Viena-šeuran karjalaisen kulttuurin tietäjät Nina Gerasimova, L’udmila Tihonova ta L’udmila Namestnikova kerrottih ta näytettih, kuin mitä ruattih ta mitein tarvittavie esinehie šanottih.
— Karjalaiset näin šanottih: “Piätinččä on pešupäivä, šuovatta on kylypäivä ta pyhänäpiänä piiraita paissettih”. Konša ruavot männäh pois elämäštä, ni unohutah ni šanat, niin jotta pitäy panna ne videoh, kuni še on vielä mahollista, kuni myö vielä muissamma, kuin mitä šanotah, kerto Viena-šeuran karjalaisen kulttuurin tietäjä L’udmila Tihonova.
Kaikki tapahtumat piettih Venehjärven rannalla. Enšin oli otettu pešuvehkehet: korvot, pešulauta, pešuaštie, korento, šankot, muila, käšnä, šauva.
Enšin tuotih vettä korennolla, pešuašteissa peštih vuattiet käsillä ta pešulauvoilla šekä hierottih livotetulla käšnällä. Šiitä lähettih huuhtomah vuatteita järven rannalla, otettih pitkä šauva ta šillä huuhottih kešällä tai talvella järveššä, jovešša tahi avannošša.
Märät vuattiet nyt kuivatetah nuoralla tahi kuivauškonehissa, ennein ne pantih vičiköllä tahi heinillä, a talvella — kinokšella. A šiitä, još piti šilittyä, ni otettih kataintapualikka tai -lauta, a šiitä ilmeššyttih šilityšrauvat.
Näin pešupäivä loppu.