualizes keskukses enzimäi kohtuzien hoijanduozastol, sit jo voimattomanhoidajannu postutilas. Silloi äijät liečetiijon tiedokunnan opastujat ruattih. Vie enzimäzil vuozikursoil ruvettih ruadamah abuhoidajinnu, sit vahnembil – dežuurittih yölöil da huogavopäivinny bol’ničois. Silleh suadih ruadomaltuo. Kaikin ruattih vallitun ammatin mugah, ei ruattu koufeilois libo restoruanois.
– Konzu ruavoin kohtuzien hoijanduozastol, mustan, tulen ehtäl ruadoh, duumaičen, vot nygöi ruan. A ruavos jo kai hoijot on luajittu, rohtot annettu, yölöil kohtuzet muatah. Nikelle avvuttua ei pie, toko vai minul oli pahua mieldy sendäh. Sit konzu siirryin sih ozastoh, kus virutah muamat vastesuaduloin lapsienke, sit oligo minul hyviä mieldy. Lapsethäi yölöil ei muata, ainos pidäy kelletah muamolois avvuttua kabaloija, ozuttua, ku pidäy imettiä, kuččuo liäkäri. Naizet enimyölleh suajah lapsii yölöil, sit nämmis ruadoloisgi tavoitin avvuttua. Sit konzu tossupiän tulin yliopistoh, minul kyzyttih: ”No kuibo sie?” Hyväl mielel vastain: kaksi brihaččuu da tyttöine rodivuttih. Kaikil oli interesno, juohattelou omua enzimästy ruaduo Julija.
Tulla Priäžäh ruadoh Julija Iljinal oli mahto hedi yliopiston loppiettuu. Silloi valdivollizii tutkindoloi vaste liečetiijon tiedokunnal oli muga sanottu vakansieloin jarmanku. Priäžän kyläs oli lapsienliäkärin välly ruadopaikku. Rouno ku ei olluh vastah Julija, ga omas lapsientaudiopin laitoksespäi nuordu specialistua kehoitettih internatuurah nevrolougien alal da ruadoh Karjalan tazavallan lapsien bol’niččah, dai hänen mieli rubei palamah sih.
Internatuuran loppiettuu Julija ehti vai kodvazen ruadua Petroskois. Miehele mendyy muutti Kolomnah, kus rubei ruadamah nevroulogannu linnan lapsien bol’ničas. Ga joga loman pereh, kudamah rodih kaksi lastu: poigu Andrei da tytär Jekaterina, vietti Ylä-Anukses Julijan muamalluo.
Kodi-igävys, kui sanotah, rubei oman ottamah. Heinykuul vuvvennu 2021 Julija perehenke muutti Priäžäh, kudamas kodikylässäh on vajai 40 kilometrii. Niyhty ei žäilöiče sit, kai – ruado da eländy Priäžäs ollah hänel ylen äijäl mieldy myöte.
– Minuu kaikin avvutetah da kannatetah ruavos. Ku pidänöy, minä voin jogahizen puoleh kiändyö, ičegi ainos olen valmis avvuttamah. Minul on ylen hyvä täs eliä da ruadua. Priäžäs on kai, mi pidäy eläjes, kai školat, kirjastot, laukat, da se kai on lähäl. Kolomnas ylen aijoi pidi nosta, ku suas enne ruaduo tramvailoil vediä lapset, yhten päivykodih, toizen školah, sit ičel pidi ajua ruadoh. Ehtäl sit otat lapset, kerholoih viet. Tulimmo kodih jo myöhä ehtäl, a vie pidi ildaine šeimie da lapsienke urokat luadie. Suuren linnan hälyh väzyt, sellittäy Julija.
Julijan Andrei-poigah opastuu jo viijendes kluasas, Kat’a – toizes. Školan jälles lapset kävväh eri kerholoih. Andrei kävyy sportuškolah hiihtämäh, mulloi opastui kižuamah sportukižoih da kävyi Lastu-pajah da Ratnik-kerhoh. Kat’a ielleh opastuu tansimah, tänävuon rubei käymäh vie taidoškolah opastumah piirustamah da liityi sugupuun tutkijoin kerhoh.
– Mittumua on täs kerhuo, niilöihgi rubiemmo käymäh. Myö vie emmo kaikkie tiijä. Lapset joga päiviä ollah ruavos. Minä vai tarkastelen, juohattelen, kelle kunne pidäy, ližiäy Julija.
Vie eräs dielo, kudai miellyttäy perehty, on paikallizien muanruadajien tuottehien ostandu. Julija ostau maiduo, ruahtuo, kannatestu. Häneh niškoi on tärgei, ku kaiken tämän häi voi ostua bankoih da net bankat voibi uvvessah pestä da käyttiä. Lykättäväkse nimittumua pakuičustu ei rodei.
– Kolomnas myö keräimmö murdoloi erikseh. Täsgi myö biojättehii keriämmö da viemmö muamalluo, panemmo tuhjoloin uale. Bumuagat keriämmö poltettavakse. Huogavopäivikse ajelemmo Ylä-Anukseh. Sie meil on suuri ogrodu, ylen äijäl suvaičen muaruadoloi. Myö midä vai emmo kazvata. Muamo on lugenuh, ku mulloi olemmo istutannuh 46 eri lajii kazvoksii. Emmo ota luguh sidä, ku kartohkua libo muudu kazvostu meil vie on eri lajii istutettu. Mulloi enzikerdua istutimmo fasolii, bergamottua, mairanua. Äijän midä varustammo talvekse, sanelou Julija.
Lähtie kunnetah toizeh kohtah elämäh perehel ei ole ni mieles. Uuttu vuottu vaste Julijale kui kyläläzele ruadajale annettih muapala Priäžäs. Oman koin nostandu da omas kois eländy olis mieles, nygöi pereh eläy virgufatieras, kudai kerras annettih sille Priäžäh muutettuu.
Julija Iljina on tuatan dai muaman puoles karjalaine. Petroskoin valdivonyliopistos opastujes neidine kävyi karjalan kielen kursiloile, kudamii piettih Kanzallizien kul’tuuroin keskukses. Kergii opastuo kaksi vuottu. Jygei rodih kävvä, konzu jo nelländel vuozikursal rubei ruadamah.
– En maltanuh paista karjalakse. Konzu meile tuldih karjalazet omat, minä vai vihjain, midä hyö paistah, a kursiloile käydyy jo rubein sana sanah ellendämäh kaiken. Se opastundu toi ylen äijän hyviä mieldy minul. Minä suvaičin opastuo kielii. Anglien kieli kebjieh andoihes, tänäpäigi voin lapsile avvuttua kodiruadolois. Minä mustan, yliopistos meil kaikin kunnetah käydih, ei oldu joute. Kengo opastui kielih, kengo muuzikkah, sanelou Julija.
Silloi karjalan kielen kursiloil opastujes Julija Iljina otti ozua enimih Kanzallizien kul’tuuroin keskukses piettylöih illaččuloih, lugi niilöis runuo karjalakse. A konzu Petroskois vuvvennu 2005 piettih Ven’an luodehpuolen suomelas-ugrilazien kanzoin enzimäine Pohjaine tiähti -kaunehuskilbu, otti ozua sihgi. Sit kilvas Julija sai Oma Mua -lehtespäi palkindon Kevätlinduine-nominacies.
Oma kieli tässäh vedäy omah puoleh. Tänäpäi ruavos toiči puuttuu sanaine toine sanuo karjalakse. A konzu kävväh karjalazih kylih, Vieljärvele, Pyhärvele, Jessoilah, da kuultah, kui rahvas keskenäh paistah karjalakse, se vie enämbäl tuou hyviä mieldy.
