Tutkimušmatka Tunkuon karjalaisien kylih
Tämän vuuvven kešällä Karjalan tietokeškukšen Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin tutkijat Maria Kundozerova, Irina Novak, Natalie Pellinen ta Sergei Minvalejev käytih Tunkuon karjalaisien luona.
Matan ošanottajat tiijuššeltih paikallisen rahvahan kielen ta kanšanrunouven erikoisukšie, šynnytyš- ta hautauštapoja, kalmismaita, parannuškonštija ta kanšanliäkkehie, elämänmänyö, magijua ta mifologijua.
Entisen Tunkuon piirin karjalaiset kylät jiätih keryäjien vakavan huomijon ulkopuolella niin 1800-luvulla, jotta myöhemminki. Višših še on johtun šeuvun loittosešta šijottumisešta länširajašta ta teijen vähäštä miäräštä šekä niijen pahašta kunnošta.
Šuomelaini kielentutkija Arvid Genetz kävi Tunkuon mailla vuotena 1871 ta keräsi enši vuoroštah kieliainehistuo Kompakašša ta Šuigärveššä. Toisena varhasena tutkijana näillä mailla oli Heikki Meriläini, kumpani kirjutti loiččuja ta taikamänöjä Voijärven eläjiltä vuosina 1896–1900.
Arvokkahie etnografisie, folklori- ta kieliainehistoja oli poimittu Šuomešša vuosina 1930–1950 karjalaisilta pakolaisilta, muun muašša tunkuolaisilta (merkittävimmät tiijot – Vasselei Sidorovilta ta Aleksi Maksiselta – on pantu talteh Šuomelaisen Kirjallisuon Šeuran arhiivah).
Kielen, istorijan ta kirjallisuon instituutti järješti enšimmäisen miärätietosen tutkimušmatan Tunkuon karjalaisien luokše vuotena 1937. Ainehistuo tallenti tunnettu Karjalan kirjuttaja, šilloni Opaštajien instituutin opaštuja Juakko Rugojev (šillä aikua ei ollun iänityšlaittehie, kanšanrunouš- ta kielikappalehie kirjutettih paperilla).
Kerätty ainehisto tovistau, jotta karjalan kieli ta kanšankulttuuri tällä šeuvulla oltih vielä aika elinvoimaset – tutkijat onnissuttih tallentamah erilaisien folklorilajien näyttehie.
Myö voimma tuttavuštuo tunkuolaisien henkillisen ta ainehellisen perinnön kera tutkijien Ol’ga Jelisejevan, Anna Leontjevan ta Ivan Pažlakovin (1940–1941), Irma Kondratjevan ta F. Fʾ’odorovin (1956–1959), Raisa Remšujevan ta Vieno Fedotovan (1981) šekä Sandra Stepanovan (1979, 1993, 1994, 1996, 1998, 2000) kirjutukšien ta iänitykšien avulla. Näitä keryäntähisie šäilytetäh Karjalan Tietokeškukšen arhiivoissa.
Vuotena 2000 piäsi ilmah Sandra Stepanovan luatima kokomuš “Tunguon rahvahan šuušanallista perinnehtä”. Še käsittäy Belomorskin piirin karjalaisien kaikkien folklorilajien näyttehie. Kirjan alušša on peruštava artikkeli, kumpani antau yleiskuvaukšen tutkittavan alovehen šuullisešta perintehestä, šen keryämisen istorijašta šekä kertou rahvahan elämäštä ta elämäntavoista. Täštä kokomukšešta on tullun jokahisen tunkuonkarjalaisen stolakirja nykyjäh.
Tänä vuotena tutkijat oltih Tunguol’l’a, Uuvvešša Muaz’ärveššä, Šuigärveššä, Leholla, Sosnovičašša, Belomorskissa ta paikallisien eläjien pyhäššä paikašša – Troičanšuarella Mujehjärvellä.
Oli pakauteltu 22 karjalaista: 16 naista ta kuuši mieštä, vanhimmat karjalakši pakasijat ollah šyntyn vuotena 1938 ta nuorin – vuotena 1958. On nauhotettu noin 16,5 tuntie keškušteluja karjalan ta venyähen kielellä, otettu noin 500 valokuvua, kumpasissa objektiloina ollah ihmiset, kylät, entisien kylien paikat ta ympärissöt, kalmissot, karšikot ym.
Pakautteluissa on omaelämakertoja, muisselmie perehen jäšenistä, heimokunnašta, kotikylistä, karjalaisista ruuvvista, kisoista ta pruasniekoista, tärkeistä istorijallisista tapahtumista, hautajaismänölöistä, uškomukšista, halteista, perintehellisistä hommista (esim. kalaššukšešta, marjan ta šienen poiminnašta, tervan ajamisešta, karjanhoijošta, vaštojen luatimisešta, uitošta).
Šuatujen materialien kešen on muutoma uškomuštarina, kakši častuškua, nakrujuttuja, einuššukšie tni. Ainehistuo voi käyttyä karjalan kielen, karjalaisien rahvanahperintehen ta uškomukšien tutkimisekši. Oša nauhotetuista kielinäyttehistä ašetetah Avoimen vepšän ta karjalan kielen korpussin audiokartalla.
Kaikki materialit on šiirretty Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin iäniarhiivah.
