Nuožarves jo rodih hyvänny perindönny pidiä heinykuun lopul kylän pruazniekkua. Sih ainos mielihyväl tulou äijy rahvastu: omua kylälästy dai gost’ua, se sendäh ku Nuožarves olet rouno omien keskes da tunnet rahmannoloin ižändöin lämmän vastahoton.
— Tämän vuvven pruazniekku sai pidiä kohendetul laval, kui ennegi kylän stadional. Vie heinykuun allus Iivananpäivänny Kodžuris Priäžän piirin Melliččy-fondu oppi suaha piirualoin da lohikeiton myöndäs dengua sen kohendamizeh, a heinykuun lopul lahonnuh kylän lava oli jo kohendettu, saneldih pruazniekun vedäjät.
Tavan mugah kylän pruazniekannu palkitah kylän hyväkse ruadajii rahvahii. Täl kerdua kiitändykirjazet kylän haldivospäi suadih priäžäläine, Melliččy-fondah kuului Sofja Iljutkina, kudai jo tostu vuottu peräkkäi oli pidämäs Iivananpäiviä Kodžuris, nuožarveläine Marina Sokolova, kudai sežo kuului pruazniekan luadijoin joukkoh da kudamua enne kaikkie tietäh Nuožarves matkailun kehittäjänny da oman kylän hyväkse ruadajannu.
Virrallizien palkičendoin jälles kylän lavale tuldih pajattamah nuožarveläzet pajojoukot da pajattajat, oli äijy gost’uagi – pajattajua da tansijua Jessoilaspäi, Petroskoispäi, Veškelyksespäi da muijalpäi. Suurel pruazniekkulagevol ruadoi jarmankugi. Toizes agjas lagevuo nuožarveläzet luajittih suuri kižakohtu. Kai kižuajat suadih pruazniekan luadijois magiet lahjat, a voittajien joukkoh puuttunuot avaimien riputtimet.
Kylän pruazniekku loppih Nuožarven reguattah, kudai enzikerdua piettih kyläs. Soudamizien jälles kaikkii vuotti kalarokku da magei čuaju.