Mennyt pyhänpiän, 23. sulakuudu, Kondupohjan čupun Mundärven kyläs piettih pido karjalazen pajon muasterin Ivan L’ovkinan mustokse.
Sinä piän Petrovskoin da Oma Pajo -horat piettih pajobatlua, kudai omistettih kuulužan säveldäjän luomisruavole. Vastavuksen allus kuului muasterin helei iäni zualas – L’ovkin iče sydämellizesti pajatti omua Kevät tuli -pajuo audiotallendukses... Tämä oli ylen hembei pivon algu! Sen jälles konsertu algavui Petrovskoin horan ozutelman ozal, kuduas horaniekat ozutettih Ivan L’ovkinan elaijan epizoudan. Sen jälles pajattajat, ižändät da gost’at, opittih omii vägilöi pajatandas, juohateltih L’ovkinan pajoloi da kyzymyksih vastates ozutettih omii tiedoloi hänen elokseh nähte.
Karjalazen pajon muasteri Ivan L’ovkin oli roinnuhes Torokku-kyläs, kudai oli sijoitunnuh Mundärven rannal, tänävuon täydyy 120 vuottu hänen roindas.
— Legenduarine Petrovskoin da Vieljärven horan perustai jätti perindökse äijän čomua pajuo, hänen avul kehitettih omua neruo Anuksen da Seesjärven horat, rodih kirjutettu karjalaine pajo. Nämmä faktat oldihgi pajobatlan tiedokilvan pohjannu, sanoi Oma Pajo horan johtai Tatjana Zaitseva.
Tiedokilbah otettih ozua kaččojatgi, pivon vedäi kyzyi heil, mi yhtistäy Mundärven Lumi-mägisuksien keskuksen da Kiestingin kadrielin? Oigieh vastai Gul’nara Matr’ohina, häi sanoi, ku se on “luistettu askel” – hiihtelläh da tansitah Kiestingin kadrielii nävön mugah yhtenjytyi! Inehmine tuli vastavuksele oman perehenke. Hänen ukko Ivan Matr’ohin on hyvä Oma Pajo -horan ystävy, mies on saamelaine soittai da runoilii. Pereh ammui tahtoi puuttuo omapajolazien konsertah. Toivomus meni todeh!
Enne piduo omapajolazet käydih Ivan L’ovkinan kalmale panemah mustovenkua. Nygöi muasterih niškoi pajatetah kajoit... Rahvasgi jatketah hänen pajoloin pajatandua. Nenga karjalaine pajo eläy ielleh.