Kenbo maguau stolal, mindäh stolua sanottih Jumalan kämmenekse libo Jumalan selläkse, da miksebo buaboi heitti stolale da kierdi veičel vaste suavun lapsen da mittumua vakkua ei suannuh jättiä stolale tyhjäkse? Nämmih kyzymyksih vastuau folkloristu Valentina Mironova verekses “Kybenyös”.
Täs noumeras tiijustatto, kui ennevahnas karjalazet opastuttih lugemah kymmenessäh sormien vuoh. Tuuksen eläi Polina Vasiljevna Trofimova nenga opasti lugemah omua bunukkastu, sih niškoi häi tiezi ylen vahnan luvun.
— Buabo otti minun enzimäzen sormuzen da rubei lugemah: “Yksi — Ytti, se on tuatto, perehen vahnin. Häi on suaju…”. Sit konzu loppi luvendan, sanoi: “Täs kai”, mustelou bunukku Vera Ivanova oman Pol’a-buaban opastandoi.
Emändän abuniekat -runokniigazen valmisti leikattavakse toimittai Ol’ga Smotrova. Pienet kebjiet da vesselät runozet terväh tullah mustoh.
— Stolakižoin suvaiččijoile “Karjalaine kybenyt” on valmistannuh kuulužan Memo-kižan vienakse da livvikse. Kiža rubieu täyttymäh uuzil kartočkoil vuvven 2025 aloh, keräkkiä kai net yhteh, sanou Kipinän piätoimittai Jana Filimonkova.
Karjalan kielen suvaiččijolie toimittajat valmistettih Šeikkailu mečäššä -tekstan čomazienke, oppikkua lugie se hairahtelemattah da yhteh palah.
Pakasiko Väinämöini elfien kielellä da mittuine on Jäniksen onni — nämmih da toizih kyzymyksih suatto vastavukset verekses “Kybenyös”.