Ligakuun 12. päivänny Priäžän piirin Jessoilan kyläs piettih Karjalan tazavallan VIII karjalazen pajon Pajatammo yhtes -festivuali. Tänä vuon pajopruazniekkah tuli 22 pajojoukkuo Karjalan eri čuppuloispäi.
Pajatammo yhtes -pajofestivuali, kudamua tietäh jo kogo Karjalas, ei keskustunnuh ni pandemiean aigah. Rahvas suvaijah tädä festivualii da joga vuottu kävväh sinne pajattamah da kuundelemah karjalazii pajoloi.
— Pruazniekku on ylen mieldykiinittäi, se on suunnattu karjalazen kul’tuuran, meijän buaboloin pajoloin säilyttämizeh. Festivualih ollah tervehtulluot ammatillizet joukot dai ei-ammatillizet, kui myö. Se on hyvä. Pajattua yhtel laval ammatipajattajienke se on kui sanuo... kallis meile, i myö pajatammo kui maltammo, sanoi pidoh nähte Veškelyksen Paivuzet-folklourujoukon ohjuaju Marina Čaikina.
Pruazniekkupäivänny festivualin gost’at da pajattajat ylen äijäl paistih keskenäh karjalakse da ven’akse, ilomielis hyö sibäiltihes fojees, tuttavuttihes. Suuri zualu oli täyzi rahvastu.
— Festivuali vie vedäy omah puoleh rahvastu, andau uskon sih, ku karjalaine pajo rubieu iellehgi kuulumah omal mual. Yhen hembei oli hetki, konzu lavalpäi rubei kuulumah Minä mustan -pajo. Sen on kirjutammuh kuulužu karjalaine mies, Priäžän piirin kunnivoeläi Aleksandr Saveljev. Konzu Oma Pajo -hora rubei sidä pajattamah, kaččojat nostih da yhtes omapajolazienke pajatettih sen. Se syväindy lekutti ylen äijäl! sanou Oma Pajo -horan pajattai Natalja Bogdanova.
Festivualin pajattajien joukos oli Petroskoin konservatourien Istoki-joukko, Kantele-ansamblin nuorižon stuudii, Oniegantagazen alovehen ansambli “Kudel’uška” da Kižin ansambi, dostalit oldih rahvahallizet joukot Pitkänrannan, Anuksen, Suojärven, Priäžän, Oniegurannikon piirilöispäi,
Tänä vuon festivuali piettih Jessoilan Meijän kodi -liiton prezidentan grantoin fondan kannatetun projektan mugah. Tuliel kerdua festivuali pietäh Anukses.