Ei sua hyllätä ni yhty
Syvyskuun 28. päivänny Anuksen piiris oli suuri pido — kezän aloh bojuloin tilois löyttylöin voinumiehien jiännöksien muahpanendu Tuuloksen Velleskalmale.
Tuuloksen meččien reunazel nouzi kuuziseiny buitegu vardoimah urholoi, kuduat puolistettih meijän muadu Ižänmuallizen voinan aigah. Heinikös puuhine ristu da kivivestos igävöiččijän naizen kuvanke, katetut turbehel kalmat. Joga vuottu kalmua liženöy, sentäh, gu kezien aloh tiä tävvel väil ruatah eččijöin joukot.
Tänävuon Vidlitskii rubež -eččijöin joukol lykystyi löydiä 88 saldatan jiänoksii. Löydyi 42 saldatan medaljounua, lippuzii nimienke sydämes da nelli ualkirjutettuu veššii — niidy myöte sai tunnustua 26 voinumiesty da jo 14 saldatal lövvyttih omahizet. Nengostu karjua tulostu vie tässäh ei olluh karjalazil eččijöil. Urhoit ollah rodužin Omskan, Tomskan, Novosibirskan, Orlan, R’azanin alovehilpäi, Altais, Tuvas da Čuvašiespäi.
Vuvven 1941 syvyskuun enzimäzet päivät Luadogan rinnikol mendih verihizet puolistusbojut, gu ei laskie vihaniekkoi ymbäröimäh Leningruadua. Täs, Anuksen čural, 719. ammundupolku yhtes 452. motoammundupolkan saldatoin da piälikkölöinke da 3. merijalguvägibriguadanke vedi jygielöi bojuloi hyvin varustetun 6. suomelazien armiikunnanke. Jälles ylen kovua artilierinammundua da ližäkse nemsoin suurel avul vihaniekku katkai puolistuksen. Polkan ilmoituksis joga salgatan sugunimen vastalpäi on kirjutettu: “Hävii viestitä Tuulos-joven čupul”. “Vidlitskii rubež” yheksä vuottu ečii tädä kohtua, jälgimäi puutui sih. Kui sanoi Karjalan eččijöin joukkoloin liiton ohjuajan sijahine Marina Osejeva, syvyskuun yöl kuadui läs 800 voinumiesty, sendäh ruadua vie pidäy kodvu.
— Voinua ei sua pidiä loppevunnuonnu, kuni ei ole kunnollizesti pandu muah jälgimäine urhomies, sanoi miitingal Karjalan tazavallan piälikkö Artur Parfenčikov.
On paha mieli, gu emmo ehtinyh loppie Ižänmuallistu voinua, kui pidäy jo havvata kuadunuzii uvvel voinal natsistoinke. Ga yksiskai ei sua hyllätä ni yhty, jogahine maksau, ku händy pandas muah pravoslavnoin tavan mugah.
Urhomiehen Filipp Mal’kinan medaljon annettih käzih hänen vunukale Marina Belovale, kudai eläy Piiteris. Naine saneli, kui hänen buabah, kuni oli hengis, kyynälsilmis musteli ukkuo, mittuine häi oli hyväsydämelline, ruadai, kui ei händy tävvy da paheksii, gu ei sua kävvä kalmale. Altain kahten urhomiehen Jukov Saurovan da Andrei Gurovan medaljonat annettih käzih Ven’an ečindyliikundah kuulujale Galina Buinovale, kudai uskaldi vediä net omahizile da sanella kai, midä tiijusti täs ajelendas meijän muale. Omskan alovehen Poltavskoin piirispäi rodužin olluon Mihail Kuz’menkon jiännökset pikkarazes ruuhes vedäy roindumuale sen piirin piälikön sijahine Viktorija Nikitina.
Tulluot loitonpäi lähäzet pakittihes käymäh bojun kohtah, kus urhomiehet torattih vihaniekoinke da suadih surman.
Eččijät ičegi ollah tovellizet urhoit, äijät medaliloinke ryndähäl… Hyö vallittih jygien ruavon huogavundan perehenke sijah. Tuttavuin moizen karjalazen K’argievien perehenke Kondupohjaspäi. Svetlana Vladimirovna sanoi, gu lähti sih ruadoh, konzu lövvettih died’oi. Sit yhtyi ukko Igor’ Viktorivič, afgantsu, sit poigu da bunukku.
