Volont’orien tapuamiset Kalevalan mualla jatutah
Tuiskukuun alušša Kalevala uuvveštah otti vaštah ylioppilahien Ilvekšet-volont’orijoukkuo. Ajettuo 1 500 kilometrin matan ta tultuo miäräpaikkah myöhäsellä illalla Petroskoin valtijonyliopiston opaštujat jo aikasešta huomenekšešta oltih valmehie ruatoh.
Ilvekšet-joukon jäšenet aina ošallissutah patriottiseh Onegan desantti -volont’oriaktijoh, kummaista toteutetah tašavallašša jo muutoma vuosi. Hyö ilmasiksi autetah niitä, ket tarvitah — kannatetah vanhempie ihmisie, erikoisšotaoperatijon ošallistujien perehie, järješšetäh patriottista työtä koululoissa. Kalevalan piirissä petroskoilaiset ylioppilahat, avomieliset ta huolekkahat nuoret ihmiset ruattih juuri šitä.
Kalevalan mua otti vaštah volont’oridesantin 30 aštien pakkasella. Tuntu, jotta še pölättäy vapuaehtosie auttajie ta haittau heijän tehtävien šuorittamista. Onnakko še ei ollun totta: jo šeuruavana päivänä tulon jälkeh nuoret otettih tarvittavie vehkehie ta hyvällä tuulella lähettih työobjektiloih.
Ilveš-joukko piäasiešša halkasi ta lat’t’asi halkuo, šuomi alovehie. Nuoret autettih ijäkkähie kalevalalaisie šekä lähimmäisien Kepan ta Kuušiniemen pos’olkojen eläjie. Joka paikašša heitä otettih vaštah lämpimäšti.
— Tapasima jo tuttavie ta melkein omie ijäkkähie ihmisie: erähät vielä muissettih, kuin myö ruatoma viime vuotena, šanottih volont’orit. — Hyö otettih meitä vaštah kuumalla čäijyllä ta huolittih, jotta emmä ois kohmistun. Še liikutti meitä ta šai itkömäh. Rupiemma staraimah auttua heitä iellähki, vet še on meijän elämän tarkotuš.
Netälin aikana petroskoilaiset vapuaehtoset tavattih paikallisen nuorison kera, vietettih yli kymmenen työpajua. Kalevalan kirjaštošša hyö tavattih Enšimmäisien liikkehen ošallistujien kera, kerrottih omašta ruavošta ta volont’oritoiminnan tärkieštä tehtäväštä. Yhtehiseššä työpajašša hyö luajittih juutista tulluon vuuvven simvoli.
Kepan koulušša ylioppilahat järješšettih Leningradin šalpaukšen lopettamisella omissettu tilaisuš. Šamoin paikallisien koululaisien kera hyö šuomittih Šuuren Isänmuallisen šovan aikana kuatunuijen šotilahien vellešhautaušpaikka. Nuoret kunnivoitettih heijän muisto hil’l’asella hetkellä, pantih kukkie paččahan aluššalla. Šamoin Leningradin šalpaukšen lopettamisen päivänä ylioppilahat pantih kukkie Vellešhauvalla Kalevalan pos’olkašša ta ošallissuttih muistomitinkih.
“Ilvekšet” löyvettih aikua tutuštuo Kalevalan muan istorijah, šen rahvahah ta perintehih. Heijän mieleštah, mielenkiintosekši ta tiijollisekši tuli kyykän muasteri-oppi ammattipeluajalta Žanna Tikkaselta. Nuoret tultih pelikentällä, enši kertua otettih pualikkoja ta näytettih tarkkoja heittoja tarvittavah pualih.
Vapuaehtosie apulaisie yštävällisešti otettih vaštah vanhukšien ta invalidien internatissa, mih hyö yheššä Kalevalan kantelistien yhtyvehen kera tultih näyttämäh pientä konserttiohjelmua. Vanhojen kojin potilahat ei haluttu piäštyä harraštaja-artistoja, laulettih heijän kera ta ilmennettih toivuo, jotta šemmoni lämmin vaštautumini ei tule viimesekši.
Tapuamisešša “Ilvekšien” kera piirihallinnon johtaja Aleksandr Gladii ta varajohtaja Jelena Sin’kova šanottih, jotta volont’orijoukkuo vuotetah enši vuotena. Hyö koroššettih volont’orien kiitettävyä ruatuo, myönnettih nuorilla kiitoškirjasie ta yllytettih tulijah yhteistyöh. Toivottovašti še jatkuu.
