Šl’op ta Ščolk

Šl’op ta Ščolk

Irina Nikitina
28.11.2023
Starina šiitä, kuin Ks’uša tyttö loukkasi kakši kirjainta, eikä voinun lukie ilman niitä yhtänä starinua. Tyttö piätti löytyä ne ta tulla kaikkien kirjaimien yštäväkši.
Kuva: taiteilija Margarita Jufan piiruššukšen värjäsi Kira Mihailova. (6+)
Kuva: taiteilija Margarita Jufan piiruššukšen värjäsi Kira Mihailova. (6+)

Erähäh kaupunkih yhtäkkie tultih čumannoiset eläjät. Heilä oli ouvot nimet. Hyö kučuttih toini toista Šl’opiksi ta Ščolkiksi.

Mintäh lienöy hyö ei tykätty kaupunkin toisie eläjie. A konša hyö mäntih kävelyllä, ni aina härnättih ketänih ta äšen huimaššettih varšinki još nähtih vänčistelijie lapšie.

Višših šie jo hokšasit, jotta Šl’op tykkäsi pläčkätä kaikkie. A još hiän näki lätäkön, kumpasen ohičči varovašti mäntih tytöt-potruškat, ni kaikin voimin staraičči hypätä ihan lätäkön keškeh ta lanketa näin, jotta präiskyttyä potruškoja. Tytöt tuškauvuttih, a Šl’op iloštu.

A Ščolk, šelvä juttu, mielelläh läimähytti kaikkie. Hiän oli oikein hyvä hyppyäjä. Konša Ščolk näki poikie-yštävie, ni rupesi hyppyämäh ta läimähyttämäh heitä. Pojat šiännyttih toini toisen piällä, a Ščolk oli tyytyväini šiih, jotta riitautti heijät.

Kaveriloilla oli helppo ruatua šitä kaikkie, vet ihmiset ei nähty heitä.

Näin ni elettih Šl’op ta Ščolk. Mitänä mukavua ei tapahtun heijän elämäššä. Hyö iče ei voitu šelittyä, mintäh hyö ruattih näin. Ka kerran heilä tuli ikävä ta hyö piätettih luatie ičellä lepopäivä, viettyä šitä huimaštamatta ta kävellä kaupunkie myöten. Tuli šelväkši, jotta ympäri oli tosi äijän mielenkiintosie aseita, mistä hyö äšen ei hokšattu. Kaupunki oli oikein kaunis ta šiinä eli mainijoja ihmisie! Šl’op ta Ščolk alettih smiettie, ket hyö ollah ta mintäh heilä aina himottau huimekšie.

Šiih aikah heijäh ohičči mäni tyttö. Yheššä kiäššä hiän piti šinistä ilmapalluo, a toisešša kiäššä oli nuora, kumpasen peräššä juoksi kömpelö koiranpentu.

Višših šie jo hokšasit, jotta Šl’op tykkäsi pläčkätä kaikkie. A Ščolk, šelvä juttu, mielelläh läimähytti kaikkie.

— Voi kuin kaunis pallo! karjahti Šl’op.

— A kuin ihana on koiranpentu! – Ščolk enši kertua šilitti koiranpentuo, eikäi läimähyttän šitä.

Yhtäkkie kaverit tunnettih tyttö ta muissettih, ket hyö oltih. Heijän ieššä oli pieni Ks’uša, kumpani opaštu kirjaimie aapisen mukah, ka mintäh lienöy hiän ei tykännyn šuhuiänie. Hiän ei jakšan oikein iäntyä Š:ta ta Šč:ta eikä halunnun opaštuo niitä.

— Kuin ilkiet ne ollah! Puitto šihatah miun piällä! šano Ks’uša.

Ajan mittah Ks’uša kuitenki opaštu lukomah, opaštu toisie kirjaimie, ka ymmärti, jotta hänellä ei riittän erähie kirjaimie. Monet šanat ei onnissuttu. Hiän pakasi kuin pikkulapši, kieli porahti.

Ks’uša muisti kuin hiän loukkasi kahta kirjainta ta piätti löytyä ne, jotta tulla heijän yštäväkši. Tyttö oli ainut, ken šuatto nähä omie kirjaimie, vet toiset ihmiset äšen ei hokšattu niistä.

Kuin iloni oli še tapuamini! Lopukši Š- ta Šč -kirjaimet piäštih eris ilkeistä Šl’op ta Ščolk -lisänimistä tu tultih mainijoiksi kirjaimiksi, ilman kumpasie ei voi lukie yhtänä kirjua eikä starinua.

Kirjaimet mielelläh myöššyttih omalla työpaikalla — aapiseh! Mitein voipi olla toisella tavalla? Päivien kuluos’s’a kašvetah lapšukkaiset, kumpaset tahotah opaštuo lukomah ta tulla kirjaimien yštäviksi.

A Ks’uša on kašvan ta nyt käypi kouluo. Hiän yhenverroin tykkyäy kaikkie oppiainehie ta äšen varajau opaštuo eräštä ainehta pahemmin toisie. A još še apeutuu ta hänellä tuaš tapahtuu epämiellyttävä juttu? Koulušša Ks’uša šuau vain viitosie!


POJAVAD KIRJUTESED
Kipinä
Lapšien ta nuorison talvihuvija
Karjalaisilla lapšilla ta nuorilla talvella oli kaikenmoisie kisoja pirtissä. Niistä tekstin luatijalla kerto muamoh Santra Remšujeva viime vuosišuan lopušša.
Karjalan Sanomat
Omin Silmin käynnisti uuden ohjelman
Suomenkielinen luento kielen kehityksestä avasi Tietoja talteen -ohjelman Karjalan vähemmistökielillä. Seuraava luento on karjalaksi.
Oma Mua
Jänöiselgy armas
Vieljärven kyläkunnan Jänöisellän kylän ainavo eläi 85-vuodehine Viktor Sumkin saneli kylän da oman perehen jygies elaijas.
Karjalan Sanomat
Fokuksessa Vienan kuolleet kylät
Paanajärven hävinneet kylät -näyttely kertoo kahdesta kansallispuiston kuolleesta kylästä ja niiden kautta Vienan Karjalan historiasta.
Kipinä
Karjalaisie valehšuarnoja
Petroskoin Oneženka-päiväkojin kašvattajat valmissettih mukavie kertomukšie Karjalaisie valehšuarnoja -šarjašta.
Oma Mua
Pitkyjärven sillan mustokse
Sillat, sillat…, pienet dai suuret, raudubetonahizet dai puuhizet, rippujat sillat, telat dai suodu myöte poikkizin lykätyt parret…
Karjalan Sanomat
Tulevat opettajat kilpailevat voitosta
Yrittäjät ja työnantajat osallistuvat mestaruuskilpailuihin. He laativat tehtäviä kilpailijoille ja toimivat tuomareina.
Oma Mua
Kalevalan muan laulut
Koštamukšešša piettih Kanšainvälini šuomelais-ugrilaisien kanšojen kulttuurin Kanteletar-festivali.
Oma Mua
Arheolougii avuau histourien peittožuksii
Arheolougu on tiedomies-histouriekku, kudai kaivamizien avul sellittäy mainazien rahvahien elostu, tävvendäy histourien. Arheolougien tiijon vie sanotah “tiijokse labjanke”. Arheolougan ruavos sanelou tutkii Tatjana Vasiljeva.
Karjalan Sanomat
Marilainen runo soi lyydiksi
Kolme runoa on käännetty lyydin murteelle venäjästä ja yksi marin kielestä. Käännökset ovat osa kahta suurta kirjallisuushanketta.
tulda südäimehe
vahvištoita peitsana Unohtit-ik peitsanan?
registracii
vahvištoita peitsana
vahvištoita peitsana