Kuklat niise tykätäh vorssuija
“Tykätähkö kuklat vorssuija? Mie ajattelen, jotta tykätäh. Valmissin kuklašarjan kanšallisissa karjalaisissa pukuloissa. Mie šuunnittelin tätä idejua vuuvven, valičin kukloja.
Jokahisella kuklalla on oma iho. Jokahisella pitäy kekšie oma muoto, valita kankaš, malli, korissukšet. Yhen puvun ompelomiseh mänöy netäli. Pienie ošie ompelen käsin nieklan ta rihman avulla, a šuurimpie ošie voipi tikata ompelukonehella.
Mistä tuli tämmöni ajatuš? Mie muissin kouluvuosie. Myö valmistima tuttavuštumisen Neuvoštoliiton 15 tašavallan kanšanpukuloih. Yhet kirjutettih esittelyn tekstie, a mie ompelin pukuja.
Lapšuošta muissan, jotta miun muamo ompeli pukuja Puanajärven kylän kaikilla kaunottarilla. Oli hyvin mukava kaččuo, kuin hiän ottau mittoja, valiččou tulijan mekon, kankašpušeron tai hamehen mallie.
Vanhin Svetlana-čikko opaštu Petroskoin 18. opistošša ompelijakši. Konša hiän kävi lomalla kotih, niin toi muotilehtija. Niitä myö nuorimman Gal’a-čikon kera aina tarkkaseh kaččelima. Enšin myö Gal’an kera (šanakši, hiän niise šiitä opaštu ompelijakši) piiruštima vuatteijen mallija paperilla, kekšimä omie pukuja. Meilä aina oli riittäväšti erilaisie tilkkuja, niin myö rupesimaki ompelomah kaunehie pukuja kukloilla.
Tottaš nyt tuli aika toteuttua oman huavehen ta ommella kukloilla kanšallisie pukuja. Nyt mie šuunnittelen šeuruavie mallija. Još teilä on kukloja, niin voitta lahjottua niitä miula. Mie mielelläni otan kukloja vaštah ta ompelen niillä kaunehie pukuja!”
Tutuštumini karjalaiseh tilkkukuklah
Mie tahon esittyä šiula šemmosen kuklan, kumpasen šie ičeki voit luatie omin käsin. Šitä varoin ei pie olla erikoisie ompeluneroja, vet ommella mitänä ei ni tarviče! Šemmoista kuklua, kummaista luajitah nieklatta ta rihmatta, šanotah karjalaisekši tilkkukuklakši.
Mie opaššuin luatimah tilkkukukloja Tatjana Jaškovan ta Dmitrii Moskinin Rahvahan kuklan arvautukšie -kirjan avulla. Milma kiinnošti tämä luajoš, šentäh kun še on helppo, ka šamalla oikein kirkaš ta kaunis.
Ennein-muinoin tytöt iče luajittih ičellä kukloja. Kaikista helppoin ta mukavin variantti oli revitetyistä tilkkuloista luajittu kukla. Erivärisistä tilkkuloista lapšet kerättih kuklan piä ta vartalo, paita ta hameh, peretnikkä ta vyö, tukat ta paikka.
Tietyšti nyt meijän ei ole pakko revittyä tilkkuja. Kankašta voipi leikata šakšilla, niin kukla tulou vielä kaunehemmakši.
Miun tilkkukukloja kučutah Anni, Našto, Aino, Iro ta Vieno. Yritä šieki luatie oma kukla!
