Männyöštä ajašta tulovaisuoh
Yli kahekšankymmentä vuotta kulu šiitä päiväštä, ka vihani šota vielä nytki muissuttau iččieštä. Muissuttau neuvoštošotilahien tuntomattomilla hauvoilla, mit löyvytäh mečissä, kukkuloilla, šoilla. Ta taistelujen alovehilla jäi vielä hyvin äijän kuulumattomih katonutta saltattua.
Meijän šukupolven tehtävänä on löytyä joka šotilahan jiännökšet ta kunnivoijen hauvata ne muah. Joka vuosi monilukuset ečintäjoukot ruatah tämän tehtävän hyväkši.
Pimiekuun 7. päivänä Kalevalan Divisijonan kalmismualla, missä on hauvattu Šuuren Isänmuallisen šovan vuosina kuatunuita kymmenie saltattoja, piettih neuvoštošotilahien jiännökšien uuvveštah hautamisen seremonija. Nellän ruškiearmeijalaisen saltatan, 54. kivyäridivisijonan šotilahan jiännökšet oli löyvetty tänä kešänä Korpijärven ta šamannimisen kylän alovehella Pistojoven luona, missä heinäkuušša 1941 oli verisie taisteluja.
Kalevalan eläjä, šotaveterani ta niijen tapahtumien ošanottaja Mihail Vasiljevič Kalinin muisteli:
“Erittäin kauheita taisteluja oli Pistojoven luona. Šen puhtahat ta kirkkahat vejet rušottih vereštä. Ruškie vuahti kynnykšien ieššä näytti kauhielta. Noissa taisteluissa kuatu äijän šotilahie. Šilloin hauvattih ruttoh: pommihauvoissa, kivikkölöissä, šoilla, niin jotta monta hautua niin ni jäi nimittömiksi…”
Uuvveštah hautamisen päivänä šemmosien nimittömien hautojen luku väheni yhellä. Še tuli mahollisekši tašavallan Šukupolvien estafetti -šiätijön Omatunto-ečintäjoukon jäšenen Mihail Kontkasen eččoruavon anšijošta.
Mihail Kontkanen jo monta vuotta ruatau ečintäjoukošša ta antau šillä hommalla kaiken joutoajan. Šuuren Isänmuallisen šovan veteranin punukkana ollešša hiän jo lapšuošta alkuan kiinnoštu oman ukon kertomukšista Uhtuon šuunnan taisteluista. Konša Mihail kašvo, ni rupesi tutkimah arhiivamaterialija, lukomah veteranien muisselmie.
Viime vuuvven kešällä Mihail Kontkanen löysi ta nošti muan piällä Ruškien Armeijan kymmenen šotilahan jiännökšet. Ne saltatat kuavuttih meijän Kotimuata puoluštuas’s’a Šuuren Isänmuallisen šovan enšimmäisinä päivinä.
— Mie šai tietyä, jotta še tapahtu heinäkuušša 1941, konša meijän šotilahat taisseltih ylivoimasien vihollisjoukkojen kera. Meijän šotajoukot piettih vihollista epätoivosešti. Saltatat, kumpasien jiännökšet mie löysin, oli piiritetty Hirvijärven alovehella. Heilä ei ollun pakotietä, šenelou Mihail Kontkanen.
Jiännökšet oli noššettu tuhotetušta šotakovašta. Višših šuomelaiset miehittäjät pantih šinne meijän saltattojen ruumehet ta tiputettih vähäsen multua hauvan piällä.
Šilloin yheššä jiännökšien kera eččijä löysi ni kuatunuijen muutomie vehkehie, mit tänäpiänä ollah hyvin kallehie meilä. Niijen kešen on rautakuppija, nappija šotapukuloista, ruškie tähti šotilaškešälakista, kellon rannehrenkaš, muutoma rautaraha, aševoijepullo, ammukšen širpaleh, miinojen raivuajan huotra ilman veistä. Tottaš, vihollini otti veičen ičellä.
Šen lisäkši löytöjen kešen oli nellä al’umiinilusikkua, kahella niistä hyvin nävytäh nimikirjaimet “IM” ta “LMAV XII 40”, šekä saltatan lačakka kormanopullo nimikirjaimineh “KPS”. Al’umiinini saltatan lačakka kormanopullo on ammuttu šieklakši pulikoilla. Tottaš, šuomelaiset miehittäjät tällä keinoin harjoteltih tarkka-ampumista.
— Korpijärven alovehella ečintäjoukkojen jäšenie vuottau vielä šuuri ruato, mi jatkuu enši kešän tultuo, koroštau miun pakinakaveri.
Šemmosien ruatojen šuorittamista varoin Kalevalan piirihallinnon spesialistit meinatah kiäntyö Petroskoin ta Piiterin ečintäjoukkojen puoleh ta kyšyö heiltä apuo. Kalevalalaiset eččijät jo monta kertua ruattih niijen ečintäjoukkojen kera piirin alovehella.
Monta vuotta on kulun kauhiešta šota-ajašta, ka Karjalan mua vielä nytki antau meilä šen vaikeita tovissukšie – meijän šotilahien jiännökšie, kumpaset šuurin ošin jiähäh tuntomattomiksi. Ta kuin monta heitä löytämättömie ta uuvveštah hautamattomie vielä venyy muašša… Meijän tehtävänä on löytyä kaikki jiännökšet ta antua niillä ikusen levon.
