Nikolai Roerichin jalanjäljillä

Nikolai Roerichin jalanjäljillä

Anna Umberg
13.09.2023
Taidehistorioitsija Helena Soini käsittelee kirjassaan Roerichin taidetta Sortavalan vuoden 1918 tapahtumien yhteydessä.
Taidehistorioitsija Helena Soini työskenteli Pohjoisen elämän hieroglyfit -kirjansa parissa noin viiden vuoden ajan. 12+. Kuva: Jelena Maloduševa
Taidehistorioitsija Helena Soini työskenteli Pohjoisen elämän hieroglyfit -kirjansa parissa noin viiden vuoden ajan. 12+. Kuva: Jelena Maloduševa

— Monta vuotta sitten työskentelin oppaana Valamolla. Ajatus siitä, että joskus Nikolai Roerich maalasi saarilla maisemia, innosti minua tutkimaan tämän suuren venäläisen taiteilijan taidetta, kertoo petroskoilainen taidehistorioitsija Helena Soini.

Uusi, Pohjoisen elämän hieroglyfit -monografia on Soinin kolmas kirja Roerichista. Soinin kaksi edellistä kirjaa julkaistiin vuosina 1987 ja 2001.

— Erityisesti minua kiinnostaisi kirjoittaa jotain uutta Roerichin aiheesta. Uudessa kirjassani minulle oli mielenkiintoista kirjoittaa esimerkiksi taidemaalarin matkasta Nousiaiseen. Roerich löysi tietoa Suomen keskiaikaisten kirkkojen seinämaalauksista ja lähti sinne katsomaan niitä, Soini kertoo.

Vanhasta kirkkotaiteesta kiinnostunut journalisti, kirjailija, runoilija ja taidehistorioitsija Emil Nervander oli ensimmäinen, joka kiinnitti vakavan huomion keskiaikaisten kirkkojen maalauksiin.

— Kun Roerich tuli kirkkoon, näki, että seinissä olleet maalaukset kalkittiin piiloon. Roerich kirjoitti artikkelin, jossa kritisoi ankarasti suomalaisia arkeologeja tämän johdosta, Soini kertoo.

Roerich haastoi suomalaiset suojelemaan ainutlaatuista perintöä ja restauroimaan maalauksia.

— Vasta monen vuoden kuluttua kalkkikerros poistettiin ja maalaukset restauroitiin.

Roerich ei ehtinyt nähdä maalauksia. Soini seurasi taiteilijan jälkiä Nousiaiseen, ja hän onnistui näkemään ne. Maalaukset ihmetyttivät häntä.

— Löysin yhtäläisyyksiä keskiaikaisista kirkkomaalauksista ja karjalaisista kalliopiirroksista. Sekä maalauksissa että kalliopiirroksissa näkyy labyrintinomaisia eläimiä ja metsästäjiä.

Vuorostaan Roerich vertasi kirkkomaalauksia ruotsalaisiin kalliomaalauksiin.

— Sääli, ettei hän nähnyt kalliopiirroksiamme, Soini lisää.

Löysin yhtäläisyyksiä keskiaikaisista kirkkomaalauksista ja karjalaisista kalliopiirroksista.
Helena Soini, taidehistorioitsija

Uudessa kirjassaan Helena Soini käsittelee Roerichin taidetta Sortavalassa vuonna 1918 tapahtuneiden historiallisten tapahtumien yhteydessä. Taidemaalari asui Sortavalassa vuosina 1917—1919.

— Kansalaissodan aiheuttamat vakavat geopoliittiset jännitteet vaikuttivat paljon häneen ja hänen tuotantoonsa. Se oli hänelle vaikeaa aikaa. Miten asua ja miten luoda poikkeusoloissa? Siitä kerron luvussa Sortavalasta, Soini kertoo.

Taiteilijan sairastuttua keuhkotulehdukseen lääkärit suosittelivat Roerichille ilmastonvaihdosta. Karjalan puhtaat mäntymetsät olivat oiva paikka toipumiselle, ja perhe muuttikin Sortavalaan keväällä 1917.

Aluksi he vuokrasivat Sortavalan opettajaseminaarin rehtorin, Oskar Relanderin talon, Yhinlahden. Relander oli itse tuohon aikaan karkotettuna Siperiassa arvosteltuaan keisarin suunnitelmia perustaa opettajaseminaarin tilalle kadettikoulu.

— Relanderin perhe joutui rahavaikeuksiin, siksi antoi maatilan vuokralle Roerichille, Soini sanoo.

Kritiikki ei ollut ylistävää ja oli paikoin jopa murskaavaa.
Helena Soini, taidehistorioitsija

Kirjassaan Soini kertoo myös realistisesta taidemaalarista Grigor Auerista, joka oli kotoisin Pitkärannasta. Grigor Auer maalasi kotiseutunsa maisemia, ja häntä on sanottu Laatokan maalariksi. Maisemien lisäksi Auer tunnetaan asetelmistaan.

Auer asui elämänsä aikana Pietarissa, Valamon luostarisaarella, Italiassa ja viimeksi Suomessa. Hänen teoksiinsa on ikuistettu Laatokan maisemia, kotiseutunsa rantoja ja Valamon luostarisaarten pyhiä paikkoja. Pietarin taideakatemian tarjoama vankka koulutus ja kansainvälinen ilmapiiri muodostivat Auerin taiteelle lujan pohjan.

— Juuri Auer innoitti Roerichia lähtemään Sortavalaan vuonna 1916, Soini sanoo.

Talveksi Roerichit muuttivat Sortavalan kaupunkiin ja kesän 1918 he viettivät Tulolansaaressa. Saman vuoden talven he asuivat Viipurissa.

Edessä olivat näyttelyt Ruotsissa syksyllä 1918 ja Strindbergin salongissa Helsingissä 1919. Ja sitten Englanti, USA ja lopulta Intia.

Kirjassaan Soini käsittelee suomalaisten, ruotsalaisten ja tanskalaisten kriitikkojen arvosteluja Roerichin ensimmäisistä näyttelyistä.

— Kritiikki ei ollut ylistävää ja oli paikoin jopa murskaavaa.

Suomalaiset taiteentutkijat olivat yksimielisiä ja arvostivat häntä teatteritaiteilijana.
Helena Soini, taidehistorioitsija

Toinen Roerichin työn painopiste oli hänen yhteistyönsä modernin venäläisen teatterin kanssa. Hän suunnitteli lavasteita ja pukuja esityksiin, ja hänen teatteriluomuksensa saivat kansainvälistä tunnustusta. Erikoisinta on se, että juuri Roerichin käsialaa olivat Igor Stravinskyn maineikkaan Kevätuhri-baletin puvustus ja lavasteet.

— Suomalaiset taiteentutkijat olivat yksimielisiä ja arvostivat häntä teatteritaiteilijana, Soini kertoo.

Tekijä on julkaissut kirjassa myös kirjeitä, jotka Roerich lähetti Akseli Gallen-Kallelalle. Taiteilijat jakoivat kiinnostuksen luontoon, vaihteleviin kansanperinteisiin ja myytteihin. Kansallisromanttisten piirteiden ohella molempien taiteilijoiden tuotannossa vahvistuivat kansakuntien keinotekoiset rajat ylittävä humanismi ja ihmisen henkisyyden arvostus.

— Kirjeet herättävät suurta kiinnostusta jo siksi, että ne todistavat, että jopa vaikeimpina aikoina taide lähentää eri maissa asuvia ja eri kieliä puhuvia ihmisiä, Soini sanoo.

Jos hän ei olisi muuttanut Itään, hän olisi jäänyt venäläisen maalauksen historiassa ”Pohjolan laulajaksi”.
Helena Soini, taidehistorioitsija

Taiteilija kulki taidenäyttelyjen mukana Suomen ja Skandinavian kautta ensin Englantiin ja sieltä Yhdysvaltoihin vuonna 1920. Yhdysvalloissa oleskelunsa aikana Roerich pystyi vihdoin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa Intiaan pääsystä saatuaan rahoituksen suurelle tutkimusmatkalleen. Intiaan päättyi Nikolai Roerichin maallinen vaellus.

Vielä Sortavalassa taiteilijalle syntyi ajatus siirtymisestä Intiaan.

— Jos hän ei olisi muuttanut Itään, niin hän olisi jäänyt venäläisen maalauksen historiassa ”Pohjolan laulajaksi”. Juuri Sortavalassa hän teki melkein 200 maalausta. Pohjois-Laatokka innoitti Roerichia kirjoittamaan novellin, näytelmän ja runokokoelman. Hän kirjoitti paljon artikkeleita pohjolasta ja kansantaiteesta.

Maailmankuulu Nikolai Roerich tunnetaan Karjalassa ehkä parhaiten taidemaalarina, mutta hän oli paljon enemmän. Arkeologi, tutkimusmatkailija, kulttuurivaikuttaja, kirjailija, filosofi, rauhanmies – nuo ovat vain joitakin määreitä, jotka kuvaavat hänen laajaa toimintaansa.


POJAVAD KIRJUTESED
Karjalan Sanomat
Kuusi penkeillä: tytöstä kuuden lapsen äidiksi
Rakkaus lapsiinsa antaa petroskoilaiselle Jelena Feniksille voimaa elää.
Oma Mua
Komin runoloi nygöi lyydikse
Komin tazavallan kuulužan runoniekan Al’ona Jel’tsovan runoloi on kiännetty nygöi karjalan kielelegi.
Karjalan Sanomat
Puškinin kieli yhdistää kansoja ja maita
Runousteatteri Kredo -järjestö on edistänyt vuosia venäjän kieltä ja kulttuuria maailmassa. Nyt yhteistyökumppanit ovat Kirgisiasta ja Uzbekistanista.
Oma Mua
Luguperis nygyaigazeh kirjastossah
Veškelyksen kylä on ainavo Suojärven piiris, kudamal on kanzalline stuatussu. Moizennu kohtannu, kus eläy Veškelyksen istourii on paikalline kirjasto, kudai tänä vuon täytti 120 vuottu.
Karjalan Sanomat
Humanistiset opintolinjat kiinnostavat eniten
Suurin osa hakijoista eli 90 prosenttia hakee Petroskoin yliopistoon sähköisesti. Yhteishaku päättyy 25. heinäkuuta.
Karjalan Sanomat
Taimituotanto on kasvamassa Karjalassa
Taimitarhojen kasvihuoneet varustetaan lämmityslaitteilla. Niiden ansiosta havupuiden siemeniä kylvetään kaksi kertaa vuodessa.
Oma Mua
Šankarit vuaralla
II Karjalan iäremmäini parijuokšu “TeräšVuara” mäni Koštamukšen kaupunkipiirin Ponkkalahešša. Tänä vuotena kuot’ella omie voimie tuli 34 henkie.
Karjalan Sanomat
Salaatin tuottaja laajentaa tuotantoa
Uudessa kasvihuoneessa salaattia kasvatetaan ajanmukaisella ympäristöystävällisellä menetelmällä ilman maaperää.
Karjalan Sanomat
Karjala ja Kuolan niemimaa kameran takaa
Karjalan kansallismuseon uusi näyttely kertoo Muurmannin radan rakentamisesta rautatieinsinööri Aleksandr Azantšejevin ottamin valokuvin. Useimmat kuvista on julkaistu ensi kertaa.
Kipinä
Minun baban sarnad. Lahj jänišalpäi
Maria Aleksejeva johtutab sarnoid, miččid hänele staronoiči laps’aigal hänen baboi. Necil kerdal penikaine Mašoi lähteb ičeze vanhembidenke heinäntegole. Nece sarn starinoičeb, kut mäni emäine radpäiv nitul.
tulda südäimehe
vahvištoita peitsana Unohtit-ik peitsanan?
registracii
vahvištoita peitsana
vahvištoita peitsana