Veššoš, kumpani šäilyttäy muistuo kyläštä
Karjalaisešša Mikkol’an kyläššä avattu veššošrakenneh on omissettu muissolla täštä entiseštä kyläštä. Mikkol’ašša nyt on vain kalakämppie. Veššoš oli luajittu yhteisruavošša Ortjo Stepanovin šiätijön kera. Šiätijön johtaja Miihkali Stepanov ehotti muasterilla löytyä tietoja Mikkolʼan kyläštä ta šen entisistä eläjistä ta kekšie, miten šäilyttyä ne.
– Mie löysin Šuomešša eläjän ämmön, Dusʼa Vasiljevan, hiän anto miula äijän tietoja ta kerto kyläštä. Näin šynty ideja luatie mitänih šemmoista, mi aina muissuttais pientä Mikkol’an kylyä. Mie piätin luatie veššoš ta antua šillä Tahon ottua talma šuušta -nimi, šanelou muasteri. – Tällä ajatukšella mie tahon ottua pois puolen häpieštä šiitä, jotta meijän polvi hyvin vähän luatiu vanhojen kylien muisson šäilyttämisekši.
Vladimir kekši ta luati kokonaisen veššošrakentehen. Šen kešeššä istuu ukko, kumpani kaččou kaikkien kyläh tulijien piällä. Vašemmalta puolelta veššošrakenneh on korissettu karjalaisen rakennuštaitehen elementtiloilla. Oikiella puolella on tiijotuštaulu, talojen vanhat valokuvat šekä kylän kartta, kumpasella ruškeilla pistehillä on merkitty vanhojen talojen paikat.
Konša veššoš oli jo valmis ta oli ašetettu omalla paikalla Kalevalan piirin eläjät ta vierahat ollah kiinnoššuttu veššokšešta. Sosialiverkkoloissa ilmeštyy veššokšen lähellä otettuja valokuvie. Ihmiset jätetäh kiveštä luajittuja esinehie, riputetah lehmän kelluo muissuttajie kelloja, kumpaset simvolisoijah, jotta elämä ei ole katken kokohan.
Vladimir Lukin luatiu erilaisie šuurie puuveššokšie jo monta vuotta. Ne korissetah kalevalalisien pihoja ta Kalevalan katuja. Puunveštäjällä on monta šuunnitelmua. Yksi niistä on luatie tunnetuiksi toisetki vanhat kylät, niijen joukošša on ni Vladimir Lukinin Lukanniemi-kotikylä.
Lisyä lukekkua täššä.
