Ikuni muisto: Sergei Jakovlev šiirty tuonilmasih
Tänäpiänä, 8. pimiekuuta vienankarjalaini runoilija Sergei Jakovlev šiirty tuonilmasih.
Sergei Jakovlev šynty Louhen piirin Nisan kyläššä 10. šulakuuta 1970 kalaštajien pereheššä. Karjalan kieli hänellä oli šyntymäštä: tuatto, muamo, ämmöt ta ukot puajittih karjalakši.
Nisan kyläššä poika lopetti alkeiskoulun. Šiitä jatko koulun käyntie Kiestinkissä, eli heimolaisien luona.
Koulun lopetettuo Sergei opaštu Petroskoin 1. opistošša hiččuajakši. Armeijan jälkeh nuori mieš muutoman vuuvven ruato Piäjärven lespromhosissa. Šiitä hiän tuli jälelläh omah Niska-kyläh ta ruato šielä meteorologina, mečänvahtina. Konša Nisan koulu pantih kiini, ni Sergein pereh muutti elämäh Louheh, missä Sergei monta vuotta ruato šohverina. Tänä vuotena mieš tuaš myöšty omah kyläh mečänvahiksi.
Sergei Jakovlev oli tovellini karjalaini mieš. Hiän oli innokaš kalaštaja ta mečäštäjä, keräsi marjua ta šientä, šuatto kaikkie luatie omin käsin. Sergei oikein tykkäsi kotišeuvun luontuo, järvijä, meččyä.
Vuotena 2020 Sergei Toivovič alko kirjuttua runoja karjalan kielellä. Omissa tevokšissa runoilija kuvasi kotimuan kaunehutta ta luontuo, kerto kylän elämäštä ta karjalaisešta rahvahašta.
— Enšin tulou mieleh minih aihe, šiitä kakši tai nellä rivie, a šen jälkeh mänöy, niin kuin rašvua myöten! Šattuu vielä toisinki: tulou pari rivie, lähtöy juokšomah runo, a missänih kešellä tai lopušša ottau ta pyörähtäy ihan toiseh šuuntah niin, jotta miula ičelläki tulou kumma, kerto runoilija.
Sergei Jakovlevin runoja painettih Oma Mua -leheššä, Taival-almanakašša, Kipinä-kuvaleheššä. Hänen nimi on hyvin tuttu lukijalla.
Sergei toivo, jotta hänen runot ilmeššytäh erillisenä runokokomukšena. Suali, ka runoilijan toivomuš ei kerinnyn onnistuo hänen elämän aikana.
Sergei Jakovlev hauvatah omahisien vierellä Niska-kyläh.
